Käsittelen pouikkeuksellisesti asiaa, joka ei oikeastaan minulle kuulu. En ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Suomen ev.lut. kirkko elää omaa elämäänsä ja hyvä niin. Tämä asia kirkollisesta päätösvallasta kiinnostaa minua pikemminkin sosiologisessa mielessä. Toinen kiinnostava asia on uskonnon sisällön johtaminen. Kun uskonto perustuu uskoon, kuka sitä johtaa. Se ei voi olla enemmistöpäätöksellä johtamista tai äänestyspäätös.
Kysymys kirkollisesta demokratiasta pölähti esiin Hesarin mielipidesivuilta. Parhaillaan istuva kirkolliskokous käsittelee asiaa, jonka nimenä on Seurakuntarakenteen kehittämisen päälinjat. Kyse on tiivistetysti siitä kuka päättää seurakunnan omaisuudesta, taloudesta, henkilökunnasta jne. Tiivistetymmin voisi sanoa, että esillä on vallan siirto tai hivuttaminen kirkkovaaleilla valituilta edustajilta papistolle. Asiassa on monta puolta. Toisaalta ajattelen seurakuntaa jäsenistön omana yhteisönä, jossa jäsenten äänen pitäisi kuulua. Kirkko on kuitenkin myös uskonnollinen yhdyskunta, jonka johtamien pitäisi perustua uskonniliiseen oppiin. Pulmalliseksi asian tekee ev.lut kirkon verotusoikeus. Se pitäisi mielestäni muuttaa. Kirkon jäsenten pitäisi rahoittaa toimintaa, mutta ilman verotusoikeutta. Niin toimivat myös muut uskontokunnat. Verotusoikeuden myötä tulee käsitys, että kirkon toiminta on kaikessa muussakin "valtiollista" tao demokraattista.Ajattelen niin, että uskon kautta johtaminen tukee uskonnollisuuden vahvistumista ja maallikkojen johtaminen uskonnon maallistumista.
Ajattelen niin, että papiston päätösvallan myötä, uskonnollinen toiminta tiivistyy ja uskonnollisuus vahvistuu. Toisaalta maallikkojen vallan kasvu lisää uskonnon maallistumista. Viimeisten vuosikymmenten aikana ev.lut kirkko on menettänyt otettaan juuri maallistumisen myötä. Kirkosta on tullut pehmouskontoa ja sen opit ovat levällään kuin demaripuolueessa. Seurauksena on erilaisten kirkkoa lähessä olevien uskonnollisten suuntausten lisääntyminen. Ne ovat yhteydessä kirkon toimintaa, ikäänkuin osa suurta perhettä. Kirkko tarvitsee heitä ja "lahkot" tarvitsevat kirkkoa, jolla on rahaa ja toimitiloja.
Kirkolliskokouksessa oleva muutosesitys tähtää papiston vallan kasvattamiseen. Uskonnon kannalta katsottuna se on hyvä asia. Maallisen elämä saa sensijaan takapakkia. Se taas voi johtaa maallikkojen pakoon kirkon luottamustoimista. Ulkopuolisesta näyttää kirkko olevan jo pitkään kovassa uskonnollisessa kriisissä. Taloudellinen kriisi on ollut olemassa vasta vähän aikaa.
Jos minä olisin Arkkipiispa, Paavi tai joku muu kirkon päällikkö, tekisin aivan muuta. Irroittaisin kirkon kokonaan valtiosta. Verotusoikeus poistettaisiin. Ev. Lut.kirkko toimisi omana kirkkokuntanaan muiden joukossa. Rahoitus hoidettaisiin kansalaisten maksuilla, lahjoituksilla ja keräyksillä. Opillisesti tiukentaisin oppeja ja moraalia vastaamaan raamatun sisältöä.
Jos minä olisin Piru, Saatana tai Paholainen, tekisin aivan muuta. Lisäisin kirkon demokratiaa ja tekisin asiakaskyselyjä. Antaisn kaiken kansan, myös maallikkojen päättää miten kirkon tiloja, varoja ja henkilökuntaa käytetään. Varoista päätettäisiin yhdessä seurakuntalaisten ja luottamushenkilöiden kanssa. Antaisin kirkkoja ja seurakuntatiloja kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja kansalaistapaamisiin. Aukaisisin ovet kaikille tuoreille ajatuksille, koska kirkon syli on avara. Muokkaisin kirkonmenoja ja juhlallisuuksien sisältöäjä kansalaisille mieleisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti