Ne, jotka vielä eilen elättelivät haavetta Suomen jalkapallojoukkue Huuhkajien tähdenlennosta, pettyivät pahasti. Lentopallo- ja koripallojoukkueiden menestyslento ei saa jatkoa jalkapalloilijoista. Syykin lienee selvä. Mitään sellaista, joka olisi nostanut jalkapalloilumme tasoa, ei ole tapahtunut. Pelkkä toivominen ja suuret odotukset eivät auta. Ei myöskään median kohu tai odotusten hehkuttaminen. Mixu Paatelainen on osannut hyvin ruokkia mediaa määrätietoisilla kommenteilla ja omalla olemuksellaan, mutta se onkin sitten siinä. Se on toki valmentajan tehtävä. Kentällä joukkue on kovin ilmeetön ja tasapaksu. Joukkueessa pelaa kaksi maailmantason rajamaille kurkoittavaa pelaajaa: Moisander ja Jeremenko. Mutta siinä se onkin. Litmasen ja Hyypian kaltaisia maailmantason pelimiehiä ei joukkueessa ole. Eikä kaksi pelimiestä riitä. Ei riitä, että pelaajat pelaavat Pohjoismaiden tai keski-Euroopan joukkueissa. Eurooppalaisia joukkueita on todella paljon, sillä jalkapallo on vahva laji maassa kuin maassa. Euroopan maajoukkueiden taso on tasaisen kova ja voittamisen paineet suuret. Helppoja voittoja on turha kahkea.
Kiinnostavaa onkin, että peli Färsaaria vastaan on tietyiltä osin unohdettu. Siinähän näytti todella huonolta, kun kotijoukkue johti ottelua pitkään. Ja kyse oli Färsaarista, joilla asuu pieni määrä ihmisiä. Riku Riski nosti sitten Huuhkajat voittoon ja koko alkupeli oli unohdettu. Mutta pelaajat muistavat sen takaraivossaan.
Kreikkapeli antoi Huuhkajista toiveikkaan kuvan. Kuitenkin Kreikan kanssa pelattu tasapeli johtui pikemminkin Kreikan huonoudesta ja uuden valmentajan ja pelitavan sisäänajosta kuin Huuhkajien hyvyydestä. Eilen Kreikka hävisi Pohjois-Irlannille kotonaan. Tasapeli antoi pohjaa uuden huuman lietsomiselle. Mutta joukkue oli lähes sama kuin Färsaaria vastaan.
Romania pudotti jalkapallomiehemme kanveesiin järkevällä pelillä. Pallon hallinta ja syöttely eivät riitä. Se on teknisesti toivoa antavaa, mutta joukkueesta puuttuvat ratkaisijat ja johtajat. Maaliverkkojen pitää soida riippumatta pelitavasta. Vanha virsi, hävisimme hyvän pelin jälkeen, ei riitä. Hyvällä pelillä saa lämmintä kättä, muttei elintärkeitä pisteitä.
Nyt huhuillaan valmentajan vaihdosta. Sillä ei tällä aikavälillä saada mitään muutosta. En usko Palloliiton olevan niin seikkailunhaluinen. Ei ole sellaista fakiiria, joka nostaisi tämän tason pelimiehiä hetkessä uudelle tasolle. Vielä Mixu jaksaa valaa uskoa joukkueen nousumahdollisuuteen. Se lienee hänen ainoa mahdollisuutensa. Mutta nyt yhdellä yllätysvoitolla ei välttämättä mennä jatkoon. Edessä on kovia vieraspelejä Kreikkaa, Romaniaa ja Unkaria vastaan. Niistä pistekin olisi saavutus. Mutta se ei enää riitä. Jotain puhuu myös HJK:n tyly kohtalo Mestareiden liigan lohkovaiheessa. Tylyjä tappioita on tullut.
Miten tästä eteenpäin ? Hypetys on toki tarpeen, mutta odotukset ovat vailla pohjaa. Fanittaminen on aina täynnä tunnetta ja niin pitääkin olla. Realistinen kuva Suomen jalkapallon tasosta puhuu kuitenkin karua kieltä. Jos taso olisi noussut, silloin joukkueemme ei majailisi FIFA-rankingin kuudennellakymmenenellä sijalla. Antaa poikien potkia ja fanitetaan Huuhkajoita loppuun asti. Sehän kansallisvelvollisuus, mutta lopetetaan höpötys tason noususta ja mahdollisuuksista Euroopan tai Maailman valioiden joukkoon. Sinne noustaa kovien pelimiehien kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti