Kolmas ministeri hyppää ehdokkaaksi kevään EU-vaaleihin. Stubb ja Virkkunen lähtivät edellä ja Räsänen perässä. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Heitähän ei ole vielä valittu EU-parlamenttiin. Mutta jos katsellaan koko kuvaa, se näyttää erilaiselta. Itse asiassa aika poikkeukselliselta. Vai mitä ?
Pääministeri Katainen luopuu puheenjohtajan ja pääministerin pestistä. Sama saattaa käydä Urpilaiselle. Tätä ennen Vasemmiston molemmat edustajat hyppäsivät hallituksesta. Syksyllä on tulossa uuden ydinvoimalan lupa-asiat hallituksen käsiteltäväksi, jolloin Vihreät seuraavat Vasemmistoa opposition riveihin. Kolme ministeriä saattavat tulla valituiksi EU-vaaleissa.
Tämä näyttää jo pahemmalta. Syksyllä meillä on käytännössä toimitusministereistä koostuva hallitus. Nykyiset ministerit ja hallituksen kannattajat vastaavat, että hallitusohjelma ratkaisee, ei siellä olevat ministerit. Tässä on puolet totta. Kataisen-Urpilaisen hallitusohjelmaa paimentavat uudet kasvot. Syksyllä ei tehdä enää mitään periaatteellisia avauksia, joten se aika menee leppoisasti lasketellessa ja uusia vaaleja odotellessa. Taloudellinen tila ja työttömyysluvut vaatisivat toimenpiteitä. Talouden uusia säästöpäätöksiä on perusteltu nopeasti muuttuneella tilanteella. Nyt näyttää siltä, että hallituksen veneestä hypitään veteen otsikolla, pelastukoon se kuka ehtii. Siltä se alkaa ainakin näyttää. Joukkopako. Vakavamieliset puheet vastuullisen politiikan teosta kuivuvat olemattomiin. Tila annetaan oppositiolle, joka saa räksyttää koko syksyn ja kaiken lisäksi täydestä syystä. Vai haluavatko myös nykyiset hallituspuolueet olla syksyn oppositiossa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti