Tässä tulee 2000. blogiteksti. Uskomaton määrä juttua ja huttua on keitelty täällä Puutarhakadulla. Tänään on kaiken lisäksi 13. päivä. Se merkitsee yleensä huonoa onnea, mutta minulle se on juhlapäivä. Olenhan myös syntynyt kolmantenatoistapäivänä. En kuitenkaan tänään. Kahdennentuhannennen blogitekstin kunniaksi vietin juhlapäivän, jonka ohjelmassa oli aamulenkki, parranajo ja kokkaamista.
Aamulenkki sujui hienoisesta tihkusateesta huolimatta kevyesti. Viime viikon tähystelyjen ja pienehkön aterioinnin seurauksena paino on keventynyt. Se vaikuttaa suoraan hölkkäyskykyyn. Nyt askel oli kepeä ja vapautunut. Näen aina silloin tällöin unta juoksemisesta. Unessa juoksu on vapautta ja tuntuu, että pystyn juksemaan rajattomasti. Hiemen samanlainen fiilis oli nytkin. Hikisenä, mutta väsyneenä ja onnellisena pääsin suihkun turvaan.
Parta oli taas päässyt kasvamaan salaa eikä ystävättärenikään ollut huomauttanut siitä. Pidän pienehköä partaa siksi, koska 52 prosenttia naisista ja 73 % nuorista naisista pitää parransänkeä seksikkäänä. Pienellä parrankasvatuksella saa yli puolet naisista onnellisiksi. Nyt huomasin yllätyksekseni, että ladattava partakone leikkaa huomattavasti paremmin sähköjohdon avittamana. Yleensä ajelen partahaivenia ladatulla koneella, mutta sehän on kovin vaatimatonta jyystämistä. Parta tuli siistiksi ja sänkimäiseksi ja sen jälkeen pääsin odottelemaan naisten huomiota. Paha kyllä, olen nyt kuitenkin yksin.
Keittiössä odotti rasia kanansiipiä. Päätin tehdä siipipataa. Silppusin paketin pekonia ja paistoin silpun rapeaksi. Leikkasin palan porkkanaa ja chiliä, pari valkosipulin kynttä, yhden sipulin ja palan inkivääriä. Paistelin koko komeuden pannulla. Kaadoin pataan siivet, kasvikset ja pekonin. Sekoitin joukkoon kimpun tuoretta minttua, suolaa ja pippuria. Desi vettä vielä sekaan ja sitten pyöräytetään koko satsi sekaisin. Pata laitetaan 200 asteiseen uuniin puoleksi tuntia. Sitten lisätään rasia ruokakermaa.
Annetaan kypsentyä toiset puoli tuntia. Juhla-ateria on valmis.
Kaiken tämän kruunaa kuorokonsertista palaava kuorolainen, joka kehuu hyvää ruokaa, ajeltua leukaa ja 2000. blogitekstin toiseksi viimeistä loppulausetta. Laulun sanoin: "Olet ilmaa, jota hengitän". Enkä nyt tarkoita blogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti