Tampereen Teatterissa sai ensi-iltansa Willy Russelin kirjoittama ja säveltämä musikaali Veriveljet. Se kertoo kaksosista, joista toisen köyhä äiti antaa salaa lapsettoman tehtaanjohtajan perheeseen. Pojat tutustuvat lasena toisiinsa ja heistä tulee bestikset, veriveljet. aikuisena elämä mutkistuu ja veljet ajautuvat vastakkain. Dramaattinen loppu on koskettava ja lähes järkyttävä. Juuri sellainen mitä hyvässä teatteriesityksessä pitääkin olla. Ensimmäisellä puoliajalla lasten peuhaaminen on jopa tylsistyttävää. Toisella jaksolla homma alkaa tiivistyä ja kulkea kohti voimallista loppua. Musiikki on oikein onnistunutta. Biiseissä jon jotain tuttua ja menevää.
Ohjaaja Reino Bragge on rakentanut näytelmää ehkä lopun voimakkuudesta johtuen hieman varoen. Kaipaan enemmän kontaktia yleisöön. Myös selkeän juonen puute alkupuolella häiritsi. Kokonaisuutena kuitenkin hieno suoritus ohjaajalta. Pääosanesittäjistä pisteet vie kotiin äiti Johnstonia näyttelevä Rinna Paatso. Lähes yhtä vakuuttava on uusi tuttavuus Mickeytä näyttelevä Jussi-Pekka Parviainen. Hänen selkeä puhettaan ja lauluääntää on kiva kuunnella. Ilpo Hakalan lukuisat roolit ovat vakuuttavia. Risto Korhonen on saanut taas aina tarpeellisen naurattajan roolin, jonka hän vetää totutun kärjistetysti himaan. Kertoja Jussi Selo on hieman kankea ja kevyt rooliinsa. Myös Elina Rintalan ja Martti Mannisen roolit ja näytteleminen äitinä ja toisena veljenä ovat hieman värittömiä. Kapellimestari Jyrki Niemi pistää musiikkiin hyvää draivia.
Kaikenkaikkiaan hyvä musikaali ja vaikuttava elämys. Mitä muuta teatterin tarvitseekaan tehdä. Ei muuta kun katsomaan ! Uskoisin, että tästä pitävät kaikki. Tai ehkei lapsille kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti