Kärpänen

Istuin makuuhuonees pehmeällä tuolilla ja luin kirjaa. Kello oli lähellä puoltayötä. Kuulin jostain kaukaa vienon äänen. Se saattoi tulla naapurista tai jopa ulkoa. Jatkoin lukemista, mutta samalla terästin tarkkaa kuuloani. Jostain tosiaan kuului ääni, joka muistutti kärpäsen surinaa. Ääni voimistui ja oli huoneessa. Se tuntui lähestyvän minua. Surina muistutti todellakin kärpäsen ääntä. Katselin ympärilleni, mutten huomannut missään kärpästä enkä pystynyt sanomaan mistä ääni tuli. Uppouduin tuolin uumeniin ja silmäni painuivat kiinni. Makasin kotini pihanurmikolla auringonpaisteessa. Ilma oli pehmeän lämmin. Erilaiset hyönteisten äänet sekoittuivat kärpäsen surinaan. Pöydällä odotti kylmä olutlasi juojaansa. Henkäsin syvään ja annoin ajan virrata sisääni. Kesällä elämä on helppoa. Kärpänen istahti päälaelle. Lenähti sitten kauemmas. Säpsähdin hereille ja huomasin kärpäsen. Se oli pirtsakalla päällä ja kierteli huoneessa. Pikku hiljaa surina vaimeni. Sain kirjan loppuun ja kiipesin vuoteeseen peiton alle. Sammutin valon. Kärpäsen ääni oli myös kadonnut. Ehkä se oli mennyt myös nukkumaan. Ehkä mitään kärpästä ei ollutkaan. Vain muisto lämpimästä nurmikosta ja kesän äänistä. Vaivuin nirvanaan.