Time lehti on ansiokkaasti ottanut kantaa íhmisten henkilökohtaiseen kestävyysvajeeseen. Kyse on siitä, kuinka paljon pitää olla fyrkkaa jemmassa, jotta voi selviytyä elämässään mahdollisten riskien u. Siis, taloudellisesti. Time ei tässä vaiheessa ota kantaa parisuhteen kestävyysvajeeseen tai muuhinkaan ykstyiselämän riskeihin. Tämä on selkeää ohjeistusta. Kolmevitosella pitää olla säästössä yksi vuosipalkka, nelivitosena kolme vuosipalkkaa, viisvitosena viisi vuosipalkkaa ja elääkkeelle jäädessä kahdeksan vuosipalkkaa. Siis jos vaikka vuosiansiot ovat 40.000 € kuvio menee näin.
- 35v. henkilöllä säästössä 40.000 €
- 45v. henkilöllä säästössä 120.000 €
- 55v. henkilöllä säästössä 200.000 €
- 65v. henkilöllä säästössä 320.000 €
Jos ajatellaan asiaa meidän suomalaisten näkökulmasta herää kysymys. Jos on naimisissa, onko sahasumma kaksinkertainen ? Eli ?
- 35 vuotiaalla pariskunnalla 80.000 €
- 45 vuotiaalla pariskunnalla 240.000 €
- 55 vuotiaalla pariskunnalla 400.000 €
- 65 vuotiaalla pariskunnalla 640.000 €
Tästä johtopäätöksenä voi sanoa, että jäädessään elkäkkeelle pariskunnan pitäisi olla yhteensä puolimiljonäärejä. Mummonmarkoissa yhteensä noin neljä milliä.
Miten tämä on mahdollista ? Vaikuttaa vaikealta, muttei kuitenkaan. Lasketaan !
Kun aika jättää eläkeläispariskunnan, lapset saavat perintöä. Yksittäisen lapsen perimä voisi olla kaksilapsisessa perheessä juuri tuo 40.000 € nettona. Ajatellaan, että eläkepariskunta tarvitsee valtaosan rahoistaan terveydenhoitoon ja palveluasumiseen, mutta osa jää perinnöksi. Näin positiivinen alkusysäys on saatu 35 vuotiaille. Pulma tulee sitten seuraavien vuosikymmenien aikana. 35 vuotiaan pariskunnan pitäisi säästää 160.000 € seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sitten taas 160.000 € ja sitä seuraavana kymmenenä vuotena jo 240.000 €. Jos pariskunnan palkka on yhteensä bruttona 6.666 €/kk ja nettona 4.600 €/kk, pitäisi säästää riihikuivaa rahaa 1.333 €/kk. Vanhempana 2.000 €/kk. Asumiskuluihin ja asuntolainoihin voi laskea samaiset 1.300 €/kk, jolloin elämiseen jää pari tonnia. Se ei ole paljon, jos on vielä pari lasta, muttei ihan mahdotontakaan. Turvallisuuden tunne piiskaa ihmistä taloudellisuuteen. Vaikkei ihan näin suureen säästöön ei pystyisikään, tulee säästöä tai omaisuutta myös omistusasunnon muodossa.
Itse en tähän enää kykene, koska sain tämän ohjeen vasta nyt enkä 25 vuotta sitten.
Pystyn ehkä puoleen tästä, mutta olenkin vaaroista pitävä henkilö. Lisäksi minulla on neljä lasta, joten perintöosuuskin jää melko lailla pienemmäksi. Näinollen minun jälkeläiset eivät pääse tähän pyörään mukaan ainakaan minun avustuksellani. Kannatan kuitenkin tätä säästämismallia. Tässä elämäntavassa kaikki luovuus suuntautuu säästämiseen ja turvallisuuteen. Kun on turvallinen olo, voi hyvin keksiä uusia, nokkelia säästämiskeinoja (sijoituskeinojakin voi keksiä, jos on oikea mensalainen). Jos vielä onnistuu löytämään kestävyysvajeesta kiinnostuneen puolison (pihin ?), on parisuhteessakin mahdollista päästä tavoiteltuun finaaliin. Mikäs sen somempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti