Kuntavaalit lähestyvät. Aikaa on reilu kuukausi varsinaiseen äänestyspäivään 28.10. Ehdokkaat on asetettu. Telkussa puoluejohtajien vääntö on käynnistynyt. Gallupit lupaavat Perussuomalaisille kuntajytkyä. Yleisiä teemoja käydään läpi ja äänessä ovat kansalliset julkkispoliitikot. Kuitenkin kuntavaalit ovat paikallisvaalit. Ehdolla on satoja ihmisiä. Korostan sanaa ihmisiä, en ehdokaita. Tarkoitan ihmisillä sitä, että heillä on ihmisinä sukulaisia, kavereita ja työkavereita. Ystäviä ja vihamiehiä. Toki yksi ääni ei maata kaada, mutta näissä vaaleissa on kuitenkin eduskuntavaaleja enemmän kysymys tutusta ihmisestä. Teitenkään kaikki eivät äänestä tuttujaan, mutta monet äänestävät. Ainakin jollakin tavlla tuttua ihmistä. Oletan, että ihmiset äänestävät ainakin henkilöä, jonka ovat nähneet, kuulleet puhuvat ja kenties jonka kanssa on vaihdettu pari sanaa. Eri kunnissa ja kaupungeissa on myös tapetilla paikallisia kynnyskysymyksiä. Niiden mukaan äänestetään myös. Yleispolitiikka jää kuitenkin kakkoseksi. Itse ainakin äänestän henkilöä, jonka toivon tekevän jotain konkreettistA, joka on hyvä tyyppi. Siis luotettava. Gallupeille haluan antaa huutia, koska käytän sitä pientä harkintavaltaa, joka on vain minulla. Ei kellään muulla. Kaiken lisäksi äänestys on salainen. Voin äänestää yllätysehdokasta, eikä siitä tarvitse kertoa kenellekään.
Gallupeilla leikkiminen on hauskaa. Samoin joskus on kiinnostavaa kuunnella kun poliitikot leikkivät kansallista piirileikkiä. Mutta vaalipäivänä valta on kansalla. Eikä se ole mitää hokema vaan aivan totta. Valtuustoihin tulee valituiksi juuri niitä ihmisiä, joille annamme äänemme. Syy miksi verenpaineeni on tässä asiassa hieman koholla, johtuu median yleistyksistä. Se ärsyttää. Jutun ydin on kuitenkin oman äänen käyttö. Sen surauksen mennään kunnissa neljä seuraavaa vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti