Olen kirjoitellut Puutarhakadulla (blogillani) reilut kaksi vuotta. Kaikenkaikkiaan pieniä juttuja on kertytyt 1270. Tämä on seuraava siihen päälle. Aloitin kirjoittelun, koska halusin pitää kirjoittelutaitoa yllä. Tykkään kirjoittamisesta, silloin kun se on vapaata. Kirjoittaminen on korvannut lukemisen. Luen nykyisin kirjoja kovin harvoin. Käytän kirjoittamiseen runsaasti enemmän aikaa kuin lukemiseen. Lisäksi haluaisin olla vielä tuotteliaampi kirjoittaja. Lukemisessa voi tulla viisaammaksi, mutta kirjoittamalla jättää jonkinlaisen jäljen itsestään.
Toinen syy on ajatusten ilmaiseminen. Se kuulostaa hienolta, mutta on aika tylsän arkista. Päähän pöllähtää ajatuksia silloin tällöin. Oman elämän tapahtumat,työ, ihmiset, media antavat syötteitä. Vaikka iän myötä ajatukset kangistuvat samoille radoille, ideoita tulee sentään joskus. Ne syntyvät yhdistelemällä erilaisia ajatuksia. En pyri luomaan mitään syvällistä. Ajatukseni ovat pinnallisia ja joskus jopa tarkoituksellisesti vääristeleviä. Tykkään kärjistämisestä, mutta olen niin seestynyt, ettei kunnon ärhäkkyyttä enää löydy. Tai oikeastaan varsinaista syytä ärhäkkyyteen ei enää löydy. Pitäisi laihduttaa muutama kiloa, jotta olisin ärtsympi.
Olen lukenut joitakin muiden ihmisten blogeja. En tee sitä usein, mutta joskus eksyn vieraille blogeille. Ne ovat johtaneet pieneen kriisiin. Oikeastaan kaksi asiaa on saanut minut miettimään omaa kirjoitteluani. Asiantuntijablogit ja henkilökohtaiset blogit.
Asiantuntijat kirjoittavt omasta erityisalastaan. He ovat jonkinlaisia pioneereja. Muotibloggaajat etunenässä. Kuvilla ja uusilla ideoilla höystetään sivuja ja fiilis on energinen ja positiivinen. Blogissa on usein menestyksen makua. Tunnen kateutta näitä blogisteja kohtaan, koska minulla ei ole mitään aluetta, jossa olisin hyvä. Päinvastoin olen hyvä ainoastaan tasapäisyydessä. Se on kaikenlaisten asioiden pintaraapaisua. Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta.
Henkilökohtaisessa blogissa kerrotaan omasta tekemisestä, tunnelmista ja tapahtumista. Mitä tein ja miltä se tuntui. Ihminen laittaa elämänsä hetket tarjolle ja saa lukijan kurkistamaan tosielämään. Tapahtumat ovat niitä samoja, joita jokainen tekee myös itse, mutta kuvaus on aito ja rehellisen oloinen. Tämä palkitsee lukijan, joka tunnistaa tekstistä oman elämänsä. Joku on joskus sanonut, että kirjoitan henkilökohtaisia juttuja. Se ei vaan pidä paikkaansa. Paljastelen yksityisasioitani tai tunnelmia, mutta teen sen harkitusti ja tarkoituksella. Yritän jättää oman sisäisen maailmani itselleni ja/tai kenties joillekin lähimmälle ihmiselle. Vaikka asat ovat tosia, en mene syvälle itseeni. Mieli tekisi kirjoittaa arkeni askelista, mutten uskalla/halua. Se on yksityisomaisuuttani ja kuuluu vain minulle. Se toisi lukijoita ja kenties kommentteja, mutta haluan pitää pienen etäisyyden.
Aion jatkaa näistä kriiseistä huolimatta valitsemallani tiellä. Tiedän, ettei blogini ole mitään verrattuna asiatuntijoiden tai hyvien kirjoittajien blogeihin. Jatkan kuitenkin keskivertoisella urallani. Kirjoittamisesta tulee itselleni hyvä fiilis. Siitä jää jälki jonnekin. Se tuo hieman nousuja ja laskuja, mutta keskimääräisesti lopputulos on hyv...? Keskinkertainen !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti