Pikakakku

Joskus tulee tarve tehdä kakku nopeasti. Makeannälkä, hyvä jälkiruoka tai yllätysvieraat. Tässä ohje pikakakkuun:
Kaapista pitäisi löytyä valmis torttupohja (sellainen 1,50 € maksava pyöreä halpispohja), hilloa, banaani, 2dl kermaa, sokeria, manterlimassaa tai marsipaania (samaa tavaraa eri nimellä), jaffaa tai spriteä, hieman sitruunamehua, nonparelleja, karkkeja tai jotain muuta koristetta

Kostutetaan tortunpohja limsalla ja sitruunamehulla. Levitetään desi hilloa tortunpohjalle. Viipaloidaan banaani ohuiksi viipaleiksi tasaisesti hillon päälle. Vispataan kerma, johon on lisätty ruokalusikallisen sokeria. Levitetään kerma tasaisesti banaaniviipaleiden päälle. Kaulitaan marsipaanipatukasta ohut pyörylät eli kiekko, jonka tulee olla hieman isompi kuin tortunpohja. Laitetaan marsipaani päälle varovaisesti. Painellaan reunat tasaiseksi. Päälle nonparelleja, karkkeja tai ei mitään. Kakku kannattaa laitta hetkeksi jääkaappiin mehustumaan. Maistuu tosi makealle. Tästä riittää riittää jälkkäriä 7-8 hengelle.

Illan TV ohjelma

Kätilöt
Luksusmammat
Tuhluriprinsessat
Isot ja pienet
Kauniit ja rohkeat
Daltonit
Frendit
Muuttajat
Pulmuset
Delta-jengi
Lentävät lääkärit
Vanessa ja pikkuväki
Huijarirakentajat
Aarteenmetsästäjät
Salaisuuten sidotut
Aku ja kumppanit
Superdanny
Supernanny
Meidän faija
Krokotiilimies
Big Brother
Koirakuiskaaja
Pomo piilossa

Tänään perjantaina 29.9. 2012 koko illan Telkussa.
Ei tartte olla yksin. On mistä valita.

Juha Mieto ...

Juha Mieto: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Marjo Matikainen-Kallström: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Marja-Liisa Kirvesniemi: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Juha Väätäinen: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Lasse Viren: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Stig Wetzell: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Harri Kirvesniemi: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Hannu Polvi: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Seppo Hovinen: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Milla Jauho: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Markku Tuokko:" En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Ville Tiisanoja:" En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Arto Koivisto: "En oli ikinä käyttänyt dopingia"
Eemeli Salomäki: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Petri Torniainen: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Martti Vainio: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Kaisa Varis: "En ole ikinä käyttänyt dopingia"
Janne Immonen: "En ole ikinä käyttänyt "
Mikko Kyyrö: En ole ikinä käyttänyt... "
Seppo Hovinen: "En ole ikinä käyttänyt "
Jari Isometsä: "En ole ikinä käyttänyt "
Virpi Kuitunen: "En ole ikinä ..."
Kaarlo Maaninka: "En ole ..."
Eero Mäntyranta: "En o..."
Jari Räsänen: "En ..."

USKOTAAN ! Uskotaan !
Uskotaanhan me vähemmälläkin, kun niin moni on sanonut sen ääneen ! Kuka sitä enää uskaltaa epäillä ?

Säästämistavoitteet

Time lehti on ansiokkaasti ottanut kantaa íhmisten henkilökohtaiseen kestävyysvajeeseen. Kyse on siitä, kuinka paljon pitää olla fyrkkaa jemmassa, jotta voi selviytyä elämässään mahdollisten riskien u. Siis, taloudellisesti. Time ei tässä vaiheessa ota kantaa parisuhteen kestävyysvajeeseen tai muuhinkaan ykstyiselämän riskeihin. Tämä on selkeää ohjeistusta. Kolmevitosella pitää olla säästössä yksi vuosipalkka, nelivitosena kolme vuosipalkkaa, viisvitosena viisi vuosipalkkaa ja elääkkeelle jäädessä kahdeksan vuosipalkkaa. Siis jos vaikka vuosiansiot ovat 40.000 € kuvio menee näin.

- 35v. henkilöllä säästössä 40.000 €
- 45v. henkilöllä säästössä 120.000 €
- 55v. henkilöllä säästössä 200.000 €
- 65v. henkilöllä säästössä 320.000 €

Jos ajatellaan asiaa meidän suomalaisten näkökulmasta herää kysymys. Jos on naimisissa, onko sahasumma kaksinkertainen ? Eli ?

- 35 vuotiaalla pariskunnalla 80.000 €
- 45 vuotiaalla pariskunnalla 240.000 €
- 55 vuotiaalla pariskunnalla 400.000 €
- 65 vuotiaalla pariskunnalla 640.000 €

Tästä johtopäätöksenä voi sanoa, että jäädessään elkäkkeelle pariskunnan pitäisi olla yhteensä puolimiljonäärejä. Mummonmarkoissa yhteensä noin neljä milliä.

Miten tämä on mahdollista ? Vaikuttaa vaikealta, muttei kuitenkaan. Lasketaan !
Kun aika jättää eläkeläispariskunnan, lapset saavat perintöä. Yksittäisen lapsen perimä voisi olla kaksilapsisessa perheessä juuri tuo 40.000 € nettona. Ajatellaan, että eläkepariskunta tarvitsee valtaosan rahoistaan terveydenhoitoon ja palveluasumiseen, mutta osa jää perinnöksi. Näin positiivinen alkusysäys on saatu 35 vuotiaille. Pulma tulee sitten seuraavien vuosikymmenien aikana. 35 vuotiaan pariskunnan pitäisi säästää 160.000 € seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sitten taas 160.000 € ja sitä seuraavana kymmenenä vuotena jo 240.000 €. Jos pariskunnan palkka on yhteensä bruttona 6.666 €/kk ja nettona 4.600 €/kk, pitäisi säästää riihikuivaa rahaa 1.333 €/kk. Vanhempana 2.000 €/kk. Asumiskuluihin ja asuntolainoihin voi laskea samaiset 1.300 €/kk, jolloin elämiseen jää pari tonnia. Se ei ole paljon, jos on vielä pari lasta, muttei ihan mahdotontakaan. Turvallisuuden tunne piiskaa ihmistä taloudellisuuteen. Vaikkei ihan näin suureen säästöön ei pystyisikään, tulee säästöä tai omaisuutta myös omistusasunnon muodossa.

Itse en tähän enää kykene, koska sain tämän ohjeen vasta nyt enkä 25 vuotta sitten.
Pystyn ehkä puoleen tästä, mutta olenkin vaaroista pitävä henkilö. Lisäksi minulla on neljä lasta, joten perintöosuuskin jää melko lailla pienemmäksi. Näinollen minun jälkeläiset eivät pääse tähän pyörään mukaan ainakaan minun avustuksellani. Kannatan kuitenkin tätä säästämismallia. Tässä elämäntavassa kaikki luovuus suuntautuu säästämiseen ja turvallisuuteen. Kun on turvallinen olo, voi hyvin keksiä uusia, nokkelia säästämiskeinoja (sijoituskeinojakin voi keksiä, jos on oikea mensalainen). Jos vielä onnistuu löytämään kestävyysvajeesta kiinnostuneen puolison (pihin ?), on parisuhteessakin mahdollista päästä tavoiteltuun finaaliin. Mikäs sen somempaa.

Kärpänen

Istuin makuuhuonees pehmeällä tuolilla ja luin kirjaa. Kello oli lähellä puoltayötä. Kuulin jostain kaukaa vienon äänen. Se saattoi tulla naapurista tai jopa ulkoa. Jatkoin lukemista, mutta samalla terästin tarkkaa kuuloani. Jostain tosiaan kuului ääni, joka muistutti kärpäsen surinaa. Ääni voimistui ja oli huoneessa. Se tuntui lähestyvän minua. Surina muistutti todellakin kärpäsen ääntä. Katselin ympärilleni, mutten huomannut missään kärpästä enkä pystynyt sanomaan mistä ääni tuli. Uppouduin tuolin uumeniin ja silmäni painuivat kiinni. Makasin kotini pihanurmikolla auringonpaisteessa. Ilma oli pehmeän lämmin. Erilaiset hyönteisten äänet sekoittuivat kärpäsen surinaan. Pöydällä odotti kylmä olutlasi juojaansa. Henkäsin syvään ja annoin ajan virrata sisääni. Kesällä elämä on helppoa. Kärpänen istahti päälaelle. Lenähti sitten kauemmas. Säpsähdin hereille ja huomasin kärpäsen. Se oli pirtsakalla päällä ja kierteli huoneessa. Pikku hiljaa surina vaimeni. Sain kirjan loppuun ja kiipesin vuoteeseen peiton alle. Sammutin valon. Kärpäsen ääni oli myös kadonnut. Ehkä se oli mennyt myös nukkumaan. Ehkä mitään kärpästä ei ollutkaan. Vain muisto lämpimästä nurmikosta ja kesän äänistä. Vaivuin nirvanaan.

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Minulle uusi tuttavuus tämä Murakami. Tarina on erikoinen, mutta erittäin hyvin kirjoitettu. Murakami käyttää kepeästi mielikuvitusta ja rakentaa sen kautta kiehtovan tarinan, jossa kulman takaa saattaa tulla mitä tahansa. Saatan lukea lisää hänen kirjojaan. En kerron juonesta muuta, kuin että se kertoo tarinan miehestä, joka vasten tahtoaan joutuu selvittämään tähdellä merkityn lampaan kohtaloa. Tarrina aaltoilee vapaasti ja saa milenkiintoisia käänteitä. Se lienee Murakamin tavaramerkki. Pienenä miinuksena on asioiden yksityiskohtainen kuvaus. Siis, sellaisten asioiden kuvaus, joilla ei ole suurempaa merkitysta tarinan kannalta. Ei ainakaan minulle. Mutta suosittelen kirjaa ja Murakamia.

Valtijattareni ystävä suositteli tätä kirjailijaa. Hyvin suositeltu. Jatkan ketjua. Eli kannattaa tutustua tähän veikkoon/veijariin. Hän on kuulemma ehdolla myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajaksi. Siinä toinen hyvä syy.

Tampereen Ilveksen koko johto eroaa

Taitaa olla Suomen maineikkaimman jääkiekkoseuran taru lopussa. Johto on riitautunut pääomistaja Vincent Manngardin kanssa. Ilves on ajautunut jo aiemmin pahoihin talousvaikeuksiin. Manngard ja hänen veljensä siirtyivät yhtiön hallituksesta sivuun. Nyt kriisi on syventynyt ja näkemykset toimintakuvioista ovat taustalla. Ei ole vaikea arvata mitä tämä vaikuttaa itse toimintaan. Koko toimiva johto on pois ja yhtiö tuuliajolla. Loppu taitaa häämöttää Ilves Hockeylle.

Maalari maalaa . . .

. . . sinistä ja punaista. Illan tullen sanoo hän. Nyt mä tahdon pelistä pois. Puh, pah, pelistä pois.

Olen maalannut kuukauden kolmea taulua. Lyhyesti sanottuna kriisistä kriisiin. Maalaamisessa kriisi tarkoittaa umpikujan tunnetta sen jälkeen, kun on luullut maalaavansa jotain kekseliästä. No, kerronpa tästä maalaamiseen kriisistä joitain vaiheita.

Kaikki alkoi Utrechtissa. Kävin museossa nimeltä Aamu. Se on Aboriginal Art Museum of Utrecht. Museossa on Australian alkuperäiskansan aboriginaalien taidetta. Jotkut hollantilaiset keräilijät ovat keränneet taidetta, perustaneet museon ja esittelevät alkuperäiskansan taiteilijoiden taidetta. Siis nykytaidetta. Innostuin asiasta ja sain idean maalata pohjat, joihin tuttavani, sukulaiset ja kaikki vierailijat voisivat tehdä omaa taidetta. Ajatus oli tehdä kollektiivinen taideteos, jota ohjaisin ainoastaan antamalla vapaat kädet ja kertomalla aboriginaalien taiteesta. Ja maalaamalla itsekin. Aboriginaalien taiteessa on väriskaala valkeasta, okraan ja punaiseen. Myös mustaa käytetään. Kiinnostavaa ovat kuitenkin pisteet tai sanoisinko pyörylät tai pistejonot. Tai ovatko ne pistejonoja ? Joka tapauksessa pisteet ja värit muodostavat ikäänkuin maaperäkentän. Niin ainakin itse ajattelen.

Maalasin pohjat ja aloin tekemään pisteitä ja pyörylöitä. Pian huomasin olevani kriisissä. Tulos näytti kamalalta. Sitten jatkoin tiiviimpiä ja isompia pyörylöitä. Taas tuli epätoivoinen olo. Sitten tein ison ympyrän ja maalasin valkealle pohjalle timantin. Siis sellaisen, joita olin tehnyt aiemmin avaruusaiheisina "timanttien synty" maalauksiin. Näytti hieman paremmalta, mutta ei lainkaan hyvältä. Jälki oli suttuista ja epäterävää. Sitten ostin Alkosta tölkin Aussi punkkua. Viinipurtilo (litran pahvitölkki) oli koristeltu aboriginaalien värein ja pistejonoin. Viikonlopun jälkeen aloin maalaamaan pistejonoja purtilon innoittamana. Jälki oli parempaa, mutta suttuista edelleen. Seuraavaksi selvensin pisteitä ja tein muutamia suurempi mylpyröitä. Näytti paremmalta, muttei hyvältä ollenkaan.

Tätä on nyt jatkunut about kuukauden. Menen maalaushuoneeseen. Katson maalaamiani kuvia ja päätän tehdä jotain uutta. Sitten teen sen ja pääni on aivan täynnä. Uppoudun pisteisiin enkä näe maalausten kokonaisuutta. Menen pois ja tulen hetken kuluttua uudelleen. Näen taas jotain yksityiskohtia ja väännän uutta. Olen kuitenkin koko ajan heikoilla jäillä. Tyytymätön. Väriä on vaikka muille jakaa. Kollektiivisuudesta jouduin luopumaan jo muutaman päivän jälkeen. Samoin aboriginaalien perinteestä.

Tällaista on maalaamiseen arki. Hyvä idea katoaa. Vilahtaa esiin uuden näköisenä ja katoaa uudelleen. Siksi tämä on niin kiinnostavaa. Tähdenlennosta on vaikea saada otetta, mutta joskus se onnistuu.

Nyt maalaan asuntoni alkuperäismaalarin värikooodilla. Siis oppimallani väriskaalalla. Omalla skaalallani, joka on ainoa tyypillinen ilmenemismuoto töissäni. Suomeksi sanottuna käytän koko väriskaalaa. Olen jatkuvasti ahkera, tyytymätön ja uudelleen toiveikas. Joskus tämä päättyy ja uskon edelleen, että kaikki päättyy onnellisesti. Onnellisuus tarkoittaa tyytyväisyyttä. Toisin sanoen maalaaminen päättyy kun tekijä on tyytyväinen eikä työ kutsu enää jatkamaan. Nyt se kutsuu jatkuvasti ja vaivaa päätäni. Se vaivaa myös käsiäni ja pensselillä. Loppua ei näy. Tarvitsen jonkun idean,jotta voin puhaltaa pilliin.

Kallista bensaa

Bensa maksaa maltaita. Halvimmillaankin 95-oktaaninen maksaa jo yli 1,70 € litralta. Nyt hinta on kallistunut euron arvon hiipuessa suhteesssa dollariin. Kallis bensan hinta tulee hiipien. Enää ei muistu mieleen, että keväällä hinta oili 1,55 €/litra. Ja mitä kaikkea se on ollut sitä ennen. Oma bensan hinnan seuranta on samanlaista integraatiota. Seurailen eri huoltamoiden hintoja ja vertaan sitä omaan lähitankkauspisteeseen. Jos hinta on kilpailukykyinen olen tyytyväinen. Luitte aivan oikein. Olen tyytyväinen, kun saan bensaa muutama senttiä halvemmalla kuin muissa paikoissa. Se on itsensä pettämistä. Niin se vaan menee. Siksi meillä ei tule koskaan bensaboikotteja. Muutaman sentin alennus tuntuu lottovoitolta. Auton vaihtamista bussiin ei tule ajateltua.

Juna ja bussifirmat ovat pitäneet hintapolitiikallaan huolen siitä, että autoilu kannattaa. Kaiken lisäksi yksityisautoilu ihan yksin. Vihreä politiikka on lisännyt bensaveroja, ihan oikein. Seurauksena ei ole ollut mitään. Julkinen liikenne itkee myös kalliin polttoaineen hintaa, mutta monopoliasema pitää hinnat korkealla. Nyt halpabussifirma Onnibussin ilmestyminen toi hiljaisen ajan tarjoukset myös bussi- ja junaliikenteeseen. Vasta linja-autoliikenteen kilpailun vapauttaminen pistää bussifirmoihin vipinää. Se pistää vipinää myös VR:n hintoihin. Julkisen liikenteen hinnat on saatava kilpailukykyiseksi suhteessa yksin omaa autoa ajavan kuluihin verrattuna. Muuten ajellaan omalla kärryllä. Ja se maksaa.

Kuntavaalit

Kuntavaalit lähestyvät. Aikaa on reilu kuukausi varsinaiseen äänestyspäivään 28.10. Ehdokkaat on asetettu. Telkussa puoluejohtajien vääntö on käynnistynyt. Gallupit lupaavat Perussuomalaisille kuntajytkyä. Yleisiä teemoja käydään läpi ja äänessä ovat kansalliset julkkispoliitikot. Kuitenkin kuntavaalit ovat paikallisvaalit. Ehdolla on satoja ihmisiä. Korostan sanaa ihmisiä, en ehdokaita. Tarkoitan ihmisillä sitä, että heillä on ihmisinä sukulaisia, kavereita ja työkavereita. Ystäviä ja vihamiehiä. Toki yksi ääni ei maata kaada, mutta näissä vaaleissa on kuitenkin eduskuntavaaleja enemmän kysymys tutusta ihmisestä. Teitenkään kaikki eivät äänestä tuttujaan, mutta monet äänestävät. Ainakin jollakin tavlla tuttua ihmistä. Oletan, että ihmiset äänestävät ainakin henkilöä, jonka ovat nähneet, kuulleet puhuvat ja kenties jonka kanssa on vaihdettu pari sanaa. Eri kunnissa ja kaupungeissa on myös tapetilla paikallisia kynnyskysymyksiä. Niiden mukaan äänestetään myös. Yleispolitiikka jää kuitenkin kakkoseksi. Itse ainakin äänestän henkilöä, jonka toivon tekevän jotain konkreettistA, joka on hyvä tyyppi. Siis luotettava. Gallupeille haluan antaa huutia, koska käytän sitä pientä harkintavaltaa, joka on vain minulla. Ei kellään muulla. Kaiken lisäksi äänestys on salainen. Voin äänestää yllätysehdokasta, eikä siitä tarvitse kertoa kenellekään.

Gallupeilla leikkiminen on hauskaa. Samoin joskus on kiinnostavaa kuunnella kun poliitikot leikkivät kansallista piirileikkiä. Mutta vaalipäivänä valta on kansalla. Eikä se ole mitää hokema vaan aivan totta. Valtuustoihin tulee valituiksi juuri niitä ihmisiä, joille annamme äänemme. Syy miksi verenpaineeni on tässä asiassa hieman koholla, johtuu median yleistyksistä. Se ärsyttää. Jutun ydin on kuitenkin oman äänen käyttö. Sen surauksen mennään kunnissa neljä seuraavaa vuotta.

Keskinkertainen

Olen kirjoitellut Puutarhakadulla (blogillani) reilut kaksi vuotta. Kaikenkaikkiaan pieniä juttuja on kertytyt 1270. Tämä on seuraava siihen päälle. Aloitin kirjoittelun, koska halusin pitää kirjoittelutaitoa yllä. Tykkään kirjoittamisesta, silloin kun se on vapaata. Kirjoittaminen on korvannut lukemisen. Luen nykyisin kirjoja kovin harvoin. Käytän kirjoittamiseen runsaasti enemmän aikaa kuin lukemiseen. Lisäksi haluaisin olla vielä tuotteliaampi kirjoittaja. Lukemisessa voi tulla viisaammaksi, mutta kirjoittamalla jättää jonkinlaisen jäljen itsestään.

Toinen syy on ajatusten ilmaiseminen. Se kuulostaa hienolta, mutta on aika tylsän arkista. Päähän pöllähtää ajatuksia silloin tällöin. Oman elämän tapahtumat,työ, ihmiset, media antavat syötteitä. Vaikka iän myötä ajatukset kangistuvat samoille radoille, ideoita tulee sentään joskus. Ne syntyvät yhdistelemällä erilaisia ajatuksia. En pyri luomaan mitään syvällistä. Ajatukseni ovat pinnallisia ja joskus jopa tarkoituksellisesti vääristeleviä. Tykkään kärjistämisestä, mutta olen niin seestynyt, ettei kunnon ärhäkkyyttä enää löydy. Tai oikeastaan varsinaista syytä ärhäkkyyteen ei enää löydy. Pitäisi laihduttaa muutama kiloa, jotta olisin ärtsympi.

Olen lukenut joitakin muiden ihmisten blogeja. En tee sitä usein, mutta joskus eksyn vieraille blogeille. Ne ovat johtaneet pieneen kriisiin. Oikeastaan kaksi asiaa on saanut minut miettimään omaa kirjoitteluani. Asiantuntijablogit ja henkilökohtaiset blogit.

Asiantuntijat kirjoittavt omasta erityisalastaan. He ovat jonkinlaisia pioneereja. Muotibloggaajat etunenässä. Kuvilla ja uusilla ideoilla höystetään sivuja ja fiilis on energinen ja positiivinen. Blogissa on usein menestyksen makua. Tunnen kateutta näitä blogisteja kohtaan, koska minulla ei ole mitään aluetta, jossa olisin hyvä. Päinvastoin olen hyvä ainoastaan tasapäisyydessä. Se on kaikenlaisten asioiden pintaraapaisua. Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta.

Henkilökohtaisessa blogissa kerrotaan omasta tekemisestä, tunnelmista ja tapahtumista. Mitä tein ja miltä se tuntui. Ihminen laittaa elämänsä hetket tarjolle ja saa lukijan kurkistamaan tosielämään. Tapahtumat ovat niitä samoja, joita jokainen tekee myös itse, mutta kuvaus on aito ja rehellisen oloinen. Tämä palkitsee lukijan, joka tunnistaa tekstistä oman elämänsä. Joku on joskus sanonut, että kirjoitan henkilökohtaisia juttuja. Se ei vaan pidä paikkaansa. Paljastelen yksityisasioitani tai tunnelmia, mutta teen sen harkitusti ja tarkoituksella. Yritän jättää oman sisäisen maailmani itselleni ja/tai kenties joillekin lähimmälle ihmiselle. Vaikka asat ovat tosia, en mene syvälle itseeni. Mieli tekisi kirjoittaa arkeni askelista, mutten uskalla/halua. Se on yksityisomaisuuttani ja kuuluu vain minulle. Se toisi lukijoita ja kenties kommentteja, mutta haluan pitää pienen etäisyyden.

Aion jatkaa näistä kriiseistä huolimatta valitsemallani tiellä. Tiedän, ettei blogini ole mitään verrattuna asiatuntijoiden tai hyvien kirjoittajien blogeihin. Jatkan kuitenkin keskivertoisella urallani. Kirjoittamisesta tulee itselleni hyvä fiilis. Siitä jää jälki jonnekin. Se tuo hieman nousuja ja laskuja, mutta keskimääräisesti lopputulos on hyv...? Keskinkertainen !

Billie Joe Armstrong

Green Day-yhtyeen vokalisti Billie Joe Armstrong menetti malttinsa/hermonsa hyväntekeväisyyskonsertissa. Mies näki viestin, jossa ilmoitetiin, että vaivainen minuutti on jäljellä esiintymisaikaa. Armstong poltti päreensä ja alkoi karjua v:llä alkavia sanoja yleisölle. Lopuksi hän yritti hajottaa kitaransa. Järjestäjät eivät ole ilmoittaneet keikan lyhentämisestä tai katkaisemisesta esiintymisen aikana.
Armstrong on hakeutunut katkaisuhoitoon tapauksen jälkeen.

Näyttää siltä, ettei mikään ole muuttunut rockin saralla. Tai on sentään: kovat keikkapalkkiot. Raskas kiertue-elämä ja tarkkasilmäinen fanikulttuuri on entisellään. Rankkaan elämään haetaan nykypäivänäkin apua päihteistä. Historia on "pullollaan" näitä kovan elämän kolhimia. Monet ovat jääneet pysvälle matkalle tai siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Mutta onhan näitä eleleviä legendojakin olemassa. Rollareista ja Ozzy Osbornesta lähtien. Viimeaikaiset huhut odottavat Led Zeppeliinin hyppäävän puikkoihin. Mieluummin ei. Edes minun ikäiselle fanille ei ole nautinto tai hauskaa katsoa ylipainoisten nakkisormien tekohengitystä lavalla, olkoonkin, että joskus nämä sankarit ovat olleet nuorison yli-ihailemia staroja.

Puhdistus

Puhdistus-elokuva on oma elokuvansa. Vaikka se seuraakin kirjan juonta, luo visuaalisuus ja väkivalta elokuvasta omanlaisen. Sanoisin, että Antti Jokinen on onnistunut luomaan haluamansa leffan. Kuitenkin epäilen, että elokuva menestyy Suomen ,Viron ja ehkä Ruotsin ulkopuolella. Näyttelijöistä Liisi Tandefelt on omaa luokkaansa. Hyvälle tasolle pääsevät myös Laura Birn ja Peter Franzen. Jotenkin elokuva oli odotetun mukainen. Juoni oli kirjaa selkeämpi ja pelkistetympi, mutta jotain puuttui. En osaa selittää mitä. Ehkä sellainen katselija, joka ei tiedä juonesta mitään, kokee elokuvan selkeämmin. Ehkä ei ! Minulle tämä ei kuitenkaan ollut suuri elokuva.

Juha Väätäinen

Julma-Juha loukkaantui Soinille ja päätti jättää kunnallisvaaliehdokkuuden väliin. Väätäinen on katkera Soinille, koska puheenjohtaja ei pelastanut häntä Helsingin Piirin puheenjohtajan pallille. Nyt Julma-Juha muokkaa Soinia ja hänen 40 kilon ylipainoa. Soini puolustautuu, ettei voi vaikuttaa asiaan kun se ei ole juridisesti mahdollista. Jokainen tajuaa, että puheenjohtaja voi neuvotella, ohjata, kiristää, pakottaa puoluetovereitaan sopuun, jos vain haluaa. Onhan kuitenkin kyse saman puolueen toiminnasta. no, Soini on kantansa kertonut, kun ei tehnyt mitään. Se suututti Julman-Juhan. Ääniä jää Helsingistä saamatta, mutta Perusuomalisten kuntajytkyyn se ei vaikuta. Jo 15 % äänisaaliilla tulee runsaasti paikkoja kunnallisvaltuustoihin. Sitä ei estä Julman-Juhan kiukuttelu tai Soinin ylipaino.

Suosikki-lehti lopetetaan

Ikuisesti elänyt nuorten musiikki ja fanituslehti lopetetaan joulukuussa. Itsellenikin kyseinen lehti on tullut 60-luvulla. Silloin rocktähdeksi olivat harvinaisuuksia tangon ja iskelmän hallitsemassa rytmimusiikissa. Sen jälkeen lehden sisältö popularisoitui ja etääntyy rockin "arvoista". Suosikki on kuitenkin säilyttänyt asemansa teinien musiikkilehtenä. Nyt lento loppuu. Tuntuu, kuin rakas vihollinen on poistumassa. Erikois-Super-Extra-Giga-Mega lehti poistuu lehtimyymälöistä. Samalla katoaa osa suomalaista pop-kulttuuria. Näkemiin Suosikki. Ei kuitenkaan harmita yhtään.

Stone Temple Pilots

Meni pitkään miettiessä pidänkö tästä vai en. Kyse on jenkkiläisestä 1987 perustetusta Stone Temple Pilot-yhtyeestä ja heidän viimeisimmästä levystään Stone Temple Pilots, vuodelta 2010. Mietin pitkään, koska musiikki on hetkittäin miellyttävää, mutta kuitenkin ajoittain tylsää poppia. Tykkäsin biiseissä Hickory dichotomy ja Hazy dazy. Myös kappale Dare if you Dare oli tuttu. Itse asiassa ei lainkaan tuttu. Mutta muistutti John Lennonia ja Beatlesia enemmän kuin Beatles itse. Pitkän väännön jälkeen päätin pitää hieman tästä levystä. Ainakin sen verran, että kuuntelin sen kahdesti loppuun. Ei paha, sillä olen joskus taipuvainen ylikriittisyyteen. En kuitenkaan nyt.

Suur-Tampere

Pirkanmaan Sanomat muutti nimensä Suur-Tampereeksi. Lehti ei omien sanojensa mukaan halua ottaa kantaa kuntaliitosten puolesta tai vastaan. Tahtomattaan se sen kuitenkin tekee. Varmaankin Tampereen ympäristökuntien asukkaat ja poliitikot katsovat nimeä kieroon. Naapurikunnat ovat yhdestä suusta vastustaneet liittymistä Tampereen Metropoliin. Jotkut muistavat, että menneisyydessä on tehty Suur_Suomea. Sillä ei kuitenkaan ole tämän kanssa muuta yhtäläisyyttä kuin sama etuliite. Lehti elää kuitenkin omaa elämäänsä ja nimi muuttuu ajan myötä arkiseksi lehden symboliksi. "Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä". Monet yritykset suhtautuvat varmasti nimeen positiivisesti. Tampereen vaikutus on myönteinen asia alueen yrityksille. Tampere luo eliinvoimasemman mielikuvan kuin Lempoäälä tai Ylöjärvi. Yritykset ostavat lehdestä mainostilaa, jonka tuloilla ilmaisjakelulehti elää. Nimenmuutos ei ole sattuma tai salajuoni Suur-Tampereen perustamiseksi. Oletan, että kyse on nimenomaan mainoseurojen keräämisestä. Itse asiassa nimi on paljon vetävämpi kuin Pirkanmaan Sanomat. Onnea !

Raamattu kansalle

Raamattu kansalle-yhdistys on kääntänyt raamatun uudelleen. Tarkoitus on päästä lähemmäksi alkuperäisatä raamatun sanomaa. Tämän on varmasti hyvin kimurantti asia, josta voi olla montaa mieltä. Raamatusta on ns. virallinen käännös. En tiedä onko raamatun kääntäminen yksinoikeus tai onko se vapaata riistaa. Pitäisikö kaikkien eri kristillisten yhdyskuntien kääntää oma raamattunsa ? Voisiko ajatella, että erilaiset intressiryhmä kääntäisivät myös omat käännöksensä ? Samalla olisi mahdollista tulkita raamatun sanomaa kunkin tahon omasta näkökulmasta. Mieleen tulee heti Naisten raamattu, jossa nostetaan vahvemmin esiin naisten osuutta kristillisessä menneisyydessä. Lasten raamattu lieneekin olemassa. Se on yksinkertaistettu versio raamatun sanomasta. Sitten voi ajatella, että erilaiset muutkin ryhmät kuten Seta, naturistit, luonnonsuojelijat, Animalia ja yksinhuoltajat. Tai laajemmat ammattiryhmät kuten maanviljelijät, urheilijat, poliisit ja yrittäjät. Ison kirjan tulkitseminen voisi tuoda sen lähemmäs ihmisten elämää. Raamattu kansalle tulisi siten konkreettisesti kansan näköiseksi. Vai halutaanko, että raamattu annetaankin kansalle valmiina pakettina, johon ei suvaita erilaisia näkökulmia ? Joka tapauksessa Raamattu kansalle-yhdistys on kääntänyt uuden version raamatusta kansalle. Kuinka suuri osa kansasta ottaa uuden raamatun käyttöön ? Se jää nähtäväksi.

Catherinen alastonkuvat

Catherinen ja Williamin Ranskassa vietetty loma meni pilalle kun papparazzi pääsi napsimaa kuvia pariskunnasta. Catherine on niissä yläkroppa paljaana. Ranskalaislehti Closer julkaisi kuvat ja irkkujen Irish Daily Star seurasi perässä. Nyt hovi on raivona ja nostaa syytteet lehteä/lehtiä vastaan. Kiinnostava yksityiskohta on se, että Closer-lehden omistaa Berluconin konserni.

Ranskalaiset naureskelevat kohua, koska yläosaton nainen kiinnostaa heidän mukaansa vain tirkistelijöitä. Toki ranskalaiset naureskelevat ilkikurisesti koska jäykkiä ja ahdasmielisiä brittejä koetellaan näin paljastavalla tavalla. Brittien kannalta kyse on kuninkaalisten yksityisyyden kunnioittamisesta. Pyhästä arvosta. Loppupeleissä kuningashuone saa kyllä pisteet kotiin. Ei siksi, että Catherinen kuvissa näkyisi jotain uutta ja ihmeellistä. Pikemminkin siksi, että Catherine on ihan tavallinen nuori nainen, joka hieroo miehensä selkää. Wow ! Siinäpä sensaatiota kerrakseen.

Tavallisen taatelintallaajan kannalta tämä on loputonta julkimopeliä. Julkkiksista koetetaan repiä esiin kaikkea mahdollista skandaalinkäryä. Tässä ei oikeasti ole oikein mitään. Totta kai jokainen yksityinen ihminen repeäisi, jos vaimon tissejä esiteltäisiin jonkun lehden sivuilla ilman lupaa. Nykyisin vain julkkisten esiintyminen julkisuudessa liikkuu alueella, joka on tuutattu täydeen " muka skandaaleja". Niistä on vaikea erottaa mitä tehdään tarkoituksellisesti. Siksi tavallinen ihminen ei paljon jaksa innostua. No, ehkä työpaikan kahvipöytäkeskusteluun saadaan uusia aiheita. Ei muuta. Kiitos!

Retretti konkurssiin

Valitettavasti tämä ei ollut uutinen. Retretti on mainio paikka. Näyttelytkin ovat ainakin osin olleet kiinnostavia. Vaikka näyttelyissä on pyritty viime vuosina tarjota jokaiselle jotakin, on kokonaisuus pysynyt jotenkin kasassa. Kesäaikaan alueella vierailee runsaasti kulttuuriväkeä, ikäihmisiä ja perheitä. Pulma on kuitenkin koko muu vuosi. Sesonki ei elätä koko vuotta. Tai jos jonakin vuotena elättääkin, se ei ole jatkuvaa. Avustusten kannalta Retretti on loputon suo. Taustalla pitäisi olla Serlachiuksen tavoin rikas säätiö. Ympäröivä asukasmäärä on aivan liian pieni. Savonlinna on kaukana. Saas nähdä kenen syliin Retretti menee. Tässäkö paikka Guggenheimille ? Vai häviääkö taidekeskus, jonkun uuden toimialan tieltä ?

Supermarsu

Ahaa-teatterin uutuusnäytelmä Supermarsu sivuaa kiusaamista ja sankaruutta. Kiivaalla tahdilla käydään Emilian päiväkirjaa eteenpäin. Vauhtia riittää ja välillä tekee tiukkaa pysyä mukana. Näytelmä on rauska, riehakas ja opettavainen. Pääosassa oleva Sanna-Kaisa Patrikainen vetää pisteet kotiin. Hän ottaa keskeisen roolin haltuun ja pitää tarinan kasassa loppuun asti. Näytelmä on suunnattu uskoakseni 10-13 vuotiaille. Aikuisellakin on naurtussa pidättemistä. Siksi nokkelasti Pauula Noronen ja Antti Mikkola ovat kuvanneet aikuisten maailman koulua opettajineen ja tytön vanhempia. Nuoremmat lapsetkin tuntuivat viihtyvän vaikka luulisin, että jotkut asiat saattoivat mennä yli hilseen.

Pirkka-jäätelötuutti

Minulla on tapana käydä ruokiksella tai iltapäivällä läheisessä K-kaupassa ostamassa jäätelötuutti. Se on epäterveellistä, sokerista, viileää ja hyvää. Pihinä ihmisenä olen ostanut Pirkka-jäätelötuutin, koska se on halvin (ellei lasketa tuuttipakkauksia). Valikoima on ollut kohtuullinen: vanilja, mansikka, suklaa tai toffee. Hinta on ollut viime vuosina 39 senttiä. Se on aika halpa verrattuna muihin tuutteihin tai tikkuihin. Nyt katselin vesi kielellä jäätelötiskiä. Huomasin kauhukseni Pirkka-tuutin kallistuneen. Uusi hinta olikin 59 senttiä. Tuuttin hinta oli noussut 34 %. Toki hinta on edelleen halpa, kun sitä verrataan muihin tuotteisiin. Mutta hinnannousu on melkoinen

Jos siirretään 34 % nousu joihinkin muihin tuotteisiin, asia näyttää toisenlaiselta.

Bensalitra 1,73 € uusi hinta 2,32 €
Bussilippu 2,50 € uusi hinta 3,35 €
Kahvipaketti 3,40 € uusi hinta 4,55 €
Lääkärimaksu 27,50 € uusi maksu 36,85 €
Asunnon vuokra/kk 600 € uusi vuokra 804 €
Henkilöauto 20.000 € uusi hinta 26.800 €
Asunto 120.000 € uusi hinta 160.800 €

Jäätelötuutin hinnasta ei kuitenkaan nouse kapinaa. Suomessa ei muistakaan hinnannousuista nouse kuin kahvipöytäpaapatusta. Tilastojen mukaan ruoan hinnat eivät ole nousseet vuoden aikana kuin 6%. Ostoskoria vaihtamalla hinnannousu lienee ihan eri luokkaa.

Nyrkkeilyssä Suomen tulevaisuus

HIFK ja Jokerit ovat ilmoittaneet ison joukkueen nyrkkeilyn SM-kisoihin. Useimmat nyrkkeilijät olivat valmiita siirtymään heti ammattilaiskehiin,mutta Jokereiden nyrkkeilyvalmentaja Tomek Valtonen halusi rauhoitella joukkuettaan. "On syytä opetella ottelemaan ensin pienemmässä kaukalossa. Vasta sitten heitetään paidat pois"
Ei muuta kun hakemaan lisenssejä nyrkkeilyliitolta.Harmillista, kun Ben-Amor ei ole suomalainen, mutta toisaalta, Ruuttu on.

Pessimistinä optimistisesti

Lääkäri sanoi telkussa, että pessimistisyys on geeneissä 50 prosenttisesti. Mutta, että 40 prosenttiin voi vaikuttaa. Aika ristiriitaista tietoa, mutta otetaan se mahdollisuutena. Pessimistinä murehdin joutavia asioita. Kun sanon itselleni, että lopeta, lähes joka kerta voin parantaa asennettani. Tämän on asian toinen puoli. Aggressio tai vihantunne voi olla toimintaa vahvistavaa käyttäytymistä. Silloin päästää itsestään sisälle upotettuja tunteita ja lukkoja.

Yhteenvetona tästä. Kannattaa olla positiivisesti agressiivinen. Silloin on dynaaminen ja positiivinen. Mikäs sen kauniimpaa.

Hifkin ja Jokereiden moka

Hieman kalliiksi tuli nyrkkeilymatsi European Trophyssä. Nyrkkeilystä pitävä jääkiekkoyleisö ei pysty kattamaan pääsylipuilla näitä menoja. Ehkä sakot, mutta tuskin pelaajien ja erityisesti valmentajien pelikieltojs. Ne ovat kova menetys. Stadin kingeiksi hamuavalle Jokereille tämä oli vielä kovempi rangaistus. Toimitusjohtaja kekäläinen hoiti anteeksipyynnön tyylikkäästi, vaikka kukaan ei uskonutkaan sitä. Hän on ammattimies, joka on käynyt NHL:ssä opettelemassa. Siinä määrin osallisena Kekäläistä pidetään myös. SM-liigan voidaan sanoa onnistuneen. Syykin on selvä. MM-kisat ja Kummola toivat 8,2 miljoonan voitot. Nyt ei kannata ryppyillä, mikäli aikoo päästä juniorivalmentajakakulle eli kahdeksan millin jaolle. Se tekee Kekäläisenkin nöyräksi. Niin yksikertaista on kansallisurheilumme jääkiekko.

Tai ei ole. Hesari irtisanoi yhteistyösopimuksen Jokereiden kanssa. Ja nyt Hjallis on vihainen, tosi vihainen.

Vehviläisen moka

Valtakunnansyyttäjä Kalske päätti jättää syyttämättä lahjonnasta ja lahjonnan vastaanottamisesta ns. Vehviläisen asuntokaupassa. Kaikki meni asianosasten kannalta hyvin. Huonosta moraalista ei tule tuomiota. Oliko kyse hyväveli järjestelystä? oli aika selvästi, mutta sellaista ei ole kirjattuna rikoslakiin.

Kerrataan tiivistetysti: Vehviläinen myi asuntonsa Ilmariselle, joka vuokrasi asunnon Finnairille ja edelleen Vehviläiselle.

Vehviläinen itse teki mokan. Se ei ollut asunnon myyminen. Hän tajusi pari vuotta sitten, että työsopimukseen oli kirjattu asuntoetu. Oli tyhmää asua omassa asunnossa. Finnair maksaisi hänelle asunnon. Vehviläinen yritti myydä asunnon, muttei saanut kaupaksi. Jos olisi, hän olisi pyytänyt sen jälkeen Finnairilta kämppää itselleen työsopimuksen mukaisesti. Järjestelyjen kautta (Sailas, Taxell ja kumpp.) löytyi ratkaisu, jonka jälkeen Ilmarinen omisti arvoasunnon ja Finnair alkoi maksaa kuukaudessa 6.800 euroa vuokraa. Vehviläinen sai asunnostaa hyvän tilin Ilmariselta ja (kannattamaton) Finnair makselee Vehviläisen vuokria kahdeksankymmentä tuhatta vuodessa. Vehviläinen teki mokan, mutta ymmärsi oman etunsa. Se maksaa nyt Finskille riihikuivaa rahaa. Ilmarinen kuittaa asunnosta vielä joskus kunnon potin. Näin miehet pelaa ja pojat kitisee vieressä.

Viisauden hammas vietiin

Takahampaasta lähti osa pois. Pala näytti hampaan osalta. Hammasta särki monena yönä enkä pystynyt puremaan oikealla puolella. Lopulta sain aikaiseksi soittaa hammaslääkärille. Aikoja oli vasta lokakuussa. Valitin särkyä. Sain pikkuajan.

Tässä välissä on kerrottava, että pitkähkö urani hammaslääkärin tuolissa on ollut vaihteleva, mutta yllätyksiä täynnä. Väliin keskiaikaiset porat ovat koetelleet hermojani. Välillä suuni on ollut täynnä muottivahaa. Juurihoito on ollut arkista hommaa kuin autolla ajaminen. No, ehkä hieman liioittelen, mutta suhtaudun hammaslääkärillä käyntiin aina hieman kuin lopunaikoja odotellassa ja syvää nöyryyttä tuntien.

Kerron vielä, että nykyinen hammaslkääkärini on parasta mitä minulle on viime vuosikymmeninä sattunut. Hän on iloinen, nopea. Hammaslääkärin ja hammashoitajan yhteistyö on iloista ja tekokasta. Kaikenkaikkiaan tunnelma on rento ja rauhoittava.

Menin siis vastaanotolle. Odotin, että hän länttää hampaaseeni tilapäisen paikan ja pyytää varaamaan kunnon ajan lokaluulta. Veikkasin väärin. Hän katseli hammasta ja sanoi, että on kaksi vaihtoehtoa. Juurihoito tai hampaan poisto. Hampaassa on iso reikä ja juurihoitoa on aika hankala tehdä. Hän ehdottaa hampaan, siis viisauden hampaan, poistamista. Mietin sekunnin ja uskoin lääkäriäni. Otetaan se pois. Hoitaja kävi katselemassa, oliko seuraava potilas tullut. Hampaaseen painettiin puudutuspiikki ja sain 600 buranan. Ajateltiin, että odottelen puudutuksen tehoamista, sillä aikaa kun seuraava potilas hoidettaisiin. Häntä ei ollut kuitenkaan vielä paikalla. Hammaslääkärini sanoi, että hoidetaan tämä sitten. Itse asiassa hän mainitsi etunimeni ja sanoi, että hoidetaan minut sitten. Ehdin siinä hetkessä jo murehtimaan omaa toivotonta kohtaloani. Mielessäni viisauden hampaan poisto on eräs niitä viheliäimpiä juttuja mitä tiedän. Taas kerran hammaslääkärini osoitti loistavaa ammattitaitoa. Hän sanoi, ettei tämä koske, tuntuu vain että työskennellään. Ja niin myös tapahtui. Hän työskenteli ja minä kuuntelin. Lopulta hampaan juuret rutisivat ja antoivat periksi ja viisaudenhammas oli pois. Katselimme yhdessä hammasnmurikan reikää. Sain tekjstiilitollon suuhuni ja muutaman palasen mukaani. Buranaakin annettiin mukaani. Vastaanopttovirkailija veloitti käynnistäni 50 euroa. Hampaan kiskominen on halvempaa huvia kuin paikkaaminen.

Viisaudenhammas on pois. En ehtiinyt pelätä. Ei suurempaa kipua. Taidan olla hengissä. Tarinalla on myös opetus. Ei kuitenkaan: Harjaa hampaat joka päivä tai Älä syö karkkia tai juo limsaa. Valitse hyvä hammaslääkäri ! Se on kaikki kotiinpäin (vaikka maksaisikin vähän enemmän).

Taiteen säästöt

Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin henkilöstö ovat olleet hämmästyneitä valtion tukien vähenemisestä. Taiteellinen henkilöstö menee jo nyt äärirajoilla. Kymmenen prosentin säästöt syövät kiinnityksiä ja tulevaisuuden projekteja.

Museoiden rakenneuudistus vie myös osan Veikkauksen tuotosta. Eli veikkausmiljoonien jakajia on entistä enemmän.

Nokia, Outokumpu, Saarioinen, MTV 3 ja lukuisat muut yritykset ovat käymässä yt-neuvotteluja tai vähentäneet väkeä. Valtio ja kunnat ovat joutuneet tekemään raskaita säästöpäätöksiä. Tämä on ikävää todellisuutta, joka koskee useampia työssäkäyvistä ihmisistä.

Haluan kuitenkin lohduttaa Kansallisteatterin ja Kansallisoopperen työntekijöitä. Helppoa ei ole muuallakaan. Tervetuloa joukkoon. Olette mukana tässä samassa maailmassa.

Oliivileipä

Päätin tehdä oliivileipää. Syy on selvä. Ostin halvalla ison purkin vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja. Katselin netistä ohjeita. Huomasin, että ohjeet vaihtelivat paljon toisistaan. Päätin tehdä omasta päästäni. Se on kuitenkin hauskinta.
Lämmitin vettä mikrossa ja lisäsin puoli desiä oliiviöljyä. Sitten jauhettua merisuolaa. Leikkaisin pari desiä oliiveja kolmeen osaan. Ja ruokakalusikallinen oreganoa. Lisäsin vielä teelusikallinen timjamia. Tämä sekoitus nesteeseen. Sitten vehnäjauhoja ja pussi kuivahiivaa. Vaivasin taikinan tasaiseksi ja annoin turvota tunnin. Muotoilin taikinasta pari pitkää leipää. Annoin kohota vajaan tunnin pellillä. Paistoin leivät 220 asteessa vartin verran. Kuori oli rapean kova ja sisältö muhkean pehmeä. Maku oli juuri sellaisen oliivileivän makuinen, mitä olin tavoitellutkin. Oregano säesti oliivimakua. Levitin margariinia ja paksun juustoviipaleen lämpimän leipäviipaleen päälle. Olin tyytyväinen. Jos kiinnostaa, saa varastaa ja parastaa.

Nokialle lisäaikaa

Rimpuilun mestari Elop sai vajaan vuoden lisäajan. Uutuuspuhelimet ovat parempia, mutta eivät mitään kassankilisyttäjiä. Kurssi lähti vahvaan laskuun, kun markkinoiden odotukset eivät toteutuneet. Nokia pysyy pinnalla, muttei nouse lentoon. Taistelu aikaa vastaan jatkuu ja nyt odotetaan kilpailijoiden uutuusmallien esittelyä. Kapeneeko ero vai pysyykö samana. Nokia on saanut paranneltua kamera- ja paikannustekniikkaa ja tuonut uutta värimaailmaa. Mielikuvaa se ei kuitenkaan muuta. Älypuhelimia ovat edelleen Samsungit ja iPodit. Nokia on perässähiihtelijä. Toki voidaan sanoa, että tilanne on voitto, koska pystyttiin torjumaan uppoaminen. Mutta näytönpaikalla saatiin vain lisäaikaa. Valtaisan kehittämistyön pitää tuottaa jotain uutta älypuhelimiin. Senhän tuntuvat tietävän kaikki. He tuntevat se itsekin nahoissaan.

Veriveljet-musikaali

Tampereen Teatterissa sai ensi-iltansa Willy Russelin kirjoittama ja säveltämä musikaali Veriveljet. Se kertoo kaksosista, joista toisen köyhä äiti antaa salaa lapsettoman tehtaanjohtajan perheeseen. Pojat tutustuvat lasena toisiinsa ja heistä tulee bestikset, veriveljet. aikuisena elämä mutkistuu ja veljet ajautuvat vastakkain. Dramaattinen loppu on koskettava ja lähes järkyttävä. Juuri sellainen mitä hyvässä teatteriesityksessä pitääkin olla. Ensimmäisellä puoliajalla lasten peuhaaminen on jopa tylsistyttävää. Toisella jaksolla homma alkaa tiivistyä ja kulkea kohti voimallista loppua. Musiikki on oikein onnistunutta. Biiseissä jon jotain tuttua ja menevää.

Ohjaaja Reino Bragge on rakentanut näytelmää ehkä lopun voimakkuudesta johtuen hieman varoen. Kaipaan enemmän kontaktia yleisöön. Myös selkeän juonen puute alkupuolella häiritsi. Kokonaisuutena kuitenkin hieno suoritus ohjaajalta. Pääosanesittäjistä pisteet vie kotiin äiti Johnstonia näyttelevä Rinna Paatso. Lähes yhtä vakuuttava on uusi tuttavuus Mickeytä näyttelevä Jussi-Pekka Parviainen. Hänen selkeä puhettaan ja lauluääntää on kiva kuunnella. Ilpo Hakalan lukuisat roolit ovat vakuuttavia. Risto Korhonen on saanut taas aina tarpeellisen naurattajan roolin, jonka hän vetää totutun kärjistetysti himaan. Kertoja Jussi Selo on hieman kankea ja kevyt rooliinsa. Myös Elina Rintalan ja Martti Mannisen roolit ja näytteleminen äitinä ja toisena veljenä ovat hieman värittömiä. Kapellimestari Jyrki Niemi pistää musiikkiin hyvää draivia.

Kaikenkaikkiaan hyvä musikaali ja vaikuttava elämys. Mitä muuta teatterin tarvitseekaan tehdä. Ei muuta kun katsomaan ! Uskoisin, että tästä pitävät kaikki. Tai ehkei lapsille kuitenkaan.

Jokerit-HIFK

Nyt Ben-Amorille annettiin viiden ottelun pelikielto. Jokainen pelaaja näistä joukkueista tietää, että kyse oli koston kierteestä. Viimeisenä pisaraan Peltosen eli Hifkin kapteenin mukiloitiin. Jääkiekkoväkivalta on poliisi-rosvo toimintaa. Pyritään ärsyttämään vastustajaa ja ärsyttäjille poliisit antavat köniin. Kun sekään ei riitä mennään aina pidemmälle. Valmentajat ja pelaajat tietävät tämän tangon askeleet. Niistä ei vaan puhuta suurelle yleisölle. Se ei ole hyväksi yleisömäärille, tai seuran imagolle tai juniorikasvatukselle. Tosin junnut tietävät tämän, mutta vanhemmat eivät. jääkiekkoväkivallassa toimii omat lainalaisuudet. Niistä ei nyt puhu kukaan. Ei edes Ville Peltonen, koska hän on ammattimies ja samassa sopassa.

Suomi Fifan rankingissa

Fifan ranking lista on taas julkaistu. Kärjessä tutut eurooppalaiset jalkapallomaat: Espanja, Saksa ja Englanti. Huomionarvoinen yksityiskohta on Brasilian sijoittuminen 12. sijalle. Nöyryyttävä sijoitus huippujalkapallomaalle.

Suomen sijoitus putosi lähelle sataa eli se on nyt 96. Pohjolan muut maat ovat toisessa päässä: Tanska 10., Ruotsi 18. ja Norja 34. Onneksi sentään Islanti on meitä heikompi 118. Suomen edellä ovat esimerkiksi Haiti, Oman, Kap Verde tai Jordania. Varmaan kannattaisi pelailla näiden maiden kanssa maaotteluja ja järjestää harjoitusleirejä Pohjois-Koreassa tai Malawissa.

Omaa tasomme mitataan perjantaina, kun maailman 15. paras joukkue Ranska jouksee Olympiastadionin viheriölle. Peli päättynee 6-0 Ransakalle, jos arvioidaan maitten sijoituksia. Suomen voitto olisi maailmaloppu Ranskalle. Tasuri olisi ihme. Pieni tappiokin olisi voitto Suomelle. Olen tässä realisti ja veikkaa Ranskalle kolmen tai neljän maalin voittoa.

Futis on kyllä maailman suosituin urheilumuoto. Harmi, että suuntamme tässä lajissa on laskeva. Toisaalta monista Aasian ja Aferikan maista nousee jatkuvasti lupaavia pelaajia Euroopan rahajoukkueisiin ja sarjoihin. Pienen Suomen mahdollisuuden lienevät lopulta kuitenkin pesäpallossa.

Nokian kohtalonpäivä

Puhelinjätti Nokia on tänään kriittisessä momentissa. Näin ainakin sanovat useat asiantuntijat. Nokia on jäänyt älypyhelinmarkkinoilla pahasti Applen ja Samsungin jalkoihin. Tänään on esillä jotain uutta. Mitä ? Se selviää päivällä rapakon takana. Pystyykö Nokian ja Microsoftin yhteistyö tuottamaan jotain uutta. En suko , että tässä vaiheessa tulee uutta. sensijaan voi tulla parempaa. Sekin saattaa antaa Nokialle lisäaikaa. Nokialla on kuitenkin käytössää melkoinen armeija suunnettelijoita, älykkäitä ihmisiä ja kokenut organisaatio. Luulisi sen pystyvän johonkin. Mutta asiakkaat, kuluttajat sanovat viimeisen sanan. Osakkeiden alamäki voi pysähtyö ja lähteä pieneen nousuukiitoon. Se tekisi varmasti hyvää monelle suomalaiselle sijoittajalle, jotka nyt ovat pureksineet kyntensä kyynärpäähän asti. Huomenna olemme viisaampia ja spekulointi jatkuu. Kyse on tietysti myös pääjohtaja Elopin uskottavuudesta. Hän on laittanut itsensä vahvasti peliin ja floppi merkitsisi todennäköisesti johtajan vaihtoa. Kaikesta tästä huolimatta veikkaan, että pienissä porukoissa valmistellaan Nokian sulauttamista Microsoftiin.

Tyylittömimmät kansat Euroopassa

Ihmisiltä on kyselty missä maassa on tyylittömämmin pukeutuneet ihmise. Outoa, kun yleensä kysytään tyylikkäimpä ihmisiä. No, joka tapuksessä tällaista ollan kyselty.
Tyylittömin maa on Venäjä, sitten Hollanti ja kolmantena Turkki. Neljäs Saksa ja viides Ruotsi. Suomea tai muita pieniä valtioita ei mainita. Kenties kukaan ei tiedö tälklaisten maiden ihmisiä. Jos asiaa tarkastelee vähän stereotypialähtöisesti, tulee mieleen mielikuvat. Venäläisistä on vanha neuvostomielikuva. Hollantilaiset lienevät jonkinlaisia rentun näköisiä. Turkkilaiset ovat taas köyhiä. Saksalaiset standardeja ja ruotsalaiset jotain, mitä en keksi.

Omat mielikuvat eri kansoista liittyvät kyllä maan vaurauteen. Mitä vauraampi maa sitä parempia kuteita ihmiset pitävät yllään. Silloin tyylittömimmät ovat Euroopan köyhiä maita. Näinhän ei tarvitse olla, mutta jotenkin se vaan näkyy. Toki tyyli on katsojan silmässä. Veikkaan, että kysymällä tyylikkäimmin pukeutuvia, saadaan tulokseksi samanlaista sterewotypiaa. Italia, Ranska, Sveitsi, Espanja.

Mitenkäs nämä britit ? Mikä heidän pukeutusmisrankinginsa voisi olla ?
Siinäpä hyvä pohdinta kaikille stereotypioista pitäville. Tai irkut ?

Elämä on ihanaa

Tämä Jack Nicholsonin ja Helén Huntin tähdittämä elokuva on kerta toisensa jälkeen yhtä symppis. Suurin ansio lienee loistavien henkilövalintojen. Ilkeä Nicholson, yksinhuoltaja -tarjoilija Hunt ja kaikki muut ovat toisistaan erilaisia tyyppejä. Kässäri on herkullinen ja useiden asioiden vastakkaiasettelu toimii. Vaikka kolmannella kerralla tietää jutun vaiheet yksityiskohtia myöten, hyvä fiilis tulee yhä uudelleen. Jotenkin on riemastuttava, kun epätodennäköinen yhteys löytyy ja elämä muuttuu oikeasti mahdolliseksi. Elämä on ihanaa. Tietysti diggaan tätä leffaa, kun tunnen hengenheimolaisuutta omassa elämässäni. Tällaista höttöä on mukava katsella, kun tietää, että siellä jossakin on hän ! Elokuvan sanoin: "Saat minut olemaan parempi ihminen". Siksi elämä on ihanaa.

Jääkiekkoväkivalta

Jääkiekkoliitto ei halua, että poliisi tekee esitutkintaa kaukalotappelusta Hifkin ja Jokereiden välisestä ottelussta. Kiinnostava kanta. Toki ymmärrettävä, mutta... Onko jääkiekkokaukalo paikka, jossa väkivallan ja rangaistukset päättää jääkiekkoliitto eikä oikeuslaitos tai Suomen laki ? Moottoripyöräjengit ovat tavoitellut tätä asemaa jo vuosikymmeniä. Jääkiekkoliiton olisi syytä katsoa peiliin ja tehdä tarpeettomaksi tai ennaltaehkäistä tarve poliisitutkintaan. Ymmärrettävää on, että monissa kamppailulajeissa ollaan väkivaltaisia. Poliisin esitutkinta ei kuitenkaan ole sama asia kuin tuomio tai rikos. Se pitää tehdä, kun homma riistäytyy käsistä. Nyt kävi niin. Väkivallan rajat on syytä selvittää. Se on hyväksi myös Jääkiekkoliitolle. Mieleen tulee tappelun tarkoituksellisuus. Halutaanko mainostaa kiihkeitä paikallisotteluita, joilla taataan täydet katsomot ja kassat. Onko raha sittenkin tässä takapiruna ?

You know my name

Tämä Chris Cornellin ja David Arnoldin tekemä biisi on yhä raikas James Bond Filmin Casino Royal tunnusbiisi. Cornellin kiivas lauluääni ilmentää hyvin myös tätä leffaa. Vaikka kappale on osin bondimainen, saa laulaja sen kulkemaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää elokuvassa ja se on ihan viihdyttävää katsottavaa.

Ketkä lavalla ? - kilpailu ratkennut

Tiukka kilpailu Ketkä lavalla ? on ratkennut. Tarkkasilmäisimmät huomaavat lavan taustalla olevat kerrostalot. Niistä voi helposti päätellä, että ollaan Ratinassa. Silloinhan jää enää kaksi vaihtoehtoa. Kun Ice Cube esiintyi Ratinanniemessä. On jäljellä enää yksi vaihtoehto.
Oikea vastaus on tietenkin RED HOT CHILI PEPPERS.

Oikeita vastauksia ei tullut yhtään. Se saattaa johtua siitä, ettei vastauksia tullut muutenkaan yhtään. Näin ollen joudumme jättämään pääpalkinnon jakamatta. Se ei harmita, koska silloin voin käyttää itse pääpalkinnon. Sehän oli kaksi matkaa Brysseliin syksyn aikana. Jihaa !

Naiset Suomen ilonaihe

Suomen naiset näyttivät mallia miehille Göteborgin perinteisessä Suomi-Ruotsi maaottelussa. Kovin suuria tunteita maaottelu rakkaan vihollisen kanssa ei enää herättänyt. Euroopanmestaruuskisat Helsingissä ja Lontoon olympiakisat ovat vieneet mehut yleisurheilussa. Suomen yleisurheilusta puuttuu maailman kärkeä keihäsmiehiä lukuunottamatta. Silti naiset näyttivät iloisen ilmeensä ja peittosivat Ruotsin sisaret. Heja Kvinnor !

Crepit katkarapu-smetanatäytteellä

Paistoin ohuita lättyjä ja täytteeksi tein katkarapu-smetana seoksen. Seoksen tein seuraavalla tavalla. Valutetaan pussillinen pieniä katkarapuja. Leikataan katkaravut pieneksi. Sekoitetaan purkillinen smetanaa ja kaksi ruokalusikallisen majoneesiä. Hivenen suolaa ja mustapippuria. Lisätään katkaravut seokseen. Levitetään sörsseli ohuesti ja tasaisesti löytynyt päälle. Kieritetllään lätty tötteröksi. Siinä se. Maukas ja täyttävä välipala, alkuvuonna tai naposteluruoka. Nam.

Kermabroileri

Laitan viikonlopuksi kermabroileria. Tämän opin Eevalta, mutta lisään siihen hieman potkua. Tarvitaan kaksi rasia broilerin rintafileitä, purkki ananasmurskaa, puoli pakettia aurajuustoa, 4 desiä kermaa, suolaa ja chiliä. Käytän tähän Römertopfpataa, koska se hautoo ruokaa rauhallisesti.
Ladotaan broitsut pohjalle. Käytän Habanero chilistä puolikkaan, joka palastellaan pieniksi murusiksi. Lisään hieman suolaa broilereille. Sekaan  lisätään murusteltu aurajuusto ja puolet kermasta. Hauduttelen pataa pari tuntia 200 asteessa (huom. Römertopf laitetaan kylmään uuniin!) Lisään sitten toisen puolen eli pari desiä kermaa. Samalla voin  tsekata makua. Annetaan hautua vielä reilu puoli tuntia. Habanero antaa potkua tähän ruokaan. Lisäkkeeksi salaatinlehtiä ja keitettyä riisiä. Vie kielen mennessään. Jos polttaa liikaa, maito on hyvä juoma. Mutta tämä maku alkaa himottamaan.