Venäjän näkökulmasta yllättäen Ukrainan valta vaihtui. Ukrainan omat tukijat hylkäsivät Janukovitsin ja valta vaihtui. Kenellä valta on, sitä ei tiedä kukaan. Mutta pitkää aikaa vallan tyhjiössä ei vitkastella. Aina sen joku on ottanut. Kerrotaan, että oligarkit hylkäsivät presidentin, kun ihmisiä alettiin ampua kaduilla. Sen jälkeen Janukovits pakeni pelipaikoilta. Tapahtumat muistuttavat Romanian vallanvaihtoa.
Venäjälle muutokset olivat ilmeinen yllätys. Naapurin päämiehet huutavat vielä kadonneen presidentin perään, mutta se lienee jo myöhäistä. Venäjä on jo väläytellyt villiä korttia eli venäläisten uhanalaista asemaa Ukrainassa. Venäjän puuttuminen asioihin voimakeinoin tai jakaminen kahteen maahan voisi olla heidän kannalta ratkaisu, mutta tuskin ukrainalaiset sitä hyväksyisivät maan itäosassa tai lännessä. Näyttää, että Venäjä on ajanut itsensä jonkinlaiseen paitsioon tai nurkkaan. Vankilasta vapautetun Tymoshenkon tukeminen saattaa pelastaa Venäjän intressejä. Siitäkin huolimatta Ukrainan vastarinta on järisyttänyt Venäjän suunnitelmia itäisen valtioliiton perustamisesta. Vaikka Kiovan ilmiöt tuskin leviävät Moskovaan, saattaa tauti tarttua muihin Venäjän naapurimaihin Kazakstaniin ja kumppaneihin. Tosin, ne eivät missään nimessä haaveilekaan EU:n yhteistyöästä, mutta Turkki on kovin kiinnostunut sen alueen hegemonia-asemasta. Sanoptaan, että Venäjä menettää kasvonsa, ellei se reagoi voimakkaasti. Rautaa rajalle - politiikalla voi olla kuitenkin huonot seuraukset. Venäjä itse tarvitsee myös kumppaneita niin isässä kuin lännessäkin. Se on talouskasvun edellytys.
Venäjä saanee rivinsä järjestykseen ja laatii uuden arvion uudesta tilanteesta. Taloudelliset intressit ovat tärkeitä ja sotilaallinen liittoutuminen myös. Aseilla pelottelu ei tänä päivänä toimi menneisyyden pelotteiden tapaan. Sillä saattaisi olla myös harmillia sisäpoliittisia seurauksia. Oletettavasti Ukraina on ympäriveloissa Venäjälle. Niitä rahoja tuskin saadaan muuten kuin yhteistoiminnan kautta takaisin. Sen kylmän totuuden ymmärtänevät kaikki. Ukrainan ääriainekset saattavat antaa Venäjälle aiheita interventioon, mutta ukrainalaiset tuntevat tämän logiikan varsin hyvin. Suurin pulma lienee kuitenkin se, kenen kanssa Venäjä neuvottelee. Kuinka kauan se elättelee toivoa vallan palautumista ystävällismielisille voimille ? Nouseeko valtaan oikea uusi koalitio vai alkaako taas eripurainen valtataistelu, jonka seurauksena vanhoilliset saavat tilaisuuden palata vallan kahvaan ? Epäilemättä Moskovan ystävät ovat valmiita ruokkimaan eripuraa uusien Ukrainan vallanpitäjien joukkoihin.
Taloudellisesti Ukraina tarvitsisi nyt sekä idän että lännen taloudellista tukea. Maa on ajautumassa sekasortoon ellei nopeasti löydetä yhteistä säveltä neuvottelemaan EU:n ja Venäjän kanssa. Kummankaan intressejä ei voi välttää, muttei myöskään hypätä yhteen syliin. Sen menneisyys lienee opettanut. Vaan, pystyykö kukaan harkitsemaan tällä hetkellä mitään opetuksia ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti