Bussin vessa

Matkailijalle on onnenpotku istua bussissa, jossa on wc. Oma taiteenlajinsa on mennä ja selviytyä hengissä pienessä vessassa. Erityisen mutkikasta vessakäynti on mutkaisella tai epätasaisella tiellä. Tällöin järkevintä on istua pytylle, teki vesassa mitä tahansa. Vessassa on yleensä valokatkaisin, joka toimii tai sitten ei. Oven saa myös useimmiten lukkoon. Joskus ei saa, jolloin vessarauha saattaa häiriintyä toisen matkustajan samanlaisten tarpeiden takia. Yleensä tämä alkupuoli on kuitenkin vessakäynnin parasta antia. Housut saa aika helposti kinttuun ja itse vessakäynti on suuri helpotus. Ainakin silloin, kun on epäröinyt tätä toimitusta kymmeniä minuutteja kupla otsassa. Tämän jälkeen alkaakin hankalampi osuus. paluu takaisin todellisuuteen. Pukeutuminen. Pöntöltä on noustava pystyyn ja sen jälkeen pitää samanaikaisesti pysytellä pystyssä ja hiilata housuja ja paitoja oikeaan asentoon. välillä toisella kädellä joutuu ottamaan tukea seinästä. Sitten yrittää pysyä pystyssä ja vetää molemmilla käsillä housuja ylös. Pakkassäällä vaatteita on monta kerrosta, joten tehtävän kerrostuksellisuus on ajoituksellisesti tärkeä. Toisin sanoen se, missä järjestyksessä nostaa kalsareita, laskeea aluspaitaa, nostaa housuja, laskea paidanhelmoja, vetää vetskaria kiinni, solmii vyötä jne. Parhaimmissa vessoissa on myös käsien desinfiointiainetta tai jonkinlaisia kosteuspyyhkeitä. Sinnikkyys palkitaan tässäkin hommassa ja lopulta muutaman kuhmun jälkeen voi avata oven ja huutaa esiin sisäisen selviytyjän. Sitä kukaan muu matkustaja ei kuule, mutta ne tietävät, jotka ovat suorittaneet saman rituaalin.