Viide ei vieläkään saanut viihteen tunnustuspalkintoa. Tai SaiPa hyvinkin. ajele nappasi biisillään Bond ilme Oscarin. Hollywood on kuitenkin pysynyt muuten viileänä Bondelle. Tasoa on haluttu pitää korkealla. Epäilemättä sama asia kuin Speden ja Loirin Turhapuuroissa. En itsekään antaisi Oscareita Bondille, mutta toisaalta mikä instituutio on jaksanut jauhaa vuosikymmeniä (melkein vuosisadan) samaa menestysteemaa menestyksellä. Huippulaulajat ovat vetäneet suosikkibiisin ja siitä nytkin oli kysymys. Adele vetäisi Akatemian palkinnon kotiin paljolti myös Bondin vääjäämättömästi suosion takia. Mikään elokuvainstituulio ei ole pystynyt vastaavaan vaikka mitattaviin Akatemian vakaata 90-vuotista historiaa mihin tahansa. Bond on ollut tekijöilleen kultakimpaleen ja kokonaan toinen asian on, kannattaako palkita valmiita voittajia. Parhaan elokuvan palkinnot menivät muualle. Vielä aika odottaa ottajaansa. Mutta jonain päivänä Bond ottaa parhaan elokuvan palkinnon. Se on varmaa. Vaikka siihen menisi sata vuotta.
Bondin arvo ei ole elokuvan kerronta, näyttelijätyö tai huippukäsikirjoitus. Bondin glamourin on sen historia. Bond-elokuvat ovat olleet haaveita ja unelmaa. bond on edustanut saavuttamatonta unelmaa kuuskytluvulta. Komea mie, jota naiset rakastat ja miehet kadehtivat. Uudenlaiset laitteet ja vihollisen torjuntatavat edustivat hyvä ja rikolliset pahaa. Yksinkertainen sadunomainen logiikka on toiminut puoli vuosisataa. Siinä Bondin hohto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti