En voi olla sanomatta tätä ääneen. Ilma on lämmin. Vesipisaroita putoilee räystäillä ja ääni tuo mieleen yhden asian. Näin tammikuun viimeisenä päivänä sitä sanaa ei viitsi sanoa ääneen. Ei kannata herätellä turhia toiveita, vaikka se onkin tulossa. Tiedän, että vielä tulee lunta tupaan ja raskaasti. Pihalla oleva lumikerros on melkoisen matala. Viime vuosina se on lähennellyt metriä. Nyt ollan alle puolessa. Mutta vaikka kevät, (hei nyt sanoin sen sanan), onkin kovin kaukana kuulin sen äänen vesipisaroissa.
Olen kesän lapsi. Tai ehkä olen Afrikan lapsi. Talvi on kidutusta, joka on kestettävä. Kestän sen, koska olen siinä asiassa veteraani. En kuitenkaan pidä talvesta, kylmästä, lumesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti