Tämän vuotinen superyhtye oli Rajatapaus. Virolais-ukrainalainen Svata Vatra heitti itsensä peliin sellaisella sykkeellä, ettei tällaista näillä laineilla ole nähty. Bändin keulahahmo Ruslan Trochynsky vedätti bändin ja yleisön suoranaisen hurmokseen. Päällikkö veteli laulu ja juonti-osuuksien väliin mahtavia pasuunasooloja. Musiikillisesti kuljettiin kansanmusiikin, hevin, jazzin, punkin, serbihumpan rajamailla. Mutta turha kategorisoida tätä villiä ryhmää, heidät pitää nähdä livenä. Ostin levynkin, olin niin otettu rankasta menosta.
Tällainen musiikki on mielestäni luonteeltaan peruskansanmusiikkia. Tarkoitan sitä, että soitetaan musiikkia kansalle läheisestä aiheista ja ajan mukaisella innolla. Usein kansanmusiikki on sisällöltään perinteitä jatkavaa menneisyyden ylläpitämistä. Itse kaipaan tämän päivän kansamusiikkia. Puhetta tämän päivä ihmisille tämän päivän keinoilla.
Merkittäviä ja onnistuneita esiintyjiä (omasta mielestäni) olivat tutut Tsuumi sound systeemi ja Frigg. Kolmosketjussa skotlantilainen The New Rope String Band ja Snekka. Mieleen jäivät myös Timo Rautiainen Folk Band, Pirulainen, Nordik Tree ja Redhill Rats.
Järjestelyt sujuivat perinteisen tapaan hienosti. Ainoa kritiikinpoikanen tulee lauantain klo 16 konserteista, sillä samaan aikaan esiintyi viisi kiinnostavaa ryhmää. Tarjontaa oli kahdelle päivälle siinä määrin runsaasti, ettei millään ehtinyt vetämään edes omaa suunnitelmaa läpi. Mutta hauskaa oli kuten aina ennenkin. (Erityisesti blondin kanssa.)
Kuvassa Akostolit yhtye. Mandoliinimies näyttää olevan Timo Rautiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti