Neljäkymmentä vuotta sitten menin oman alani esiharjoitteluun Jyväskylään. Sillä tiellä ollaan. Tuntuu aika järkyttävältä ajatella tammikuuta vuonna 1973. Olin silloin nuori. Tapahtuman myötä tulee todistetuksi myös yksi pieni yksityiskohta. Ihminen joka osaa ja tuntee vähän kaikenlaista, muttei mitään oikein syvästi, voi pärjäillä samalla alalla koko elämänsä. Ja voi kohota vielä jonkilaiseksi päälliköksi. Ei tarvitse olla spesialisti. Eri alojen asioita ja tietoja yhdistämällä selviää keskivertaisen hyvin. Pitkä ja sinnikäs työskentely samalla alalla, antaa vaikutelman asiantuntijasta. Vitsi, vitsi ! Minähän olen asiantuntija parhaimmasta päästä neljänkymmen vuoden kokemuksella.
Aion juhlia tätä tapahtumaa jollakin tavalla. Mietin vain, että mitä juhlisin. Sitäkö, että olen ollut näin pitkään uskollinen omalle alalleni ? Vai sitä, että olen uhrannut elämi, sieluni ja ruumiini työlle ? Ei, en kumpaakaan. Juhlin sitä, että aina pitää juhlia, kun on siihen aihetta. Kyllä ne syyt sitten jossain välissä kirkastuvat..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti