Siivouksen asema elämäni arvolistalla on viime vuosina kohonnut. Syynä on siivouksen osa sisäisen hyvinvoinnin rakentajana. Suomeksi sanottuna: kun imuroi, pesee vessanpönttöön jne saa aikaan jotain, joka vaikuttaa myös positiivisesti omaan itsetuntoon. Kuulostaa hassulta, mutta niin vain menee. Ei minusta ole millään tavalla tullut himosiivooja. Ehei, pois se mielestä.
Tänään kuitenkin tein uuden aluevaltauksen. Siivosin keittiön kaapit. Otin hyllyiltä kamat pois vuorotellen. Sitten pyyhin hyllyt ja asettelin tavarat takaisin paikoilleen. Hyllyjä oli kaikenkaikkiaan 30. Osa oli helppoa kauraa, mutta esimerkiksi maustehyllyt olivat aika suuritöisiä. Syy on se, että olen joskus kerännyt mausteita ja sen seurauksena mausteita on neljä hyllyllistä. Mukana myös erilaisia kastikkeita ja öljyjä.
Nyt kuitenkin olen ylpeä itsestäni ja nautiskellen elämästä. Tosiasiassa homma ei ollut kummoinen. Se on systemaattista järjestelyä ja helppo homma kun sulkee aivot. Sama homma kuin avantouinnissa. Kannatta tehdä homma ja hetken kuluttua homma on hoidettu ja kaapit ovat siisteinä odottamassa käyttäjäänsä.
Helppoa kuin lannanajo ilman perävaunuja. (Pohjalainen sananlasku. Ei, vitsi vitsi, se on karjalainen sananlasku. Pohjalaiset ovat liian tosikkomaisia keksiäkseen tällaista)
Ps. Hyllyt olivat aika siistit vaikken ole siivonnut niitä kolmeen ja puoleen vuoteen. Eli aikana jolla olen asustellut yksikseni. Tai itse asiassa en tiedä, milloin niitä on siivottu edellisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti