(Taustaa:) Tampereella leipuri ja ex-maalivahti Juhani Linkosuo toi Turkista piiraan nimeltään Peremec (lausutaan pärämäts). Raaka maustettu piirakka sisälsi kokolihapihvin. Piirakka uppokeitettiin öljyssä ja siihen laitettiin mausteeksi valkopippuria, currya, valkosipulijauhetta ja parika jauhetta. Koko komeuden päälle töräytettiin sinappia ja ketsuppia. Parin vuoden ajan uutukainen oli myyntimenestys Linkosuon kahvilassa, mutta vähitelle permecin suosio alkoi hiipua. Myöhemmin Amissan leipomo jatkoi tämän piirakan valmistusta.
Olipa kerran mies, jolla oli addiktio. Ei toki mikään vaikea riippuvuus kuten alkoholin, suklaan tai pelaamisen riippuvuus. Mies himoitsi Peremecejä. Eikä pelkästään peremecejä vaan alennettuun hintaan myytäviä peremecejä. Miekkonen kävi pari-kolme kertaa viikossa lähikaupassa ruokaostoksilla ja tarkisti aina hyllyssä olevien mausteisten piirakoiden päiväykset. Peremecit maksoivat 1,99 €. Se oli aivan liikaa. Alennettu tuote oli ainoa varteenotettava mahdollisuus. Ei niin, ettei hänellä olisi ollut varaa. Kyse oli periaatteesta. Kalliilla hinnalla ei kannattanut ostaa tätä tuotetta. Se ei maistunutkaan yhtä hyvältä. Kun viimeinen myyntipäivä lähestyi peremecejä myytiin joko 30 % tai 50 % alennuksaella. Koskaan mies ei ostanut piirakoita normaalihintaan, ainoastaan alennettuna.
Kaikki meni hyvin monta vuotta. Keskimäärin kerran kuussa onnenkantamoinen sattui kohdalle ja mies sai haluamansa tuotteen alennettuna. Sitten alkoi kuiva kausi. Jostain syystä peremecit loppuivat ennen kriittistä päivää tai sitten ne oli ehditty viedä pois viimeisenä päivänä. Kuivaa kautta jatkui kuukausikaupalla. Joskus piirakoita oli jäljellä muutama, mutta sitten ne yksinkertaisesti katosivat. Mies ajatteli, että syypäänä muuttuneeseen tilanteeseen oli peremecien vähäinen tilausmäärä. Mutta ei. Usein niitä oli hyllyssä toistakymmentä, mutta jotenkin viimeistä edellisenä päivänä ne loppuivat tai katosivat.
Eräänä päivänä mies huomasi viisi piirakkaa, joissa huominen päivä oli viimeinen myyntipäivä. Hän keräsi rohkeutensa ja kysyi myyjältä eikö näissä kuuluisi olla alennushinta. Myyjä kertoi, että heidän saamien ohjeiden mukaan alennuksen voi laittaa vasta illalla. Tyytyväisenä informaatiosta mies meni kotiinsa odottamaan H-hetkeä. Illalla kahdeksan aikaan mies asteli kauppaan toivorikkaana. Olisko onni myötäinen puolen vuoden epätoivon jälkeen ? Sydän pamppaillen, silmät veitsen terävinä hän hiipi hyllyjä kohden. Punainen alennustarra loisti metrien päähän. Yksi, kaksi, kolme - peräti neljä pakkausta oli alennettu 30 %. Mies työnsi peremecit ostoskoriin, suunnisti kassalle, sieltä autolle ja edelleen kotiin. Tyytyväisenä ja menneestä oppineena peremecit sujaktivat yhtä lukuunottamatta pakkaseen. Sisäinen hamsteri oli herännyt. Nyt hän osaisi olla järjevä ja pakastaisi loput piirajkat. Pitkän talven aikana saattoi tulla pitkiä kuivia kausia, jolloin alennettuja peremecejä ei olei tarjolla. Mutta ei huolta pakastettu tuote pelastaisi kaiken. Näin mies oppi säätelemään riippuvuuttaan ja kävi huolettomin mielin katselemassa peremecejä kaupassa. Välillä onnisti, useimmin ei. Mutta pakasteessa oli piirakoita pahan päivän varalle. Sen pituinen se.
Vai menikö loppu näin ?
Mies lähestyi hyllyjä kuin horkassa. Punaisia tai keltaisia alennuslappuja ei näkynyt missään. Jäljellä olevat permecit olivat ilman alennusta ja päiväys tulevan viikon lopulla. Sisällä kiehui. Pää oli sekaisin. Mitä oli tapahtunut ? Haluaako joku kiusata minua ? Syvässä vihan puuskassa hän päätti ettei, koskaan astuisi jalallaan tähän kauppaan. Näin myös tapahtui. Mies pääsi eroon peremec-addiktiostaan, mutta pahempaa oli tulossa. Sijaistoimintona hän alkoi vierailla paikallisessa Alkossa yhä useammin. Olut, viinit ja väkevät tekivät kauppansa. Pian hän menetti työpaikkansa. Sitten läheiset alkoivat karttaa miestä. Seuraavaksi meni asunto alta. Muutaman vuoden kuluttua pahasti alkoholisoitunut mies kuoli vakavaan sairauteen. Alennettujen peremecien puute oli vaatinut veronsa.
Eikös se päättynyt näin ?
Mies tunsi outoa voimaa, kun hän lähestyi peremec-hyllyä. Paljon alennettuja piirakoita näytti olevan hyllyllä. Onnen ja ilon huuma täytti mielen. Vihdoin häntä oli onnistanut. Juuri kun hän ojentautui nostamaan piirakan hyllyltä, toinen käsi tarttui samaan pakettiin. Kaunis blondi yritti ottaa saman tuotteen. Nainen oli arviolta saman ikäinen kuin mieskin. Valloittava hymy laukaisi tilanteen. Molemmille riitti alennustuotteita. Mies rohkaisi mielensä ja alkoi juttelemaan elegantisti pukeutuneen ladyn kanssa. Pian pariskunta istui teekupposen ääressä läheisessä kahvilassa. Mies oli kohdannut elämänsä naisen. Tästä eteenpäin kauppamatkat tehtiin yhdessä ja peremec-hyllystä tuli parin ikimuistoinen kohtaamispaikka. Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti nauttien silloin tällöin alennettujen peremecien vastustamattomasta mausta.
Valitse itse miten haluat tarinan loppuvan. Joka tapauksessa, sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti