Otin pensselin käteeni

ja aloin vedellä väriä kankaalle. Jonkinlainen sisäinen paine veti minut tähän tuttuun puuhaan. Olen ollut "kuivilla" parisen kuukautta. Fiilis on ollut tyyni, muttei mitään poltetta löytynyt. Odoten heurekan ilmestyvän päähäni ja käynnistävän moottorit. Tarvitsen jotain sellaista uutta. Jotain, mikä alkaa polttaa ja pakottaa. Jotain mikä näkyy haaveena ja motiivina. Se on idea, ajatus, tavoite, jotain uutta ja ihmeellistöä. Uutta ja ihmeellistä ainakin minun pikku maailmassani. Nyt se odottaa aikaansa. Nyt tilanne on otollinen, kunhan vaan ruokin sitä syötteillä ja annan itselleni vapaan tilan ilman ennakkoehtoja tai rajoja. Se on vapaata kelluntaa aivoissa. Sieltä ne fuusioituvat ideoiksi. Kellunta ei ole maailman helpoin laji. Se vaatii joskus enemmän kuin tiukka, määrätietoinen työ. Mutta kuka tässä helppoutta kaipaakaan. Sitäpaitsi ilmakin on auvoisa ja valoa on paljon. Vaikken tarvitse maalaamiseen paljoa valoa, tarvisen sitä päähäni. Runsas auringonvalo ja avara tila edesauttavat kelluntaa. Siihen on tällä hetkellä paljon elementtejä. Ei muuta kun aivot narikkaan.