Lenkillä

Olen yrittänyt pikku hiljaa ja erityistä varovaisuutta noudattaen siirtyä hölkkäämään. Paino on noussut hälyytysrajan yläpuolella ja kesäloman rantailot odottavat. Vielä on vajaa kolme viikkoa kuntoutua etelän beachien Adonikseksi. Vai pitäisikö sanoa Alfaurokseksi. Huonolta näyttää, ainakin jos lasken puuskutuksen, sydämenlyöntien tai keuhkojen ahdistuksen määrän. Mutta ei se anna ellei otakkaan (ei ollut oikein onnistunut sanaparsi). Huomenna menen pyörällä töihin ja torstaiaamuna punttisalille ja uimaan. Ensi viikolla jatkan kovaa kuntoiluannostelua ainakin kolmena päivänä. Kun mukaan lasketaan kotoiset punnerrukset, olen tulossa lähes bodarin näköiseksi. Sitähän ei nyt päältäpäin huomaa, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato (eipä tule mieleen miksi se sanoi sellaista). Jätin työmatkabussilippun ostamatta, tarkoituksena puristaa itseni pyörän selkään työmatkalle. Toinen vaihtoehto on oma auto. Siinähän tulee kova kunto, jos loppuu bensa ja joutuu hakemaan kanisterilla polttoainetta kaukaiselta bensa-asemalta. Kunto on saatava kovaksi Lontoon olympialaisiin mennessä. Vaikka epäilen, että minua ei tälläkään kertaa valita kisakoneeseen, aion olla kuitenkin kovakuntoinen penkkiurheilija. Silloinhan tuntee jotenkin omassa lihassa urheilijoiden piinan ja koettelemukset. Pääprinsiippi on kuitenkin kesäinen rantaleijonan habitus. Siihenkin on vielä neljä kiloa matkaa. Jonka tällainen nautiskelija kuten minä, saattaa onnistua pudottamaan painostaan noin kahdessa vuodessa ja silloinkin kovan vatsataudin ja jonkun epämääräisen bakteerin avustamana. En ole huolissani, sillä luotan kovaan itsekuriin ja pitkään kokemukseen (siis elämänkokemuksen kautta ymmärtää mikä on välttämätöntä ja mikä todella tärkeää). Joka tapauksessa hölkkäsin ja kävelin ja nyt jälkeenpäin tuntuu hyvältä. Vajaa seitsemän vuotta vanhat lenkkarit kulkivat joutuisasti eikä luupiikeistä ollut tietoakaan. Voin siis tankata pientä iltapalaa. Tein patonkivoileipiä ja grillaan pari makkaraa. Jälkkäriksi mansikka-mustikkakiisseliä. Sehän kuulostaa ihan diettiruoalta (Ai, ei kuulosta ! No, jos on takannut tämän lisäksi piirakoita, konflikteja, suklaata, lakua, halvaa ja taateleita, niin onhan tämä selvä paasto). Eli odottakaan vaan Peltsun rantajellonat ja etelän gigolot. Kohta pohjanpoika tulee tundralta ja vie kaikki kauniit blondit teidän jalkojen juurilta. Tai ainakin yhden. Tai tuon mukanani.