Suomessa on laillisia aseita 1,6 miljoonaa. Laittomia on sitten jokin määrä, jota monikaan ei halua arvioida. Kuultavasti aseita on kuitenkin yhteensä sen verran, että joka kolmatta kohden on yksi ase. Mukaanlukien vauvat ja vaarit. Määrä on kyllä melkoinen riippumatta mitä niillä tehdään. Metsästäjiä on 312.000 ja ammuntaa harrastavia 35.000. Yhteensä kolme ja puolisataa tuhatta. Heillä taas on noin neljä asetta per nuppi. Aika monta asetta tarvitaan johonkin tarkoitukseen.
Suomalaiset tappavat toisiaan noin 120 henkilöä vuodessa. Laillisilla ja laittomilla aseilla tapetaan parikymmentä. Puukolla lähes viisikymmentä. Kirveellä vajaa kolmekymmentä. Tätä taustaa vasten näyttäisi, ettei aseiden määrällä ole suurta vaikutusta murhenäytelmiin. Sen sijaan turvallisuuden tunne on eri asia. Viime vuosina saa lukea usein lehdestä piiritystilanteista tai aseilla ampumisesista julkisilla paikoilla. Jos laillisten aseiden määrää vähennetään, en usko sen vaikuttavan laittomien määrää. Jos aseita säilytetään keskitetysti, se saattaisi estää satunnaisia tilanteita. Toisaalta ampumista suunnitteleva, pyrkii hankkimaan aseen, riippumatta aseiden määrästä tai säilytyspaikoista. Rahalla saa mitä vain ja aseitakin saa varmasti rahalla jatkossakin.
Kuten lukija huomaa, yritän pyöritellä erilaisia lukuja. En osaa muodostaa tästä mitään vankkaa mielipidettä, jossa olisi punainen lanka. Minulla ei ole mielipidettä tähän asiaan. Onko se viisauden, tyhmyyden vai poliitikon merkki, siitäkään ei saa selvää ? Joten poistun takavasemmalle ja palaan siinä tapauksessa, että joskus syttyy jokinlainen punainen lamppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti