Malta

Hei kotovaki. Kirjoittelen taalta Maltalta. Uskomaton paikka tama Malta. Ensinnakin aurinko paistaa joka paiva pilvettomalta taivaalta. Lampotila on kolmenviiden kieppeilla. Tanaan ehka piirun verran enemman. Helvetillisen kuumaa, vaikka on viela kesakuun loppu eika heinakuu. Hattu ja vesipullo on elinehto tundran pojalle. (pahoittelut, ettei taalla ei ole niita kirjaimia joissa on pilkut a ja o kirjainten paalla.

Pieni saari on rakennettu joskus 1500-luvulta lahtien ilman suurempia asemakaavoja. Sama rakentaminen jatkyy myos nykyaikana. Rakennukset ovat kaikkialla vaaleasta limestonesta (mita lienee suomeksi). Vallettan ymparisto on taynna pikku kaupunkeja, mutta ne ovat niin tiiviisti yhdessa, ettei huomaa olevansa toisessa kaupungissa tai kylassa. Olemme Sliemassa, se on kolme kilometria Valletan keskustasta, mutten loytaisi sinne mitenkaa. Kaupungit ovat kumpuilevia, eika kaduissa ole mitaan logiikkaa. Eksyisin. Itse asiassa eksyimme muutaman sadan metrin matkalla, kun tulimme kaupasta hotellille eri tieta. Malta elaa turismista. Kaikki ovat duunissa kesakuumalla, koska rahaa tulee silloin eniten. Talvella voi relata tai lomailla.

Silti taalla on hauskaa. Kyse on selviytymisesta. Pieni matka tuntuu ikuisuudelta. Hikoiluun on opittava yha uudelleen. Meren rannalla on uimaloita, joissa on uima-altaita, kahviloita ja meri. Kivisilla kallioilla voi uiskennella omatoimisesti. Merenrantaan on tehty portaita joista paasee uimaan.  En uskonut, etta iltaauringosta ruskettuu. Nyt uskon, silla naama on kirkkaan punainen.

Ruoka on suhteellisen tutunmakuista. Aika maustamatonta. Annokset sensijaan ovat jattilaiskokoisia. Soimme ekana iltana katuravintolassa maltalaisen lautasen kahdelle:makkaraa, oliiveja, salaattia, leipaa,  oliivitahnaa, aurinokuivattuja tomaatteja jne. Emme pystyneet syomaan koko annosta. Toisena iltana syotiin pizza kahdelle. SE taytti puolet poydasta. Valtaisa annos jai taas suomatta. Kahden hengen ateria maksaa juomineen pari kymppia. Ei paha. Paitsi vatsalle, joka huutaa armoa.