Futiskisat

Tower Roadin varrella on lukuisia olkokahviloita, joissa seurataan futiskisoja. Viimeeksi Italian voittaessa Saksan, italialaiset innostuivat ajelemaan ympari Sliemaa torvet soiden ja lippuja lietutellen. Muistan saman vuonna 90, kun Italia voitti pronssia . Olin silloin Sisiliassa ja kisat taisivat olla Roomassa. Nytkin juhlintaa jatkui myohaan. Sunnuntaina vastassa on Espanja, jolla on myos mannattajia taalla. Mutta Italialaisia on enemman. Saas nahda ? Saksalaiset turisti hiipoivat hiljaisina huoneisiinsa. Liput maata viistaen ja paa kumarassa. Heidat oli lyoty.

Mdina

Entinen Maltan paakaupunki sijaitsee saaren keskella. Se on arabikaupunkien tapaan muurien sisalla. Mdinaa sanotaan myos hiljaiseksi kaupungiksi. Sinne ei ajella autoilla. Yksi hotellikin on muurien sisalla, mutta muuten kyse on keskiaikaisesta pikkukaupungista, jonka hiljaisia katuja turistit vaeltavat. Muutamia kahviloita ja matkamuistomyymaloita siella taalla. Limestone on rakennusmateriaalina kaikkialla. Kerman vaalea kivi on rauhoittava ja viilentava. Ajelimme komeasti hevoskarryilla ympari Mdinaa. Aurinko paistoi ja kavelijat vaistelivat meita. Puolen tunnin rundi oli nautinnollinen tapa tutustua tahan reliikkiin. Ei niin hauskaa oli perilla, kun hinta olikin 40 ekea, neljantoista sijaan. saimme oppitunnin hintojen sopimisen kulttuurista. Paatimme kuitenkin ottaa opiksi ja nipistaa takaisin menettamamme 36 ekea tavalla tai toisella. Ja senhan me teimme. Oppivaisia (vihaisia ja oikein pitkavihaisia) kun olemme. Mutten kerro miten !

Isle of MTV

Valtaisa tanssitapahtuma Valletan keskustassa kerasi  50.000 ihmista. Isle of MTV on musiikkikanavan vuoptuinen tapahtuma. Paikka on iso aukio Florianassa (ei ihan Valettassa). Ilta oli tiistaina 25.6. klo 19-01. Mammuttimaiset kaiutintornit ja videoscreenit aukion toisella laidalla ja lampuin valaistu kirkko toisella laidalla. Tecnoa, Dandcea, Bass'n drumia ja mita kaikkea niita onkaan. Itse en ole tallaisen musiikin fani, joten paikalla oltiin lahinna ison tapahtuman takia. Kansaa valui paikalle tuntikausia. Paikallinen bussifirma myi 2,5 euroa maksavia menopaluu bussilippuja. Muuten tapahtuma oli ilmainen. En tuntenut starojakaan. Nelly Furtado kerasi huutoja ja ablodeja. Muuten mentiin hieman lakoonisessa dj-vauhdissa. Tarjolla oli ruokaa ja juomia laidasta laitaan, eika vessajonokaan ollut ainakaan alkuyosta muutamaa ihmista pidempi. Isoin tapahtuma, jossa olen koskaan ollut. Suosittelen  kaikillle, nykyisen tanssimusiikin faneille. Ohjelma nakyi varmaan MYV-kanavalta tiistai-iltana ja yona.

Moka

Pitka kokemus matkustamisesta ei auttanut. Olin tehnyt perusvirheen. Todellisen mokauksen kruunun. Lentolipussa oli vaara nimi. Helsinki-Vantaalla saatiin kuitenkin pikaisen sahellyksen ja 75 euron avulla nimi muutettua. Matkatavarat menivat kumppanin nimissa. Saimme ohjeen, etta meidan tulee ottaa matkatavarat Amsterdamissa ulos . Sitten huomasimme, etta matkatavarat menevat suoraan Maltalle. Saimme vain boardin passit valilaskupaikkaa. Amsterdamissa oli niukasti aikaa ja juoksimme ympariinsa Airmaltan toimistoa etsien. Saimme  lopulta uudet passit portilta uuteen koneeseen. Hotellissakin olin haamuhenkilo. Kas etunimeni oli oikein, mutta sukunimeni oli toinen nimeni. No, respan hemmo katseli pasiiani ja tyonsi avainet kateen. Aivan sama kuka lienetkin. Niin minustakin. Olen taalla sitten Jorma Kalevi. Jalkimmainen on paikallinen sukunimeni. Roolileikki tekee hyvaa seka minulle etta blondille. Lomalla pitaa olla hauskaa ja lopultakin olemme taalla ja kenties palaamme viela kotiinkin.

Matkailukohteita

Helppo tapa tutustua maahan, on kiertoajelut. Etelainen reitti tai pohjoinen reitti. Kaksikerroksisella bussilla voi pysahtya kiinnostavassa kohteessa ja tulla seuraavalla bussilla. Tinkasimme kaksi reissua viidella kympilla, siis kahdelta hengelta. Kierreltiin Vallettaa, kaytiin Marsaxlokkin kalamarkkinoilla, veneretkella meriluolissa (lisamaksu) ja ajeltiin St, Julienin ja Paceville kautta kotiin hotellin oven eteen. Se oli etelainen reitti, Viela edessa pohjoinen ja lisaporkkanana ilmainen veneteriki Sliman ja Valletan rannoilla. Kiinnostavia kohteita ovat myos retket Gozon ja Cominon saarille.

Jollakin tapaa tama limestonen eli kalkkikiven värinen kaupunkimaisema muistuttaa autiokaupunkia. Valtaisa autiokaupunki erämaassa. Maisema on kerman värinen, jotenkin arabimainen. Elamäntapa on kuitenkin tuiki eurooppalainen. Ihmetella sopii, miten ihmiset jaksavat elää täällä koko kesän. Se on melkoinen koettelemus. Ihan vastaava kuin meidän talvi etelämaalaisille. Mutta raha tulee turistien muodossa ja hotelleja ja venesatamia kannattaa rakentaa lisää. Tästä näkökulmasta on vaikea nähdä lamaa.

Ainoa asia joka merkitsee, on futis. Peleja katsellaa isolta screeneilta ulkona katuravintoloissa. Enlannin ja Italian matsi kerasi paljon katselijoita. Taalla on todella paljon turisteja molemmista maista. Ja sen huomaa jokaisessa paikassa. Enkkua puhutaan kaikkialla, mutta myos Italiaa. Siivoojatkin osaavat muutaman sanan enkkua, joten helppo on turistin kuljeskella polkujaan.

Ykkoskohde on tietysti aurinko. Kakkonen on meri. Merivesi on ehka 25-27 astetta, mutta sekin vilvoittaa palanutta ihoa. Kolmantena tama sekainen kaupunkimaisema. Se on samalla kiehtova ja pelottava. Sitten tietysti tama villi ajotapa. Vauhtia on aina liikaa ja kadut ovat kapeat. Ajatukset pitraa olla kirkkaina liikenteessa. Vasemmanpuoleinen liikenne on luku sinansa. Siestaa vietetaan parhaillaan puolen paivan jalkeen. Sillon on hyva olla kahvilassa tai punkanpohjalla. Elama alkaa uudelleen neljan viiden aikaan. Myohaan illalla syodaan, koska on viileaa. Taalla unohtuvat kotiasiat alta aikayksikon. Kuumuus on niin kovaa, etta on vain selviydyttava. Se lienee loman tarkoitus.

Malta

Hei kotovaki. Kirjoittelen taalta Maltalta. Uskomaton paikka tama Malta. Ensinnakin aurinko paistaa joka paiva pilvettomalta taivaalta. Lampotila on kolmenviiden kieppeilla. Tanaan ehka piirun verran enemman. Helvetillisen kuumaa, vaikka on viela kesakuun loppu eika heinakuu. Hattu ja vesipullo on elinehto tundran pojalle. (pahoittelut, ettei taalla ei ole niita kirjaimia joissa on pilkut a ja o kirjainten paalla.

Pieni saari on rakennettu joskus 1500-luvulta lahtien ilman suurempia asemakaavoja. Sama rakentaminen jatkyy myos nykyaikana. Rakennukset ovat kaikkialla vaaleasta limestonesta (mita lienee suomeksi). Vallettan ymparisto on taynna pikku kaupunkeja, mutta ne ovat niin tiiviisti yhdessa, ettei huomaa olevansa toisessa kaupungissa tai kylassa. Olemme Sliemassa, se on kolme kilometria Valletan keskustasta, mutten loytaisi sinne mitenkaa. Kaupungit ovat kumpuilevia, eika kaduissa ole mitaan logiikkaa. Eksyisin. Itse asiassa eksyimme muutaman sadan metrin matkalla, kun tulimme kaupasta hotellille eri tieta. Malta elaa turismista. Kaikki ovat duunissa kesakuumalla, koska rahaa tulee silloin eniten. Talvella voi relata tai lomailla.

Silti taalla on hauskaa. Kyse on selviytymisesta. Pieni matka tuntuu ikuisuudelta. Hikoiluun on opittava yha uudelleen. Meren rannalla on uimaloita, joissa on uima-altaita, kahviloita ja meri. Kivisilla kallioilla voi uiskennella omatoimisesti. Merenrantaan on tehty portaita joista paasee uimaan.  En uskonut, etta iltaauringosta ruskettuu. Nyt uskon, silla naama on kirkkaan punainen.

Ruoka on suhteellisen tutunmakuista. Aika maustamatonta. Annokset sensijaan ovat jattilaiskokoisia. Soimme ekana iltana katuravintolassa maltalaisen lautasen kahdelle:makkaraa, oliiveja, salaattia, leipaa,  oliivitahnaa, aurinokuivattuja tomaatteja jne. Emme pystyneet syomaan koko annosta. Toisena iltana syotiin pizza kahdelle. SE taytti puolet poydasta. Valtaisa annos jai taas suomatta. Kahden hengen ateria maksaa juomineen pari kymppia. Ei paha. Paitsi vatsalle, joka huutaa armoa.

Timanttien synty

Olen tutkailemassa timanttien alkuperää. Kuljen taaksepäin ja pyrin löytämään kehityshistoriaa. Jonkinlainen pyörre puristaa timantin ulos tähtisumusta. Sen jälkeen pyörre kasvaa, mutta myös toisenlaista liikettä alkaa ilmetä.

Rakkauden lukot: Episodi 2

Taiteilijat Kaija Papu ja Antti Pussinen tulivat One Love- taiteilijaryhmänä esiin tiedonannolla. He kokevat ristiriitaan lukosta rakkauden symbolina ja ovat halunneet yhdistää lukot ja osoittaa kuinka ne ovat yhdessä kestävämpiä kuin yksin. Toivovat myös, että kaupunki voisi sijoittaa tämän heidän teoksensa jonnekin julkiseen paikkaan.

No, hyvä kun tulivat esiin. Minusta kaikki se mitä tässä esitetään julkisesta tilasta ja rakkauden symboleista on jäykkää tai ainakin jäykistävää ajattelua. Sitä edustaa myös tämä möhkälemäinen taideteos. Jos yksi rakkaus (yhteinen) on tämänkaltainen ruma möykky, en kaipaa rakkautta tai sen katselua. Yksittäisten ihmisten rakkauden ilolla ja huumorilla (toivottavasti) kiinnitämät lukot ovat minulle avoimia ja yhteisöllisiä viestejä. Lisää rakkautta julkisiin paikkoihin. Minusta on humoristista, jos joku entisen suhteen puolikas käy jälkikäteen katselemassa lukittua rakkautta. Joskus veistettiin puihin, puistonpenkkeihin tai kallioihin sydämenkyvia ja nimikirjaimia. Tässä on samaa rakkauden hassuttelua.

Nyt kaikki rakkauden innoittamat voisivat vastatempauksena lähetellä suljetut lukot taiteilijakaksikko One Lovelle. Toivottavasti niitä tulee satoja kiloja. Sitten siitä sulatettaisiin oikein massiivinen Rakkauden möykky-teos. Se symboloisi rakkaudettomuutta ja rakkuden puutteen aiheuttamaa tuskaa. Se olisi varmasti kaikille tiukkapipoisille nautinnollinen taide-elämys.

Tämä osoittaa jälleen kerran suomalaisen kuvataide-elämän mielenilmaston. Maailma ja Suomi on täynnä yhteiskunnallisia asioita, joita taiteilijat voisivat polemisoida, noustaa esiin, saada ihmiset ajattelemaan, nousemaan barrikadeille jne. Mitä meidän tulevaisuuden toivot tekevät ? He kiemustelevat omien tuntojensa kimpussa, pyörivät itsensä ympärillä tai parhaimmillaan ottavat kantaa yksittäisten ihmisten yhteisöllisin rakkaudenilmaisuihin. Minulle rakkaus ja sen ilmaiseminen (lukolla tai ilman on ensinnäkin henkilökohtainen asia ja toiseksi positiivinen asia. Jos yhteiskunnallinen sanoma löytyy rakkauslukkojen symboliikan kritiikistä, mihin jäävät ilmastonmuutos, työttömyys, mielenterveysasiat, perhesurmat, yksinäisyys, kiusaaminen, epätasa-arvo, rasismi, köyhyys jne. Sormeni osoittaa kuvataidekoulutuksen suuntaan. En tiedä, mutta epäilen, että sieltä suunnalta työnnetään maailmalle teknisiä taitajia joilta puuttuu kyky ajatella, toimia ja vaikuttaa. Taide on väline tarkastella maailmaa. Mutta taiteilijan vastuulla on kiinnittää huomiota tärkeisiin asioihin. Niin minä sen ammatin ymmärrän. Siinä on kyseessä taiteellisen vapauden ja vastuun suhde. Totuuden ja valheen erottaminen.

Murrrrr!!! Pääsinpähän vähän puhisemaan. Minäkin vanha mies. Pulssikin nousi yhdeksäänkymmeneen moisesta asiasta.

Jalkapallokisojen isännät katsomoon.

Suuret toiveet sulivat ja Puola sekä Ukraina lähtivät laulukuoroon. Se ei ole jalkapalloyleisölle yllätys, mutta on varmasti ao maiden faneille suuri pettymys. Erityisesti Ukraina oli toiveikas. Mutta taso on kova ja systeemi karu. Kaikkein erikoisin tilanne sattui Englanti -Ukraina ottelussa, kun Ukraina teki maalin, mutta lippumies ei sitä huomannut. Videolla maali on ilmiselvä. Tällä maalilla Ukraina olisi päässyt Ranskan sijaan kahdeksan joukkueen kastiin. Tämä on kuulemma jalkapallon dramatiikkaa ja hienoutta. Minusta se ei ole hienoutta vaan selkeä puute. Tässä suhteessa kannatan videotuomareita. Olen siis takinkääntäjiä ja haluan obketiivisiä ratkaisuja. Sillä tavalla jalkapallo muuttuu tylsäksi ja mekaanisesti. Mutta oikeudenmukaiseksi. Ensi kerralla olen taas toista mieltä. Sitä paitsi Ransak on ollut pitkään suosikkijoukkueeni, varsinkin kun Hollanti lähti laulukuoroon.

Orvokkivaras

Tulin tänään töistä & uimahallista kotiin seitsemän kieppeillä. Yläpihalla huomasin oudon asian. Neljä istuttamaani orvokkia oli poissa. Isosta kukkaruukusta hävisi viime viikolla yksi orvoksi. Menetys ei ole suuri, koska tässä ruukussa ei ole reikää, joten sadevesi katselee kukat liian märiksi. Nytkin viidestä orvokista kolme oli huonossa hapessa ja yksi häipynyt. Mutta oudompaa on neljän orvokin katoaminen pikku viherkaistaleelta. Ne on viety kaikenlisäksi juurineen. Vain pienet kuopat ovat todisteena tästä varkaudesta. Kuka tarvitsee orvokkeja juurineen ? Tekisi mieli kutsua etsivätoimisto Teräsvuori selvittämään jutun todelliset tapahtumat. Jos juhlatuulella baarista kotiinpalaava Don Juan on tarvinnut kukkia, hän olisi todennäköisesti jättänyt juuret multaan. Jos joku haluaa istuttaa orvokit omaan pihaansa, hyöty on kovin marginaalinen riskiin nähden. Joka tapauksessa toivotan orvokeille hyvin kukkeaa kesää ja varkaalle huonoa omaatuntoa. Ehkä joku päivä huomaan pihallani uusia kukkivia orvokkeja.

Itsemurhaavien miesten lukumäärä vähentynyt

Tässä vaihteeksi jotain hyviä uutisiakin, siis surmauutisia. Suomalaisten miesten itsemurhaluvut ovat olleet viidensadan tasolla 90-luvulla. Nyt määrä on parissa sadassa. Se on melkoinen kehitys. Viime aikoina on ilmentytyt uusia surmatapoja. Koulusurmat ja perhesurmat. Onko niin, että pahoinvointi on muuttunut jotenkin julkisempaan suuntaan ? Tai ehkä pahoinvointi on pysynyt eristyneiden elämässä, mutta surmilla haetaan jonkinlaista julkisuutta. Perhesurmat ovat koulusurmien tapaan lähes mahdottomia ymmärtää. Miksi ihmiselle ei riitä itsensä surmaaminen, miksi pitää surmata muita, jopa omia lapsia. Tällaiset teot aiheuttavat traumoja suvulle, lähipiirille ja jopa muuten vaan herkille ihmisille. Satunnainen mielenhäiriö on huono selitys. Mutta en yritäkään löytää näille selitystä. Sen verran vieraasta alueesta on kyse. Yritän silti nähdä positiisen uutisen itsemurhalukujen takana. Melkoinen muutos ja hyvä niin.

Rakkauden lukot

Tätä lukkojen sulatusta on vaikea ymmärtää. Missä pihvi ? Taiteilijat irroittavat ihmisten (pariskuntien)  lukitsemat lukot ja sulattavat ne yhdeksi köntsäksi.  Taiteilijat pysyttelevät  vielä tuntemattomina ja jättävät jutun jujun (taiteellisen idean) kertomatta. Miksi ?  Koko jutun ideana taitaa olla kuitenkin vain julkisuuden hakeminen. Eli jossakin vaiheessa he tulevat joko esiin tai sitten jatkavat näitä tempauksia. Voisin jotenkin ymmärtää, että naivi kukkojen ripustelu herättää taiteilijoissa vastarintaliikkeen. Periaate voisi olla "Älkää uskoko romanttiseen hömppään". Mutta mitään sellaista ei ole ilmaantunut.  Lukkojen ripustelu on romanttisten ihmisten puuhailuja, mutta eivätkö nämä lukot ole vähän liian helppo kohde. Performanssi kaipaisi jonkinlaisen kommunikean, tiedonannon. Nyt se puuttuu ja sen myötä koko jutun idea. Jos otetaan tikkari pois lapselta, saadaan aikaan parku ja paha olo. Ainakin asianosaisten taholta. Sitäkö tässä tavoitellaan ?

Viikon myönteinen uutinen

Olen kritisoinut ihan tarpeeksi. Nyt on aika olla positiivinen. Viikon hyvä uutinen tulee säätiedoista. Tänään sataa! Tämä ei ole vinoilua. Sadetta tarvitaan, koska muuten kasvit eivät elä. Istuttamani thuijatkin kaipaavat runsaasti vettä. Samoin orvokit. Ei muuta kun sateenvarjot käteen ja haistelemaan kosteutta ja hapekasta ulkoilmaan. (Totuus on kyllä se, että olisin joutunut kastelemaan kasveja ilman sadetta, mutta jätän sen kertomatta) Kasvikunta rehottaa tämän kaatosateen jäljiltä kuten viidakossa. Olkaamme onnellisia. Kyllä tämä pakkasen ja pimeyden voittaa.

Jukolan viesti

Nyt telkku näyttää tämän klassikon. Itse kuuntelin tätä radiosta jo nuorena mökillä. Koko yön pensaissa kuhisi ja kaikki toimi verkkaisesti. Parin tunnin uni ei muuttanut tunnelmaa. Kuuluu sarjaan sunnuntaipäivän 50 kilometrin SM hiihto. Tämä tapahtuma on legenda. Suunnistuseurojen nimet ovat puhdasta taikaa. Puuttuu vain hyttysten surina. Muuten tämä olisi täydellistä, kärsimyksineen. Odottelen vaan legendaarisia kommentteja:

"Nyt kuuluu metsästä jotain rapinaa, pitäisi olla Kalevan Rastin suunnistaja. Ei sittenkään, onko se Rajamäen Rykmentti vai onko se Halden ? Ei ! Se onkin Turun Metsänkävijöiden nelosjoukkue. Mistä nämä tähän tupsahtivat ?

Saimaa ilmiö

Teema jatkaa tätä menneisyyden vangitsemista. Saimaalla seilataan ja dokumentti kuvaa. Tätä peräkylien kuvausta on piinallista katsella. Jos pitää hyvästä musiikista. Tämä on alkeellista. Jos pitää tästä suomilegendojenrämpytysmusiikista. Dokumentista ? Tämä on ok. Eihän se minulle kuulu. Valitettavasti useat näistä "artisteista" ovat ikäluokkaani tai sitä nuorempia. Ambitiot ovat suomirokin tasoa. Siis peräkylien musaa. Peräkylien pojat eivät ole koskaan asettaneet rimaa musiikillisesti korkealle. Riittää kun kitara soi, viina virtaa ja naisia on tarjolla. Siis maailman menoon verrattuna ero on kitaran soiminen. Voi, ettei osu minun parkkintuneeseen nahkaan. Hauskaa oli ja kiva kun enemmistö tykkää. Mutta "uimme paskassa", kuten elokuvassa hauskasti todetaan. Jotkut tykkäävät ja ihan oikein. Sorry, mutta sama tapahtui jo viisitoista vuotta aiemmin. Silloin ei ollut kameroita tai laivoja. On maamme pieni ja siksi jää. Ainakin, jos se on kiinni näistä mestareista. Kun klassisessa musiikissa tasoa verrataan maailman tasoon, miksi rockissa pelataan mutatasolla ? Kuuleeko kukaan tai edes korva ?

CZE - POL kaatosateessa

Kun hienoja stadioneja rakennetaan, eikö voisi ajatella myös kantamista. Katsojia ajatellaan. Se on kaunista. Mutta itse galadiaattoeit paahtavat kaatosateessa. Se tekee kentästä liukkaan ja myös vaarallisen. Jos stadionin kattamiseen pantaisiin hieman lisää rahaa kaatosadetta ei tarvitsisi sietää. Nyt pelaajat pelaavat lynkkauksen uhalla. Toinen voittaa ja toiset joutuvat skalpeeratuksi. Kaatosateeton peli olisi varmasti kaikkien mieleen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee näissä nykypäivän gladiaattoreillakin. Siitähän tässä on kysymys. Leipää ja sirkushuveja. Sinänsä mielenkiintoinen ottelu ks kiihkeä tunnelma kun Puolan kohtalo on veitsenterällä ja suuriääninen puolalaisyleisö saa tunnelman kattoon (?).

Pitkä kuuma kesä

Jotenkin samanlaisessa ilmastossa mennään kuin Pyynikin kesäteatterissakin. Tässä on kyse 1980 valmistuneessa Suomileffasta. Vähän hymyilyttää. Nuoret ovat vauhdissa ja jonkinlaisesta uudesta nuorisokulttuurista on kyse. Pelle Miljoona soi ja Jimi Pääkallo luo uraansa. Samanlaisia haaveita kuin kesäteatterissa. Jollain lailla symppistä ja samalla liikuttavan tosikkomaista tämä suomalainen rockilmasto ja erityisesti sen jälkitulkinnat. Ero Saimaailmiön, tämän ja kesäteatterin välillä on marginaalinen. Myös aika marginaaliset mahdollisuudet, jos verrataan maailman musiikkimarkkinoihin ja tasoon. Teema tekkukanava on kuitenkin päästänyt tämän menneisyyden huuman lauantai-illan parhaimpaan aikaan. Se on varmasti jonkinlainen vaihtoehto. Tässä leffassa sympatiapisteet tulevat näyttelijätyöstä. Siinä on paljon kotimaista angstia, jota on turha ammattilaisten yrittää saati selittää vierasmaalaisille.

Pesäpalloa ja jalkapalloa Tampereella

Ehkä sattumaa tai sitten ei. Samana päivänä pelattiin Veikkausliigan ja Superpesiken ottelut Tampereella. Kummassakaan sarjassa ei pelaamanselaisia joukkueita. Hienoa sinänsä ja puhuu Tampereen kiinnostavuuden puolesta. Samalla tulee pientä viestiä tamperelaisen kesäjoukkueurheiluun. Miksei täällä pärjätä. Toivottavasti futiksessa saadaan tulevaisuudessa jotain aikaan. Ilveksen satsaukset eivät ole saaneet ihmeempää aikaan ainakaan tällä tai viime kaudella.

Aurinko piilossa.

Jotain on pahasti vialla. Sekä viikolla että viikonloppuna on tapahtunut sama luonnonilmiö. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta aamulla ja keskipäivällä. Mutta kun kello tulee kolme ja meikäläisen nurtsillekin voisi paistaa, pilviharsot ilmestyvät taivaalle. Olen haaveillut auringonotosta ennen kesälomaa. Se on ollut mahdotonta, koska joku kumma tuuli tunkee pilviä auringon eteen. Meikäläinen ottaa tämän täysin henkilökohtaisesti. Onhan tämä nyt suoranaista .... vinoilua (koska kyse on perheohjelmasta, pyydän lapsia nukkumaan, ennenkuin sanon tähän sopivan runsasta kiukkua kuvaavan sanan). On se niin väärin!

Kuuma kesä 85

Päällimmäiseksi jäi mieleen tyypillinen kesäteatterihöttö. Mutta oli tässä kiinnostaviakin kohtia. Pääosin ratsastettiin varman päälle Eppujen, Popedan ja Juicen tutuilla ja puhkisoitetuilla musiikkikappaleilla. Itseäni kasaribileet eivät ainakaan kotimaisen musiikin kautta kolahda. Mutta minähän olenkin vanha ja vihainen kuuskytlukulainen. Pyynikin kesäteatterin lehterit saadaan tällä täyteen. Se lienee tarkoitus ja toteutuu pomminvarmasti. Käsikirjoittajat olisivat tarvinneet vähintääkin dramaturgia hätiin. Ekalla puoliajalla mentiin nuorten rakastavaisten juonella. Väliajan jälkeen pääteemaksi nousi jenkkirokkarin ja neuvostovenäläisten kohtaaminen. Sillä pelastettiin, mitä pelastettavissa oli.

Mutta oli tässä hyvääkin. Veteraaninäyttelijät Markku Toikka, Risto Korhonen, Jyrki Mänttäri, Aimo Räsänen ja Ola Tuominen pitivät kokonaisuuden kasassa ja naurattivat yleisöä. Kaisa Mattila oli upea kaunotar (myös ihan oikeasti) ja yhdessä Sami Hintsasen kanssa vetivät biisejä toisensa jälkeen ihan kelvollisesti. Pekka Siistonen oli sovitellut tuttua musiikka väliin ihan omaperäisesti. Kaiken ei tarvitse olla prikulleen alkuperäismusiikkia. Enkun väännöksiä oli oikeasti hauska kuunnella.

Pyynikin pyörivä katsomo tarjoaa erilaisen ja laajemman näyttämön. Tämä on mahdollisuus. Nyt tuntui, että kierretään jotain korttelirallia loputtomasti ympäri. No, ehkä sitäkin tehtiin vielä kahdeksankymmenluvulla. Rauta-aika tarjosi viime kesänä elämyksiä, jopa taidetta. Nyt pyöritään avoimesti viihteen saralla. Ilmeisesti kotimaiset rockstarat ovat siinä määrin arvostelun ulkopuolella, että jään yksin kritiikilläni rannalle ruikuttamaan. Mutta en pyrikäään suutelemaan massoja. Kuuma kesä 85 tekee sen puolestani.

Ai niin, Datsunilla ajettiin tehokkaasti teltassa nukkuvan "Sherban" yli. Katsojat pidättelivät hengitystään. Oli vaikuttava veto. Kiitos siitä !

Nokia myyntikuntoon

Nokia on nyt aloittanut 10.000 henkilön saneerauksen. Nokialta lähtee paljon korkeasti koulutettua väkeä. Eli juuri sitä aivoenergiaa, joka on myös nostanut Nokian. Ennustan. Ensi vuonna Nokia myydään. Microsoftille ? Ehkä, mutta voihan tässä olla muitakin vaihtoehtoja. Niitä en aio kuitenkaan ennustaa.

Salon kohtalo on kuin Nokian nousu ja tuho. Ennen Salo oli piilaakso ja kaupungin väki hyväosaisia ja hyvätuloisia. Nyt kaikki on kääntynyt. Salossa ei ole potentiaalia kuten Oulussa tai Tampereella. Tällaista on nykyaikainen markkinatalous.

Mänttä on taidekaupunki

Mänttä on oikeasti taidekaupunki. Serlachiuksen säätiön vahvasti tukemat taidemuseot Gösta ja Gustav, Honkahovi ja kuvataideviikkojen Pekilo tarjoavat vanhaa ja uutta kuvataidetta. Paperikaupungista on muotoutumassa taidekaupunki. Paperiteollisuus väistyy kulttuuriteollisuuden tieltä. Serlachiuksen taidesäätiö on rakentamassa uutta 5000 neliön museota, joka avataan vuonna 2014. Kuvissa Hannes Autereen, Erik Enrothin, Arne Ekedahlin, Heikki Marilan ja Guido van der Werven töitä. Kaksi ensimmäistä kuvaa Gustafista ja Göstasta ja kaksi jälkimmäistä Pekilosta. Huippuna on kuitenkin hollantilaisen Guido van der Werven kaksi videoteosta. Jos ei ole kesällä muuta tekemistä, kannattaa kiertää Mäntän taidemuseot. Suosittelen.

Jalkapallon EM-kisojen investoinnit

Puola on investoinut jalkapallon EM-kisoihin 22 miljardia euroa. Ukraina on tyytynyt vähempään ja investoinut 3,5 miljardia euroa. Sanomattakin on selvää, että kisakatsomoihin odotetaan PALJON katsojia ulkomailta. Jos Puolassa pelataan 16 peliä ja jokaisessa pelissä on 30.000 ulkomaalaista katsojaa, se tekee 480.000 henkilöä. Jos jokainen käyttää Puolassa tuhat euroa (?), saadaan kasaan 480 miljoonaa euroa. Se on 2,2% investoinnista !!! Tietysti investoinnit ovat stadioneja yms pitkäaikaisia kohteita, joita ei ole tarkoituskaan rahoittaa jalkapallokatsojilta saaduilla tuloilla.. Mutta silti. Jos olisin valtiovarainministeri, lähtisin ehkä kisojen jälkeen pysyvästi lomalle Karibialle. Tai tundralle.

Otin pensselin käteeni

ja aloin vedellä väriä kankaalle. Jonkinlainen sisäinen paine veti minut tähän tuttuun puuhaan. Olen ollut "kuivilla" parisen kuukautta. Fiilis on ollut tyyni, muttei mitään poltetta löytynyt. Odoten heurekan ilmestyvän päähäni ja käynnistävän moottorit. Tarvitsen jotain sellaista uutta. Jotain, mikä alkaa polttaa ja pakottaa. Jotain mikä näkyy haaveena ja motiivina. Se on idea, ajatus, tavoite, jotain uutta ja ihmeellistöä. Uutta ja ihmeellistä ainakin minun pikku maailmassani. Nyt se odottaa aikaansa. Nyt tilanne on otollinen, kunhan vaan ruokin sitä syötteillä ja annan itselleni vapaan tilan ilman ennakkoehtoja tai rajoja. Se on vapaata kelluntaa aivoissa. Sieltä ne fuusioituvat ideoiksi. Kellunta ei ole maailman helpoin laji. Se vaatii joskus enemmän kuin tiukka, määrätietoinen työ. Mutta kuka tässä helppoutta kaipaakaan. Sitäpaitsi ilmakin on auvoisa ja valoa on paljon. Vaikken tarvitse maalaamiseen paljoa valoa, tarvisen sitä päähäni. Runsas auringonvalo ja avara tila edesauttavat kelluntaa. Siihen on tällä hetkellä paljon elementtejä. Ei muuta kun aivot narikkaan.

Passi

Passin saa nykyisin viideksi vuodeksi. Hinta on reilu viisikymppiä (54€). Nyt tulee mielipide. Passi on minun identiteettini todiste. Jokaisen pitäisi saada passi ilman maksua. Samalla tavalla kuin kelakortti tai eurooppalainen sairaushoitokortti. Kun itse maksan kuvan, pitäisi passin saada ilmaiseksi. Maksan elämäni aikana veroja kymmeniä tuhansia euroja. Passi vaaditaan monissa maissa todistuksena henkilöllisyydestä. Sen pitäisi olla ilmainen. "Minä vaatin", kuten SMP:n maineikas puoluesihteeri Eino Poutiainen tapasi sanoa. Minä vaatin myös ja ihan tosissani. Passi jokaiselle Suomen kansalaiselle ilmaiseksi ! Se on suomalaisen dokumentti, josta ei pidä maksaa yhtään euroa.

Halla-aho ja Korkein oikeus

Varsin kiinnostava näkökulma kritisoida Korkeimman oikeuden päätöstä. Voivatkohan muut kansalaiset olla välittämättä oikeuden päätöksistä. No, Halla-ahohan ei ole voinut jättää huomiotta oikeuden päätöstä, joka on koskenut blogikirjoittelua. Mutta voisiko sanoa, että Suomessa hallintovaliokunnan puheenjohtajana on henkilö joka on tuomittu kansanryhmää vastaan tehdystä kirjoittelusta. Suomihan oli oikeusvaltio. Suomi oli myös sivistysvaltio. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat voisivat Näyttää ja käyttää valtaansa. Vai pidelläänkö perussuomalaisia silkkihansikkailla ? Aika moni olisi itse henkilökohtaisesti tehnyt johtopäätöksen. Mutta tässä on niin kova kaveri, että hän uskaltaa julkisesti arvostella ja vähätellä oikeuden päätöstä. Kaikki tuomion saaneet tekevät saman, mutta ei julkisesti. Ei myöskään kovin moni kansanedustaja kykene samaan. Taas voisi todeta, että joillakin poliitikoilla on omat lakinsa. Sehän on todettu aika usein. Tai ainakin he käyttäytyvät ylimielisesti normeja kohtaan. Siinä ei siis sinänsä ole mitään uutta. Tämäkin kaveri näyttää vahvistavan säännön. Kummasti kansanedustajaksi pääseminen nostaa jotain eritettä/ainetta päähän. Yleensä he sanovat vielä olevansa kansan asialla. Sitten ihmetellään, miksi kansalliset eivät ole kiinnostuneita politiikasta.

Lämmin kanavoileipä

Helppo ja nopea kanaleipä on maukas lounasruoka tai illanistujaisten suolainen pala. Tässä ohjeet kahdelle.

Ainekset:
- 400 gr kanafileitä (mielellään hunajamarinoituja)
- neljä paahtoleivän viipaletta
- tammenlehtisalaattia
- jäävuorisalaattia
- sipulinvartta
- kuivattua sipulirouhetta
- viisi luumutomaattia
- kaksi ananasrengasta
- hieman voita tai margariinia
- desi majoneesiä
- balsamicoa, oliiviöljyä, suolaa, sokeria, curry maustetta

Sekoitetaan majoneesiin hieman balsamicoa, oliiviöljyä, suolaa, sokeria ja curry maustetta. Leikataan salaatit, sipulinvarret ja tomaatit pieniksi ja sekoitetaan. Paistetaan kana fileet pannulla kypsiksi. Paahdetaan paahtoleivät joko pannulla tai leivänpaahtimessa. Lämpimät leivät laitetaan lautaselle ja voidella voilla tai margariinilla. Päälle levitellään reilu teelusikallinen currymajoneesia. Levitellään salaatti lautaselle leirien päälle. Sitten niiden päälle ladotaan kanafileitä. Niiden päälle laitetaan ananasrengas ja sipulirouhetta. Koko komeuden päälle ripotellaan loput currymajoneesista. Se on siinä. Ei muuta kun syömään. Nam, Nam ! Totuuden nimissä on sanottava, ettei tämä ole omaa keksintöä. Söin mainitun lämpimän kanaleivän Siperiassa (Tampereella) olevassa Tivoli-nimisessa voileipäravintolassa. Tein samaa viikonloppuna kotona. Vähintään yhtä hyvää, ellei par....

Sinitiainen

Alivuokralaisena asustelee sinitiaisperhe. Viime vuonna pöntössä majaillut sieppo ei ole palannut takaisin. Tyttäreni tekemässä pöntössä lienee kymmenkunta munaa. Pariskunta ruokkii koko päivän nälkäisiä poikasia. Piipitys on kova. Hyönteisiä, toukkia, hämähäkkejä, jyviä, marjoja, siemeniä. Sinitiaisia pidetään hyödyllisinä mm. sen takia, koska ne syövät kasvituholaisia. Maailmassa lasketaan olevan noin 10 miljoonaa Sinitiaisia. Kuvassa alivuokralainen palloilee pöntön edustalla.


- hei missä se safka viipyy ?
- mä kuolen kohta nälkään !
- tänne sitä ruokaa, aina mä jään väliin !
- tuo sai taas isomman palan, mua sorsitaan !
- onks tää joku yhden tähden hotelli, kun palvelu ei pelaa ?
- tilasin Big mealin cokiksella, mitä tää mössö on ?
- kaveri, älä koko ajan talo mun siiville, tai täältä pesee !
- missä se ketsuppipullo on ? Ei tää ruoka maistu miltään ilman kastiketta.
- tarjoilija, keitossani on hius ?
- Poika kulta, eihän se ole hius vaan hyttysen jalka.

Annikin runofestivaali

Annikin runofestivaalia vietettiin poikkeuksellisesti Väinö Linna aukiolla Finskulla. Kuvataideryhmä oli "Sisustanut" aukion puistonpenkillä, joilla oli erilaista rekvisiittää. Katselin kahta esiintyjää. Alkuiltapäivällä Jaakko Hämeen-Anttila luki kääntämiään persialaisia runoja ja myös oman persialaistyyppisen runonsa. Illalla Yrjänä Sauros esitti huuliharpun ja Dj:n kanssa oman vetonsa Korvasieni. Tykkään Sauroksen hieman rujosta, mutta rehellisestä tyylistä. Häntä olisin kuunnellut enemmänkin. Ensi vuonna runofestarit palaavat Tammelaan Annikinkadulle. Toivottavasti päivä paistaa silloin.

Lappeenranta ja Pori ovat lottokaupunkeja

Veikkauksen kertomien tilastojen mukaa Porissa ja Lappeerannassa asuvat ovat voittaneet eniten lottovoittoja. Siis pääpotteja. Kaikkien pienempien voittojen suhdelukuja ei kerrota. Em. kaupungeissa lottovoitto on napsahtanut jokaista 1800-1900 asukasta kohden. Pääkaupungissa tai Tampereella se on osunut 3500-3700 asukasta kohden. Vastaavasti Espoossa puolet harvemmin kuin isoissa kaupungeissa. Eli tähän mennessä on kannattanut asua Porissa tai Lappeenrannassa, jos on hamunnut loton pääpalkintoja.

Sen verran olen kuitenkin asiaa ymmärtänyt, ettei tämä tarkoita mitään tulevaisuudessa. Voittoja voi napsahdella ihan minne tahansa. Vaikka juuri sinulle, ainakin jos lottoat. Mennyt on takanapäin, eikä todennäköisyys ole yhtään sen suurempi Porissa kuin Espoossakaan. Tietysti saattaa olla, että espoolaiset eivät lottoa vaan tekevät miljoonansa muilla tavoin. Porilaiset sen sijaan lottoavat ahkerasti ja heille on tullut myös voittoja enemmän.

No, oli niin tai näin. Kannattaa lotota ! Siitä saadaan jaettavaa taiteelle, liikunnalle ja nuorisotyöhön. Koska Ttradampampaa !!!! SUOMALAINEN VOITTAA AINA ! (Tämä oli mainos ja jos joku Veikkauksen johtoporsas näkee tämän, voin antaa tilinumeron, jonne vyörytetään mainostulot. Kiitos !)

Päivän uutisia

Punkit uhkaavat suomalaisia. Sen sijaan suomalaiset uhkaavat Venäjää. Siitä on tehty vakaita johtopäätöksiä. Suomalaiset matkustavat Kreikkaan.

Tästä seuraa tietenkin se, että venäläiset tulevat Suomeen. Punkit uhkaavat kuitenkin venäläisiä, joten hekin tulevat Kreikkaan.

Tämän seurauksena Kreikan väkiluku kasvaa 185 miljoonalla ihmisellä. Se on niin paljon, että Kreikka alkaa uhata Turkkia ja EU:ta. Suuren matkustajamäärien takia Kreikan talous kohenee. Samalla maa tarvitsee uusia maa-alueita. Sitä on helposti saatavilla Suomesta ja Venäjältä. Pian ihmiset muuttavat takaisin omiin maihinsa.

Pian Kreikka tyhjentyy, mutta Suomi ja Venäjä täyttyvät omista ex-kansalaisistaan. Seurauksena Kreikkaan tulee taloudellinen kriisi. Suomessa punkit uhkaavat suomalaisia . Sensijaan suomalaiset uhkaavat....

Uutiset ovat ihmisen parhaaksi. Johtopäätösten tekeminen niistä jää jokaisen omalle vastuulle. Kuitenkin ennustaminen on helppoa ja ilmeistä. Se on uutisnälkäisen etuoikeus. Siis ei muuta kun uutisten kimppuun.

Herkkähermoisille kerrottakoon, että tämä kaikki tapahtuu pitkän aikavälin kuluessa. Kyse on historiasta. Kenelläkään ei ole tänään mitään hätää.

Presidentinlinna vajoaa

Julkisuudessa on kerrottu Presidentinlinnan hajoamisesta tai siis vajoamisesta. Remontti alkaa ensi vuonna. Tutkivan journalistiikan osastomme on kaivellut asian todellisia syitä. Mitään varmaa ei ole vielä kerrottavana, mutta neljä johtolankana on tullut vahvasti esiin.

1. Putin on kyllästynyt ainaiseen kähinään näkymättömän opposiittion kanssa ja aikoo siirtyä Suomen pressaksi. Samalla Sale menee Moskovaan opettamaan venäläisille demokratiaa. Asiaan liittyy myös Mikkelissä tehty huono vahanukke. Yleisön ärtymyksen saattelemana vahanukkea korjaillaan, mutta pian se on Putinin näköinen. Samalla Putin astuu tunnelin kautta Pressanlinnaan ja Niinistö lähtee Kremliin. Äijät moikkaavat puolivälissä Novgorodissa.

2. Talvivaaran kaivos on löytänyt messevän kultasuoneen ja nyt sen porat ovat osuneet alakautta Pressanlinnaan. Kultaa onkin, mutta se on pääosin taulujen kehyksissä ja Kekkosen (entinen Suomen yleisurheilumestari) korkeushyppymitaleissa. Talvivaaran porarit saavuttavat lattian ensi vuonna ja saavat hankitulla kullalla kaivoksen kannattavaksi.

3. Jenkkien Guggenheim museo on jo ehditty rakentaa Katajanokalle tai oikeastaan sen alle. Rakentamisessa on kuitenkin tullut tiettyjä ongelmia, jonka seurauksena Pressanlinnakin on vajonnut. Nyt Sale muuttaa Pajusen työhuoneeseen, josta pääsee suoraan Guggenheimiin alakautta. Niinistön toivotaan innostuvan museosta ja ostavat sen Helsingin kaupungilta (Ylipormestari Pajuselta) valtiolle. Muutos voisi tapahtua siten, että Guggenheimin kauppahinta koplataan yhteen linnan remonttibudjetin kanssa.

4. Ruotsissa on valmisteltu vallanvaihtoa. Kalle saa kenkää ja Daniel ottaa vallan. Hänhän on periaatteessa maallikko ja hyvin suosittu. Hänet huudetaan Kunkuksi ensi vuonna. Ruotsin kuninkaanlinnasta on tehty käytävä Pressanlinnaan ja Suomesta tehdään samalla kuningaskunta. Suomalaisethan ovat hulluina kuninkaallisiin. Kalle on uusi Suomen kuningas. Niinistöstä tulee Suomen kuningaskunnan uusi pääministeri. Hän on huomannut, että Pressan työ on tylsää, kun ei pääse oikeisiin hommiin. Puheiden pitäminen ja alituinen hymistely on tehnyt tehtävänsä. Heja riksFinnar !

Näyttää vahvasti siltä, että jokin näistä vaihtoehdoista toteutuu. Veikkauksesta kerrotaan, että syksyllä lanseerataan superveikkauspeli, jossa ennustetaan yhtä näistä neljästä vaihtoehdosta. Kerätyillä veikkausvoittovaroilla rahoitetaan linnan remontti.

Ray Bradbury kuollut

Scifin suuri klassikko Ray Bradbury on kuollut 91-vuoden ikäisenä. Bradburyn tunnetuimpia teoksia ovat Farenheit 451 ja Marsin aikakirjat. Omien suosikkikirjojeni joukossa on Bradburyn novellikokoelma Kuvitettu mies. Lue, et pety !

Aseet Suomessa

Suomessa on laillisia aseita 1,6 miljoonaa. Laittomia on sitten jokin määrä, jota monikaan ei halua arvioida. Kuultavasti aseita on kuitenkin yhteensä sen verran, että joka kolmatta kohden on yksi ase. Mukaanlukien vauvat ja vaarit. Määrä on kyllä melkoinen riippumatta mitä niillä tehdään. Metsästäjiä on 312.000 ja ammuntaa harrastavia 35.000. Yhteensä kolme ja puolisataa tuhatta. Heillä taas on noin neljä asetta per nuppi. Aika monta asetta tarvitaan johonkin tarkoitukseen.

Suomalaiset tappavat toisiaan noin 120 henkilöä vuodessa. Laillisilla ja laittomilla aseilla tapetaan parikymmentä. Puukolla lähes viisikymmentä. Kirveellä vajaa kolmekymmentä. Tätä taustaa vasten näyttäisi, ettei aseiden määrällä ole suurta vaikutusta murhenäytelmiin. Sen sijaan turvallisuuden tunne on eri asia. Viime vuosina saa lukea usein lehdestä piiritystilanteista tai aseilla ampumisesista julkisilla paikoilla. Jos laillisten aseiden määrää vähennetään, en usko sen vaikuttavan laittomien määrää. Jos aseita säilytetään keskitetysti, se saattaisi estää satunnaisia tilanteita. Toisaalta ampumista suunnitteleva, pyrkii hankkimaan aseen, riippumatta aseiden määrästä tai säilytyspaikoista. Rahalla saa mitä vain ja aseitakin saa varmasti rahalla jatkossakin.

Kuten lukija huomaa, yritän pyöritellä erilaisia lukuja. En osaa muodostaa tästä mitään vankkaa mielipidettä, jossa olisi punainen lanka. Minulla ei ole mielipidettä tähän asiaan. Onko se viisauden, tyhmyyden vai poliitikon merkki, siitäkään ei saa selvää ? Joten poistun takavasemmalle ja palaan siinä tapauksessa, että joskus syttyy jokinlainen punainen lamppu.

Elton John: Your Song

Elton John veti Englannin kuningattaren vallassaolon 60-vuotisjuhlilla oman kappaleensa Your Song. Se on eräs hienoimmista biiseistä mitä tunnen. Se on sävellyksenä sinänsä kaunis, mutta sanat ovat kauneinta rakkauslyriikkaa parhaimmillaan. Sanoituksen on tehnyt Bernie Taubin. Jollakin tavoin tässä kappaleessa yhdistyvät musiikki ja sanat herkällä ja nöyrällä tavoin. Se on osunut omaan tunnehermostooni kerta toisena jälkeen jo seiskytluvuslta lähtien. Ja menee yhä panssarin läpi tai vyön alle, miten vain. Kun omassa elämässä tunne-elämän alueella tapahtuu herkkiä asioita, ei tämän parempaa tulkkia voi kuvitella.

Lenkillä

Olen yrittänyt pikku hiljaa ja erityistä varovaisuutta noudattaen siirtyä hölkkäämään. Paino on noussut hälyytysrajan yläpuolella ja kesäloman rantailot odottavat. Vielä on vajaa kolme viikkoa kuntoutua etelän beachien Adonikseksi. Vai pitäisikö sanoa Alfaurokseksi. Huonolta näyttää, ainakin jos lasken puuskutuksen, sydämenlyöntien tai keuhkojen ahdistuksen määrän. Mutta ei se anna ellei otakkaan (ei ollut oikein onnistunut sanaparsi). Huomenna menen pyörällä töihin ja torstaiaamuna punttisalille ja uimaan. Ensi viikolla jatkan kovaa kuntoiluannostelua ainakin kolmena päivänä. Kun mukaan lasketaan kotoiset punnerrukset, olen tulossa lähes bodarin näköiseksi. Sitähän ei nyt päältäpäin huomaa, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato (eipä tule mieleen miksi se sanoi sellaista). Jätin työmatkabussilippun ostamatta, tarkoituksena puristaa itseni pyörän selkään työmatkalle. Toinen vaihtoehto on oma auto. Siinähän tulee kova kunto, jos loppuu bensa ja joutuu hakemaan kanisterilla polttoainetta kaukaiselta bensa-asemalta. Kunto on saatava kovaksi Lontoon olympialaisiin mennessä. Vaikka epäilen, että minua ei tälläkään kertaa valita kisakoneeseen, aion olla kuitenkin kovakuntoinen penkkiurheilija. Silloinhan tuntee jotenkin omassa lihassa urheilijoiden piinan ja koettelemukset. Pääprinsiippi on kuitenkin kesäinen rantaleijonan habitus. Siihenkin on vielä neljä kiloa matkaa. Jonka tällainen nautiskelija kuten minä, saattaa onnistua pudottamaan painostaan noin kahdessa vuodessa ja silloinkin kovan vatsataudin ja jonkun epämääräisen bakteerin avustamana. En ole huolissani, sillä luotan kovaan itsekuriin ja pitkään kokemukseen (siis elämänkokemuksen kautta ymmärtää mikä on välttämätöntä ja mikä todella tärkeää). Joka tapauksessa hölkkäsin ja kävelin ja nyt jälkeenpäin tuntuu hyvältä. Vajaa seitsemän vuotta vanhat lenkkarit kulkivat joutuisasti eikä luupiikeistä ollut tietoakaan. Voin siis tankata pientä iltapalaa. Tein patonkivoileipiä ja grillaan pari makkaraa. Jälkkäriksi mansikka-mustikkakiisseliä. Sehän kuulostaa ihan diettiruoalta (Ai, ei kuulosta ! No, jos on takannut tämän lisäksi piirakoita, konflikteja, suklaata, lakua, halvaa ja taateleita, niin onhan tämä selvä paasto). Eli odottakaan vaan Peltsun rantajellonat ja etelän gigolot. Kohta pohjanpoika tulee tundralta ja vie kaikki kauniit blondit teidän jalkojen juurilta. Tai ainakin yhden. Tai tuon mukanani.

Miljonäärit

Suomessa on 22 yli sadan miljoonan dollarin miljonääriä. Jenkeissä heitä on vajaa kolme tuhatta ja Briteissä reilu tuhat. Saksassa 800, Venäjällä vajaa seitsemänsataa ja Kiinassa reilu kuusi sataa. Tästä voi heti silmämääräisesti päätellä, että Suomessa on pienet tuloerot. Ehdottaisin, että Suomen miljonäärit perustaisivat sadan millin klubin. Klubi kokoontuisi juhannusjuhliin polttamaan kokkoa. Koossa poltettaisiin pikkuseteleitä. Vaikka se on kiellettyä, ei kukaan viranomainen osu paikalle, kun klubilaiset ovat yksityisalueella. Jokainen klubin jäsen tuo mahdollisimman paljon vitosen ja kympin seteleitä. Se, joka tuo eniten, palkitaan kunniakirjalla. Kunniakirjan vuorataan viidensadan seteleillä. Näin voittaja saa rahansa takaisin. Kokossa grillataan makkaraa. Se on miljonääreistä hauskaa, koska köyhä kanssakin voi tehdä samaa. Toki särpimenä on Krugia ja kaviaaria, mutta sitähän he särpivät joka päivä, aamu ja ilta. Siksi makkaranpaisto on hauskempaa, kun sitä tehdään vain polttamalla seteleitä kerran vuodessa. Sitten lämmitetään sauna. Yleensä saunalämmitykseen käytetään jotain arvonsa menettäneitä osakekirjoja. Tänä juhannuksena siihen käyvät oikein hyvin Nokian osakekirjat. Ne ovat niin halpoja, että sauna lämpiää koko juhannuksen. Syy, miksi miljonäärit tuhoavat näin paljon arvokasta, johtuu rikkaiden arjesta. Kun koko vuoden tekee tiliä ja saldot kasvavat, pitää juhannuksena heittäytyä vapaalle ja tehdä jotain vastakkaista. Se on sitä hauskaa ja tunnetusti vaihtelu virkistää. Niinhän se totta vieköön tekee.

Happoradio

Happoradio heitti keikan Tampereen Keskustorilla YleX:n Pop konsertissa. Kuultiin suomalaista poppia ja yleisö tuntui tietävän Tavikset sun muut biisit. Yleisöä oli parisen tuhatta ja ikäjakautuma näytti olevan pääosin eri-ikäisiä nuoria aikuisia. Bändi soitteli biisejään varmasti ja soundi oli hyvä. Läheltä ja kaukaa kuuluivat hyvin laulujen sanat. Puhtaita soundeja eikä mitään äänimössöä. Sanon tämän siksi, kun samassa paikassa kesäisin on teltta, jossa ei saa mistään musiikista mitään selvää. Niihin on kaiken lisäksi pääsymaksu. Nyt mentiin verovaroin tai pitäisikö sanoa lupamaksuilla. Tilaisuus oli siis maksuton. Yle televisioi ja soundit olivat ilmeisesti sen takia mainiota luokkaa. Kiitos siitä ! Tavallista bändiäkin kuuntelee mielellään kun soundit ovat kohdallaan. Tykkäsin kyllä, vaikken kuuntelekaan tätä sen enempää. Kun olen musiikin suhteen niin kranttu ?

Naapurin omenapuu

Sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Kumma juttu tämä naapurin vihreämpi ruoho. Tässä tapauksessa omenapuu. Jokainen voi todeta tämä sanonnan pitävän paikkansa. Naapurin omenapuu kukkii melkein täpöllä, mutta meikäläisen omenapuu on vasta tuloillaan. Missä vika ? Naapurin tontin maaperä on multarikkaanpaa ? Naapuri on kastellut puuta salaa ? Naapurin omenapuulle on puhuttu mukavia ? Naapurin omenapuu tykkää lapsista ? Minun omenapuuni on suuttunut, kun leikkasin pensaat pois ? Minun omenapuuni on vanhempi ja äityy kukkimaan pikku hiljaa ? Minun omenapuuni ei hätiköi ? Minun omenapuuni antaa sinitiaisen pesiä rauhassa ja alkaa kukkia vasta sen jälkeen ? Oli miten oli sananlasku pitää kutinsa. Ainakin naapurin omenapuun kohdalla.

Sweden rock festival

Sölvesbergissä Ruotsinmaalla järjestetään festarit ensi viikolla ja viikonloppuna. Heviä on luvassa ja ihan hillittömät määrät bändejä. Suomi on kuulemma hevimaa, mutta suomalaisia bändejä ei lavalla nähdä ? Festarin kärkiän obat Soundgarden, Mötley Crue, Bad Company, Dimmu Borgir, Sepelture, Motörhead, Madness,ja vaikka mitä. Näytti olevan myös Fish. Siis Marillionin vokalisti. Voi, olisinpa tiennyt tästä etukäteen. Olisin lähtenyt blondin kanssa (hän inhoaa tätä meteliä) Ruotsiin. Syykin on selvä. Haluaisin nähdä Soundgardenin livenä. Tiedän, että Pearl Jam on myös Ruotsinmaalla tänä kesänä. Jos tarkkoja ollaan niin päivä on 7.7. ja paikka on Tukholma. No, mutta Soundgarden olisi jo sinänsä herkkua. Ehkä ensi kesänä. Tiedä vaikka nämä pojat tulisivat tänne tundralle. Täälläpäin rimputtelee tänä kesänä jo kaikenlaisia menneisyyden vankeja. Ihan liian vaatimatonta porukkaa.

Valitut palat

Kerron lyhyesti mitä on tapahtunut tähän asti. Puhelinmyyjän soitti ja yritti väkisin saada minut tilaamaan Valitut Palat hintaan 3 euroa kuukausi. En suostunut. V-mäinen myyjä kirjasi minut kuitenkin tilaajaksi. Minulle tuli kirjekuoressa Valitut Palaset ja lasku. Palautin postin avaamatta sitä. Tänään minulle tuli Valittujen balalaikkojen irtonumero. Hillitsisin kiihtymyksen ja soitin asiakaspalveluun. Puhuin asiallisesti vaikka teki mieli repiä koko Readers Digestin imperiumi. Niin koville otti. Mutta asiallinen asiakaspalvelija otti vastaan ilmoitukseni ja poisti tilaukseni (siis sen jota en ollut tehnyt) ? Lupasi lähettää palautetta puhelinmyyjälle. Pertskele, mikä prosessi yhden pölvästin puhelinmyyjän kanssa. Toivon, että työnantaja on hänelle korrekti. Potkut ja sillä hyvä. Terkkuja täältä kentältä !

Remontti

Päätin laitattaa lattialämmityksen saunan pesuhuoneeseen. Syy on se, että lattia on varsinkin talvella kohtuullisen kylmä. Ajattelin myös asuntoni arvoa ja arvonnousua. No, ei muuta kun toimeen. En siis haaveillutkaan, että tekisin tämän itse. Ehei ! Tuttu puuseppä yms. monitoimirakentaja oli laittanut minun asuntooni uudet hienot portaat, joten soitin hänelle. Hän tuli katselemaan ja lupasi hoitaa homman ja laskeskella hintaa. Vanhat laatat piti poistaa, tehdä vesieristys ja myös seinälaatat piti poistaa, koska vesieristys tulee seinien alaosaan, sähkät piti vetää. Tarvitaan putkimiestä ja sähkömiestä. Uuden asuntosakeyhtiölain mukaan tällaisesta remontista pitää tehdä taloyhtiön hallitukselle ilmoitus ts. anoa lupaa. Juttelin naapurini kanssa, joka on hallituksessa. Hän kehoitti ottamaan yhteyttä isännöitsijään. Hommasin isännöitsijältä paperit. Monitoimimies soitteli kumppaneilleen ja saatiin tekijöiden nimet ja Y-tunnukset. Lähetin paperit taloyhtiön isännöitsijälle. Hyväksyntä tuli muutamin lisäehdoin. Valvojaksi nimettiin yritys, joka iloitti samantien valvojan yhteystiedot. Valvontakäyntejä tarvitaan kolme. Sitten monitoimimies soitteli ja kertoi laskeneensa hinnan. Se oli viisi ja puoli donaa. Kauhistelin hintaa, mutta lupasin, että hoidetaaan homma. Nukuin yön yli ja peruutin koko jutun. Ajattelin kärsiä muutamilla suihku- ja saunakerroilla jalkojen kylmyydestä. Ja pitää mainitut eurot pankkitililläni - vanhuuden varalta. Soitin monitoimimiehelle ja kerroin tulleeni toisiin aatoksiin. Hänkin totesin hinnan olevan aika suuri ja johtuvan monista työvaiheista ja ulkopuolisista ammattimiehistä. Hän ymmärsi yskän ja lupasin palata asiaan ensi vuonna, ellen tässä niin muutamassa muussa korjausjutussa. Hän on nimittäin ammattiumies. Tähän päättyi remonttini ja nyt olen tyytyväinen. Siihen kului aika lailla aikaa, mutta melko vähän rahaa. Eli ei yhtään.

Pelihimo, pakkomyynti ja privaatti elämä

Sain postissa uutisissakin mainitun kirjeen, jossa oli 15 € pelirahaa. Suhtaudun näihin vedättäjiin kylmäkiskoisesti. Lasken tähän ryhmään puhelinmyynnin ja kaikki ilmaiskilpailut. Tarkoitan netissä olevia "osallistu arvontaan ja voita tonni" juttuja. Kaikissa näissä on tarkoituksena tehdä rahaa sinun kustannuksellasi. Kolikkopelit.com haluaa käyttää hyväkseen ihmisten pelihimoa. Viisitoista ekeä on pieni raha suhteessa pelihimoon tai peliriippuvuuteen. Lööppilehdet kertovat Kolikkopelit.comin monimutkaisista säännöistä ja ongelmista kotiuttaa voittoja. Toki tällaisten uutisten leviäminen vähentää ainakin pieneltä osin pelihimoa, mutta ei kaikilta. Jännitystähän on kaksinkertaisesti, kun ensin jännittää voittoja ja sitten niiden kotiutusta. Tässä kaikessa on mielestäni hyväksikäytön tunnusmerkit.

Kun kerran osallistuin arvontaan, saan nyt joka päivä 5-10 tarjousta, koska olen tyhmyydessäni luovuttanut yhteystietoni. Se taas on nykypäivänä rahan arvoista tietoa.

Puhelinmyyjä halusi lähettää minulle Valitut Palat hintaan 3 € kuukausi. En suostunut. En suostunut pitkän vänkäämisen jälkeen. Silti tämä ääliö lähetti lehden minulle suljetussa kirjeessä. Palautin avaamatta lähettäjälle. Toinen (kymmenes) puhelinmyyjä halusi keskustella operaattorista ja uteli tietoja nykyisestä sopimuksesta. En kertonut. Tivasi ja tivasi eikä halunnut millään lopettaa. Sanoin, ettei kiinnosta eikä kuulu hänelle. Ei uskonut. Toistin saman hieman tylymmällä tyylillä. Uskoi lopulta. Ei kuitenkaan toivottanut hyvää päivänjatkoa, kuten kolleegansa tekevät häirittyään elämääni.

Avaimenperäfirma lähetti numeroidun avaimenperän kirjeessä kotiini. Voisin kokeilla maksutta omaan avainnippuuni. Jos katoavat, saan uuden nipun. Kuukauden kuluttua puhelinmyyjä yritti tehdä sopimusta jatkosta. Kyseli kokemuksia. Sanoin, että minulla on toinen systeemi. Minkälainen ? En kertonut. Se ei kuulu muille.

Ärsyttää tämä pakkomyynti. Vielä enemmän ärsyttää näiden vänkääjien asenne tunkeutua omaan elämääni ja elintapoihini. On totta, että olen vanha (toinen laji on nuori) vihainen mies. Mutta rajansa rahastuksellakin täytyy olla. Valitettavasti seuraavat pakkomyyjöät saavat niskaansa edellisten yrittäjien luomat ennakkoluulot. Näin se vaan menee. Valssi kesällä !