Vaalien voittajat

Ensimmäisellä kierroksella voi olla vain 1-2 voittajaa. Veikkaan, että useammat muut julistautuvat voittajiksi. Tosiasia on kuitenkin, että max. kaksi pääsee loppukilpailuun. Muut ovat hävinneet. Mutta politiikan nykyslangiin kuuluu julistautua voittajaksi, vaikkei voitakaan. Samaan näytelmään kuuluu kaikkien äänestäjien ja vaalityöntekijöiden kiitteleminen. Se on ikäänkuin voittojen/tappioiden jakamista. Kukaan ehdokas ei sano. Minä hävisin, olen pahoillani. Nostan hattua, jos joku ehdokkaista uskaltaa ottaa vastuuta omista tekemisistään. Näytelmä jatkuu ja kansa näyttää tykkäävän. Jos joka kierroksella putoaisi yksi. Saataisiin koko kevään tositeeveesarja "Pressan putous". Sitä katsoisi monta miljoonaa katsojaa. Vitsi, vitsi. Tässä valitaan sentään maan presidenttiä. Siis sitä maan johtajaa, jolta vietiin ensin valtaoikeudet. Nyt hän on maallis-hengellinen johtaja. Samassa veneessä kuin arkkipiispa. Hänkin lausuu kannanottoja paremmasta maailmasta. Joku ilkeä sanoisi, että kyse on kansakunnan besserwisserin hommasta. Eipä silti, on oikein, että poliittinen vastuu on vaalien jälkeisellä pääministerillä ja hallituksella. Se on enemmän demokratiaa kuin mikään pressa (poislukien eräs kekkonen, joka edusti yksin koko kansaa).