Neljä oravaa

Liftasin Imatralta Tampereelle. Oli vuosi 1970. En kuitenkaan saanut enää kyytiä eteenpäin Hauholta. Marssin Hauhon keskustaan. Bongasin ainoan ravintolan, jonka nimi oli hauskasti: Neljä oravaa (Samanniminen ravintola on edelleen Hauhon keskustassa). Istuskelin ravintolassa tovin ja katselin ympärilleni. Tyhjässä baarissa ei ollut juuri asiakkaita. Ei edes naisseuraa. Heittäydyin keskusteluun paikallisen, kohtuullisesti juopuneen kanta-asiakkaan kanssa. Kyselin yöpaikkaa, hotellia, motellia tai retkeilymajaa. Ei kuulemma ollut. Mutta sitten mies ehdotti nimismiestä, hän asui naapurissa. Kävelimme ulos puisen kerrostalon eteen. Kaveri heitteli yhteen ikkunaan pikkukivillä. Hetken kuluttua ikkuna aukesi ja mieshenkilö kurkisti ikkunasta. Mies kyseli asiaa. Kaveri selitti, että olin ilman yöpaikkaa. Hetken kuluttua nimismies tuli alaovelle ja pyysi sisään. Kavuttiin poliisin toimistoon. Hän haki huovan ja kehoitti menemään komeroon. Otti passin pois ja laittoi komeron lukkoon, turvallisuussyistä. Nukuin väsyneenä kovalla patjalla makoisat unet. Aamulla heräsin pirteänä ja kapusin ulos komerosta. Sain takaisin passini. Kiitin yöpaikasta. Palasin takaisin tienvarteen. Jatkoin reissuani Tampereelle.