Halavasepikkä

Halavasepikkä yrittää sinnitellä Vantaan Mätäojanlaaksossa. Siellä kuoriainen on sopeutunut lisääntymään tulvivien rantojen halavissa ja mustuvapajoissa. Tämä erittäin uhanalainen lajike on yksi Euroopan harvinaisimmista eläimistä. Sitä on löydetty vain Mätäojanlaaksosta, siis vain Suomesta. Laji löydettiin vuonna 2009.

Näyttely Ruusan kahvilassa

Afrikkalaisia näkymiä Ruusan kahvilan seinillä huomisesta alkaen koko helmikuun ajan.
Olkaa hyvä !

Pakkasta ilmassa

Mittari alkaa kavuta jo parinkympin tuntumaan. Ollaan siis sydäntalvessa. Vielä ei ole suurempaa hätää kun diiseli ei hyydy. Minullahan on bensa-auto, joten vielä ei tarvitse käydä kaasuttelemassa pakkasyönä. Sisälläkin on lämmintä. Toista oli vuonna -87. Mittari näytti Lentsussa 37 astetta. Teki kipeää pinkaista Keskustorilta toimistolle. Nyt ei olla lähelläkään sellaisia asteita. Tosin verikin kiertää hitaammin. Mutta eiköhän tästä selvitä. Kahdeksalta alkaa jo kirkastua. Sehän tarkoittaa, että kohta on kevättä rinnassa. Tundralle ajettu kansamme selviytyy tälläkin kertaa.

Epätäydelliset kaksoset

Kerroin taannoin ruokasalini pöydällä olevista kasveista. Siwasta ilmaiseksi saadusta tulilatvasta ja piikkipintaisesta aloeverasta. Alussa molemmat näyttivät viihtyvän yhdessä, mutta jatkotarina on ollut tragedia. Jännittävästä yhteiselosta on tullut katastrofi. Pariskunta on muuttanut eri huoneisiin ja kunpikin voi pahoin omalla tahollaan.

Viime aikoina tapahtunutta: Tulilatva on kasvanut kookkaaksi viherkasviksi, itsenäiseksi kodin perustekijäksi. Viime viikonloppuna tapahtu lamaantuminen ja puolet lehdistä muuttui keltaisiksi. Toki olin itsekin pois, enkä nähnyt mitä tapahtui, mutta lakastuminen oli järkyttävän totaalinen. Toisessa huoneessa aloevera hyppäsi imuroinnin yhteydessä lattialle. Ruukku särkyi ja isoin lehti katkesi. Kovana sojottava kasvi reagoi tylysti uuteen ruukkuun ja himmaili epäilyttävästi uuden (vanhan) ruukun mullissa.

Aika näyttää mitä tapahtuu. Muutokset ovat merkittäviä. Katastrofi on aistittavissa. Pystyvätkö kasvit uuteen elämään ? Tarvitaanko terapeuttia tai vertaistukea ? Palavatko epäidenttiset kaksoset toistensa läheisyyteen ? Siitä enemmän ohjelmamme seuraavassa jaksossa. Koettakaa pärjätä siihen asti. Helppoa ei ole kenelläkään. Päätän raporttini alakerran puutarhasta.

Pesukone

Tuleva sukulaiseni hankki pesukonetta. Tietenkin tarkoitus oli hankkia paras mahdollinen pesukone mahdollisimman hyvällä hinta-laatusuhteella. Asia ei ollut kuitenkaa näin yksinkertainen. Koneen valinnassa oli useita ominaisuuksia, joista kaksi nousu ylitse muiden : Rummon koko ja linkousnopeus. Tai siis ensimmäinen jako tapahtui päältä täytettävän ja edestä täytettävän välillä. Näytti siltä, että edestä täytettävien koneiden kaikenlaista mekaniikkaan kehitetään enemmän kuin päältätäytettävien vastaavia. Esimerkiksi linkousnopeus oli huomattavasti suurempi edestä täytettävillä koneilla, jopa 1600 kierrosta/ joku aika.

Seuraava komplikaatio oli koneen mahtuminen kerrostaloasunnon suihkuhuoneeseen. Kun se asia oli plakkarissa, nousi esiin uusi asia. Vedenjohtoventtiili. Siinäkin oli perinteisempää työntömekaniikkaa ja sitten nykyaikaista kierremekaniikkaa. Tämä liittyy vanhaan koneeseen. Seuraava vaihe oli kotiinkuljetus, asentaminen ja vanhan koneen mukaan ottaminen. Kaikki nämä osiot olivat hinnoiteltuja palveluja. Pitkäaikaisen tutkimuksen mukaan kohtuullisen sopivia koneita sai euron alle neljäsataa ekeä. Päälle edellä mainittu sälä, joka maksaa himmauksen yli viisikybää. Loppujen lopuksi lötötarjouksen kustannukset olivat yhteensä keskimäärin rapiat yli neljä ja puoli sataa. Siis viimeisen päälle olevan tarjouksen viilattu hinta. Toki hintaluokkaa löytyy runsaasti tähtitieteellisiin lukuihin, mutta kun tavoitellaan hyvää hinta-laatusuhdetta ja ollaan muutenkin taloudellisia ihmisiä, pyrkimus on olla maksamatta turhasta liikaa.

No, hyvä löytyi ja mahtavat ominaisuudet. Hintakin kohtuullinen. En sano firmaa tai tuotetta. Sanon vain, että asiaan perehtyminen kannattaa. Sillä säästää uskomattoman paljon rahaa, vaivaa ja hermoja. Ja lopussa kiitos seisoo !

Niinistö - Haavisto ?

- äänestä Niinistöä, sillä on valtava taloudellinen kokemus ja kaunis nuori vaimo !
- äänestä Haavistoa, sillä on mahtava kokemus rauhanrakentajana ja selkeä ulosanti !
- äänestä Niinistöä, sen kahvilassa voit juoda vaalikahvit !
- äänestä Haavistoa, sen vaalimökillä saat kahvin lisäksi empatiaa !
- äänestä Niinistöä, saat palkankorotuksen !
- äänestä Haavistoa se pysäyttää ilmaston lämpenemisen !
- äänestä Niinistöä, saat kaupan päälle osakkeita ja oblikaatioita !
- äänestä Haavistoa, saat kylkiäisenä kassillisen reilun kaupan muonaa !
???????

- hei, mä taisin äänestää jo ennakkoon.
- ai, oisit heti sanonu, aikaa meni hukkaan !
- niin samat sanat, ei tässä oo aikaa joutavia jaaritella!

- en nyt muista, kumpaa äänestin ? Oliko se Kekkonen vai Fagerholm ?

Pat Metheny: Orchestrion

Maalausmusana Kitaristi Pat Methenyn albumi Orchestrion. Tällä levyllä kaikki musiikki on Pat Methenyn käsialaa. Myös kaikki soittimet: pianot, marimba, vibrafoni, orkesteri kellot, bassot, kitarat, lyömäsoittimet symbaalit ja rummut, kosketinsoittimet ja kaikki muut mekaaniset instrumentit. Oikein pehmeää ja taitavaa musisointia. Metheny on loistav kitaran käsittelijä. Vaikka tyyli on kovin pehmeää, lienen itsekin sen verran pehmennyt, että kuuntelen tätä musaa korvat höröllä. Hienoja pieniä sävellytkisä, joissa kuulee hyviä jazzklassikkopiirteitä.

Pat Metheny oli jonkinlainen lapsitähti. Kuusitoistavuotiaana hän soitteli jo Herbie Hancockin kanssa ja 19 vuotiaana hän oli kirarasoiton proffa. Wow !

Tänä vuonna 58 täyttävä Metheny on pitänyt tyylinsä kasassa ja tämä vuonna 2010 tehty levy on osoitus hänen herkästä otteestaan ja notkeista nakkisormistaan. Tässä on paljon harmoniaa, jota en ole suuremmin kaivannut viime vuosina. Kuitenkin sympaattinen musiikki vie mukanaan ja olen myyty.

Miss Suomi Sara Chafak

- et valiinnutkaan Annaa ?
- valitsin, mutta yleisö äänesti Sara Chafakin
- kansanvaltaa ?
- tämä on nyt kyllä viimeinen kerta
- meinaatko panna hanskat naulaan ?
- eikun tuomaristo saa tästä edespäin päättää. Turha näitä äänestyksiä on järjestää
- yleisöä kiinnostaa
- tavallinen kansa ei tiedä mitään missitehtailusta. kun minä olin nuori... Kun minä olen laittanut elämäni tähän... Rahat siis...Minähän tämän missijutun toin... On se kumma, ettei kansa usko minua...ymmärretä...Missäs ne nitrot olikaan ?

The Stranglers: La Folie

Imurointimusana the Stranglersien albumi La Folie. Itse asiassa tämä oli kolmas kerta kun kuuntelin levyn. En ole aiemmin tuntenut Stranglersia. Tulee mileen aluksi, että osaavatko he edes soittaa. Mutta sitten melodiat ja alavireinen tyyli alkavat purra. Bändi on perustettu 1974 ja jatkaa vielä valtsemallaan uralla. Tyyli on jonkinlaista punkin, Lou Reedin ja huumorimusan välimaastoa. Tykkäsin eniten biiseistä "Let me introduce you to the family" ja "Golden brown". Nimibiisi La Folie vedetään ranskaksi ja se lienee (sorry, heikon Ranskan kielen taitoni, mutta veikkaan) suomeksi Hullu. Aika omaperäistä ja myös kuuntelijalta vaativaa musaa. Tätä pitää kuunnella lisää.

Neljä oravaa

Liftasin Imatralta Tampereelle. Oli vuosi 1970. En kuitenkaan saanut enää kyytiä eteenpäin Hauholta. Marssin Hauhon keskustaan. Bongasin ainoan ravintolan, jonka nimi oli hauskasti: Neljä oravaa (Samanniminen ravintola on edelleen Hauhon keskustassa). Istuskelin ravintolassa tovin ja katselin ympärilleni. Tyhjässä baarissa ei ollut juuri asiakkaita. Ei edes naisseuraa. Heittäydyin keskusteluun paikallisen, kohtuullisesti juopuneen kanta-asiakkaan kanssa. Kyselin yöpaikkaa, hotellia, motellia tai retkeilymajaa. Ei kuulemma ollut. Mutta sitten mies ehdotti nimismiestä, hän asui naapurissa. Kävelimme ulos puisen kerrostalon eteen. Kaveri heitteli yhteen ikkunaan pikkukivillä. Hetken kuluttua ikkuna aukesi ja mieshenkilö kurkisti ikkunasta. Mies kyseli asiaa. Kaveri selitti, että olin ilman yöpaikkaa. Hetken kuluttua nimismies tuli alaovelle ja pyysi sisään. Kavuttiin poliisin toimistoon. Hän haki huovan ja kehoitti menemään komeroon. Otti passin pois ja laittoi komeron lukkoon, turvallisuussyistä. Nukuin väsyneenä kovalla patjalla makoisat unet. Aamulla heräsin pirteänä ja kapusin ulos komerosta. Sain takaisin passini. Kiitin yöpaikasta. Palasin takaisin tienvarteen. Jatkoin reissuani Tampereelle.

Miss Suomi 2012

Hyvän Makunen (ei mitään tekemistä Eino Makusen kanssa) maailma. Missikeisarin uudet vaatteet on riisuttu ja esillä on paljas totuus.

Krista Haapalainen,

Anni Griinari,

Taru Sokkka

Anna Tallgren

Sabine Särkkä

- Mä valitsin jo ton Annan, muodon vuoksi !
- Kumman, niitähän on kaksi samannäköistä ?
- Mitä onko toinenkin, no tiputetaan se laihempi sitten pois.
- Eikö valita Taru, se on söpö ?
- Hei, tää on ammatinvalintakysymys. Söpöt on jäähallin cheerleadereita. Tää on missibisnestä !
Voidaan tehdä siitä vaikka perintökalleus.
- no, entäs Krista. Sillä on iso suu.
- Sanoin Anna !
- Tai aitten Sabine ?
- Voit valita toisen niistä perintötytöksi.
- Tässäkö tää sitten oli ?
- Näin mä ajattelin, paras aina voittakoon.

Marabou Black

Tämä on mainos ! Ostin nimittäin kaupasta uutta Maraboun suklaata, jonka nimi on Black. Se on oikein hyvää salmiakkisuklaata. Salmiakki ei ole kuitenkaan niin vetelää kuin Fazerin vastaavassa. Tämä on hyvää. Suosittelen erityisesti lievästä salmiakista pitäville. Salmiakki on häivytetty mukavasti suklaan taakse, joten se ei ponkaise makunystyröihin pelkän salmiakin tavoin. Tämä voisi olla myös hyvää raastettuna kakun tai jäätelön päällä. Hinta oli 2,25 euroa, eli tavallisen maraboulevyn hintainen. Ei paha ! Kokkimme suosittelee.

900.

Historiallinen hetki. Ilmassa on (urheilu)juhlan tuntua. Fanfaarit soivat ja serpentiivit lentävät. Punainen matto on levitetty. Tai oikeammin: istun sohvalla ja naputtelen tekstiä. Yläkerrassa pauhaa Soundgarden ja alakerrassa on hiirenhiljaista. Aion panna saunan lämpenemään. Maalailen samaa tekelettä ja haukkaan jääkaapista jotain iltapalaa.
Tällä tavoin juhlin yhdeksännensadan blogitekstini valmistumista. Rajapyykki on saavutettu. Vaikka mitään määrätavoitteita ei olekaan, olen iloinen.Paitaani ei ripusteta Hall of Fame-seinälle. Mutta silti olen fiiliksissä. Jatkoa seuraa.

Timo T.A.

En tunne Timoa, mutta jotenkin tuntuu pahalta, että sairaana olevaa miestä lööpitetään jatkuvasti. En tiedä lööpittääkö vaimo itseään Timon sairaudella ? Vai lehdetkö ne uutiset tekevät ? Itse pitäisin sitä yksityisasiana. Jos vaimoni (jos olisi vaimo) olisi sairaalassa kuoleman kielissä, kärsisin itse, kavereiden ja suvun kanssa. Jotenkin tämä yksityisyydyn ja julkisuuden raja on tässä aika vastenmielistä. Sinänsä tämä ei kuulu minulle. Jokainen tehköön omilla asioillaan mitä haluaa, julkisesti tai yksityisesti. Sanotaan vaikka, että olen pannut tämän merkille jo monta kertaa ja joku tällaisessa julkisuudessa närästää. Lehdet voivat väittää, että tämä kiinnostaa lukijoita. Minua tämä ei kiinnosta. Minun takiani ei tarvitse kirjoittaa vaimon tai miehen tilasta tai fiiliksistä mitään. Ei lööppeihin eikä muuallekaan. Uskon muutenkin, että tämä on raskasta. Toivottavasti hän paranee.

2-vuotiaiden palvelut

Kaverin lapsenlapsi on kaksi vee. Pulmana on kaksi vuotiaan palvelujen puute. Kaksi vuotias ei ole enää vauva, muttei vielä oikein lapsikaan. Identifiointi on vaikeaa vanhemmille, puhumattakaan itse lapsesta. Tällä on varmasti merkittävä rooli lapsen myöhemmän kehityksen kannalta. Perheissä on usein vanhempia lapsia, jotka vievät huomion tai sitten on vauva tulossa. Se aiheuttaa traumoja, mustasukkaisuutta ja kilpailua. Vanhemmille tämä on kriisin paikka. Ehdotamme, että kaksivuotiaat otetaan neuvoloissa erityiskohderyhmäksi. Heille pitäisi saada omaa aktiviteettiä ja ryhmätoimintaa. Vanhemmille vertaistukea. Lapsiasiamiehen toimistoon pitää perustaa erityinen kaksivuotiaiden asiamies, joka puolustaa koko maan kaksivuotiaiden asioita. Eiväthän he voi sitä itse tehdä. Seuraavaan hallitusohjelmaan esityksiä kaksivuotiaiden leikkipaikkojen perustamiseksi. Yleiset leikkipaikat ovat epäsiistejä ja hygieniataso vanhemien lasten mukainen. Vaikka kaksivuotiaiden ongelmat menevätkin vuodessa ohi, on tehtävä tutkimuksia tämän ikävaiheen merkityksestä lapsuuden, murrosikäisyyden, vanhemmuuden ja isovanhemmuuden kehitykseen. Onnellinen kaksivuotiaana - onnellinen koko elämän ajan.
Me vaatimme ! Kaikki kaksivuotiaitten vanhemmat liittykää yhteen ! Tai olkaa vaikka yhteydessä.

Pimeän lentoharjoitukset

Jippii !!
Ne ovat taas alkaneet. Satakunnan lennoston pimeän lentoharjoitukset ovat eteläisen Tampereen suola. Ikkunalasit helisevät, telkku ei kuulu ja sinfonin melu on eufoorinen. Satakunnan äijät osaavat jarrutella Peltsun yläpuolella ja me sytyttelemme kiitoratavaloja pihakynttelikköihin, laulamme Porilaisten marssia ja huiskuttelemme liinojamme (verhothan heiluvat äänen voimakkuudesta muutenkin antaen tilanteeseen oman värinsä). Korkailemme kuohuviinipulloja, järjestämme grillipartyja ja kaupunginosajuhlija (peltsulaiset, palokalliolaiset ja multsulaiset kukin omansa). Mikä meidän on elellessä. Vihulainen ei uskalla hyökätä Satakunnan lennoston pimeän lentoharjoitusten aikaan ainakaan ilmateitse koteihimme. Ehdottaisin, että samanaikaisesti Parolan panssarirykmentti toisi kymmenen panssariajioneuvoa kyntämään Lempääläntietä ja lähimetsiköitä. Samalla saisi tuntumaa ja harjoitusta kaupunkisodankäynnistä ja ympäristöhaitat menisivät ikäänkuin samaan piikkiin. Siis meidän piikkiin.
Että tällanen tapaus !

Vaalianalyysi

Niinistö voitti selvästi. Hänelle ja hänen kannattajilleen 36 % on riittävä kaula. Haavisto voitti myös selvästi. Hän onnistui kahmimaan demariäänestäjiä loppumetreillä lisää ja sai tarvitsemansa prosentin kaulan Väyryseen. Väyrynen hävisi, nyt jo toistamiseen. Vaikka voittoa juhlittiin, tulos oli hänelle pettymys. Aina jaloilleen putoava Väyrynen voi olla kuitenkin iloinen, koska hän sai kerättyä Soinin protestiääniä maaseudulta ja Länsi- ja Pohjois-Suomesta. Väyrynen pääsi näpäyttämään kaupunkilaistunutta kepujohtoa. Se maistuu varmasti tappion jälkeen makealta. Hänhän on puolueen kokoava voima. Soini kärsi tappion. Jytkyt on juhlittu ja vajaan kymmenen prosentin kannatus on pelottava uhkakuva, koska se on ollut aiemmin perussuomalaisten suosion taso. Nyt Väyrynen nappasi EU-vastaiset äänestäjät. Pahin luuseri on kuitenkin Lipponen. Omat äänestäjät hylkäsivät ja menivät Haaviston taakse. Demarileirissä pudottiin ja komeasti. Puoluejohto elää karmeita painajaisia, lukiessaan vanhojen teollisuuskaupunkien äänestysprosentteja. Ainoa iloinen uutinen taisi olla Maarianhaminen korkea demarikannatus. Arhinmäkikin hävisi. Ehkä jonkin verran odotetusti, mutta huomattavasti lievemmin kuin demarileiri. Ruotsalaisten tappio oli karvas. Samoin kristillisdemokraattien. Kahden ja puolen prosentin kannatus tarkoittaa myös omien hylänneen nämä pienpuolueet.

Vaaliennusteen tekeminen ei ole kovin vaikeaa. Niinistö saa 58 prosenttia ja Haavisto 42 prosenttia äänistä. Jos Niinistön ja Haaviston ero olisi jäänyt alle viidentoista prosentin, vaalista tulisi tiukka. Nyt niin ei käy. Väyrysen ja Soinin yhteensä 27 prosentista menee 20 prossaa Niinistölle ja Haavistolle jää seitsemän. Kun Lipposen ja Arhinmäen vajaa 12 prossaa menee pääosin Haaavistolle ja kahden pienpuolueen äänet menevät päittäin molemmille ehdokkaille, on tulos kirkossa kuulutettu. Niinistö voittaa ja Haavisto jää hopealle. Nythän vain yksi voittaa ja toinen häviää.

Mutta vielä kannattaa katsoa tulevaisuuteen. Kuuden vuoden kuluttua Haavisto on kovempi luu Niinistölle. Siis vuonna 2018. Silloin molemmat herrasmiehet ovat entistä "harmaampia" ja muille puolueille jää saumaa katsastaa hyvää naisehdokasta. Sellaisia ei nyt löytynyt. Löytyykö kansainvälisen tason ehdokasta kuuden vuoden kuluttua, jää nähtäväksi. Saumaa olisi haastaa herrasmiehet naisteemoilla.

Laura Dekker

Laura Dekker purjehti maailman ympäri yksin. Siinä ei sinänsä ole ihmeellistä, purjehtihan Hjalliskin yksin. Mutta Laura on kuusitoistavuotias. Maailman nuorin maailmanympäripurjektija. Wow !!! Täältä tulee respektiä roppakaupalla. Hän on siis vain 16-vuotias. Monet samanikäiset eivät ole käyneet esimerkiksi Helsingissäkään yksin. Ei tarvitsekaan, mutta Laura Dekker on sensaatio. Onneksi en ole hänen isänsä. Olisin ollut repo rankana hermoilemassa. Tyttö on purjehtinut elokuusta alkaen maailman meriä. Onnea tälle hollantilaistytölle uskomattomasta suorituksesta !

Vaalien voittajat

Ensimmäisellä kierroksella voi olla vain 1-2 voittajaa. Veikkaan, että useammat muut julistautuvat voittajiksi. Tosiasia on kuitenkin, että max. kaksi pääsee loppukilpailuun. Muut ovat hävinneet. Mutta politiikan nykyslangiin kuuluu julistautua voittajaksi, vaikkei voitakaan. Samaan näytelmään kuuluu kaikkien äänestäjien ja vaalityöntekijöiden kiitteleminen. Se on ikäänkuin voittojen/tappioiden jakamista. Kukaan ehdokas ei sano. Minä hävisin, olen pahoillani. Nostan hattua, jos joku ehdokkaista uskaltaa ottaa vastuuta omista tekemisistään. Näytelmä jatkuu ja kansa näyttää tykkäävän. Jos joka kierroksella putoaisi yksi. Saataisiin koko kevään tositeeveesarja "Pressan putous". Sitä katsoisi monta miljoonaa katsojaa. Vitsi, vitsi. Tässä valitaan sentään maan presidenttiä. Siis sitä maan johtajaa, jolta vietiin ensin valtaoikeudet. Nyt hän on maallis-hengellinen johtaja. Samassa veneessä kuin arkkipiispa. Hänkin lausuu kannanottoja paremmasta maailmasta. Joku ilkeä sanoisi, että kyse on kansakunnan besserwisserin hommasta. Eipä silti, on oikein, että poliittinen vastuu on vaalien jälkeisellä pääministerillä ja hallituksella. Se on enemmän demokratiaa kuin mikään pressa (poislukien eräs kekkonen, joka edusti yksin koko kansaa).

Ylen vaalipalvelu

Yle avaa uuden lehden vaalitietopalvelussa. Netissä voi seurata ajankohtaista tieto, jota myös vaalivalvojaisten toimittajat käyttävät. Hyvä, hyvä ! Tässä yle tekee juuri sitä mitä sen kuuluukin. Jakaa tietoa kaikelle kansalle. Johtopäätöksiä tekee jokainen itse. Jokainen voi käyttää tietoja oman kiinnostuksen mukaan. Niin sitä pitää. Tämä on sitä avointa tiedonvälitystä.

Gallupien vieno kutsu

Pressanvaalien viime metreille asti on esitety erilaisia galluppeja. Joissakin maissa galluppien esittäminen on kielletty. Katsotaan, että se voi ohjata äänestäjiä. Toisaalla vaaditaan vapaata tiedonvälitystä. On tärkeää, että ihmiset saavat tietää missä mennään.

Itse olisin valmis galluppitaukoon. Kun ennakkoäänestys alkaa, galluppeja ei enää saa julkaista. Minusta siinä kunnioitetaan äänestäjien oikeuksia. Toki galluppien tiedot voivat haastaa sekä ehdokkaita että äänestäjiä viime metreillä. Toki epäröivät äänestäjät voivat saada ahaa-elämyksiä galluppien tiedoista puolesta tai vastaan. Mutta eikö ihmisten tule saada itse harkita kantansa ? Joka tapauksessa äänestäjät tekevät sen itse.

Uskon lapsenuskoisesti, että ihmiset osaavat itse loppupeleissä ratkaista ketä äänestävät. Olenkohan ihan väärässä ?

Tarpeeton olo

Otsikko hieman harhauttaa. Joskus olen kokenut onnen hetkiä. Tarkoitan hetkiä, jolloin on niin hyvä olla, ettei ole mitään tarpeita. Ei ole kylmä tai nälkä, ei kolota paikkoja, eikä ole tarve tehdä mitään. On aivan tarpeeton olo. Nollatila. Point blanc. Tabula rasa. Siihen on toinenkin ilmaisu. Onnellinen olo. Kaikki on hyvin, mitään ei puutu. On täyteläinen ja hyvä olo. Ei ole mitään tarvis. Hieno tunne. Niinkuin olisin osa ikuisuutta. Sitä on tarpeeton olo.

Kalan maku

Katselin telkusta ohjelmaa Niki viinitarhoilla. Hauska ja mielenkiintoinen ohjelma Ranskan viinitiloilta ja keittiöistä. Laitettiin kalaa. yrttejä työnneltiin sisään, öljyttiin oliiviöljyllö ja päälle tomaatti ja sitruunaviipaleita. Se toi mieleeni useita kalaruokia etelä- ja keski-Euroopasta. Minusta Suomessa osataan laittaa kalaa paremmin. Joko suomalainen kala maistuu paremmalta tai sitten se laitetaan maukkaammin. Etelässä kalalle ei useinkaan tehdä mitään. Se valmistetaan ja se maistuu kalalle. Useimmiten ei juuri miltään. Toki olen saanut hyvää kalaakin. Portugalissa grillattuja sardiineja. Belgiassa simpukoita. No, eiväthän ne ole kaloja. Mutta mikään ei voita paistettuja tai savustettuja muikkuja, silakkapihvejä, kuhaa, siikaa, lohta tai vaikka paistettua ahventa. Niissäkin maistuu kalan maku, mutta se on maukasta ja herkullista. Viime käynnillä Bremenissä söin kahdesti kirjolohta. Molemmilla kerroilla hapankaalipedillä. Hyi ! Kohtalainen kala pilattiin liialla happamuudella.

Nostan lippua suomalaisen kalan puolesta. Se on loistavaa lähiruokaa tuoreena. Hintakin on kohtuullista, vaikkakin viime aikoina nousussa (mikäpä ei ole). Ulkomaalaisille vieraille kannattaa tarjota kotomaan kalaa. Se voi olla hyvin yksinkertaista, koska maku ratkaisee. Se on konstailematon herkku, joka valloittaa herkkusuun hetkessä.

Tapio Anttila

Tapio Anttilan Tip-valaisin on saanut vuoden muotoilupalkinnon. Eikä syyttä. Se on hieno valaisin. Ohut, pyöreä, muodoltaan eleetön ja kaunis. Lahden Muotohuoltamossa on Anttilan suunittelemia valaisimia ja kalusteita. Tänä vuonnahan Helsinki (ja siinä sivussa Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti) on vuoden muotoilupääkaupunki. Anttila edustaa hienosti suomalaista nykymuoroilua ja erityisesti tämä Tip-valaisin.

Selkäkipu

Selkähermo vihoittelee. Herään siihen öisin. Kipu kestää puolisen tuntia. Muutenkin selkä on 4-5 nikaman kieppeillä jäykkä. Hermokipu säteilee vasempaan käteen. Pitäisiköhän kokeilla akupunktiota ? Mitähän se maksaa ?

Mama Africa

Mama Africa on Miriam Makeban lempinimi ja myös Mika Kaurismäen kuvaama dokumentin nimi. Dokumentti esitettiin TV1:llä maanantai-iltana.

Etelä-Afrikkalainen Miriam Makeba (1932-2008) on kenties nimekkäin afrikkalainen taiteilija. Paitsi laulaja, hän on myös ollut merkittävä poliittinen hahmo. Hänen elämänsä on sivunnut koko maailman mustien rotusyrjintää ja vapaustaistelua. Makeban laulut ovat olleet tämän taistelun symboleja. Tunnetuin lienee Bata Bata, jota makeba itse harmitteli. Siinä ei ollut hänen mukaansa mitään sanomaa, kuten monissa muissa hänen kappaleissaa. Makeba oli naimisissa mm. muusikko Hugh Maskelan ja Mustien Pantterieden johtohahmion Stokey Carmicaelin kanssa. Hänellä oli yksi lapsi.

Makeba joutui vuonna 1960 jättämään kotimaansa, jonne hän pysty palaamaan 1991 Mandelan vapauduttua ja aparthaidin väistyttyä. Välivuodet hän vietti Yhdysvalloissa ja Guineassa. Makeba oli hyvä tuttu Afrikan eri maiden jiohtajien parissa. Afrikan eri maiden itsenäistyminen ja yhteisyys oli iso sydämenasia Makeballe. Hänen palattuaan Etelä-Afrikkaan ilo oli suuri, mutta samalla hän myös huomasi useiden Afrikan maiden muuttuuneen mustien hallitsemiksi kolonialisti maiksi.

Mika Kaurismäen dokkari valoittaa hyvin Makeban värikästrä ja merkittävää elämää. Dokumentissa ilmenee hienosti Makeban symbolinen merkitys ja vaatimaton persoona. Hieman amerikkalisella tyylillä lähipiirin ihmiset kuvaavat henkilökuvaa ja tapahtumia. Hyvin silkkisin käsin kuitenkin Makebaa käsitellään. Hänestä tulee lähes pyhä hahmo. Yksityiselämä on vähäistä ja sekin kaunista. Musiikkia tulee hauskasti eri aikakausina esitettyjen samojen kappaleiden kautta. Dokumentti on värikäs ja vaikuttava. Ilmeisesti jonkinlainen tekijän kunnianosoitus suurelle laulajalle.

Minushuman

Maalausmusana Minushumanin albumi Bloodthrone. Kuuntelin koko levyn ! Kaikki kymmenen biisiä. Sen jälkeen odotin, että ovikello soi. Ehei, veikkasitte väärin. Ei sen takia, että pidin kovaa meteliä. Odotin, että metalli heavyn edustajat tulevat myöntämään minulle jonkinlaisen urheusmitalin. En ole kuunnellut tällaista mättöä aiemmin viittä sekunttia kauempaa. Olenkohan tulossa vanhaksi ? Vai kuuroksi ? Kaikenlisäksi tykkäsin viidenestä biisistä nimeltään Fogotten fields? Bändi on vielä ranskalainen. Huh ! Tuleekohan se mitalintuoja pian ?

Pakkanen puree

Taas se talvi on alkanut näyttää todellisen luontonsa. Pakkasta on kohtuullisen paljon. Ainakin jos henk. koht. tuntemuksiin on luottaminen. Tähän ei totu muuten kuin avantouimarin konstein. Nyt en tarkoita itse uimista. Tarkoitan aivojen heittämistä narikkaan. Kun ei ajattele asiaa, niin kyllä se siitä. Viimeistään huhtikuussa alkaa helpottaa. Siihen ei ole kun kaksi ja puoli kuukautta. Eiköhän se siitä mene, jäitä poltellessa.

Suuri haaveeni on viettää pimein loppusyksy etelän lämmössä. Toiseksi suurin haave on viettää Joulu etelässä. Hyvänä kolmosena on viettää pahin pakkasaika etelän hiessä. Siis kokonaisuudessaan puoli vuotta etelässä. Missähän sellainen etelä oikein on ? Oliskohan siellä etelässä ketään tuttua ?

Koirat ravintolaan

Vuoden alusta ovat koirat päässeet ravintolaan. Keskikaupungin ravintoloista kerrotaan, ettei mitään suurempaa ryntäystä ole tullut. Joitakin yksittäisiä koiria on nähty, muttei suurempia porukoita. Tillikan ja Tiiliholvin uudistettu koiramenu ei ole vielä purrut. Rossosta kerrotaa, että heidän vetonaulansa luupizza on ollut pienoinen pettymys. Muutama asiakas on tilannut sitä, mutta kaikki ovat olleet ihmisiä. Muutamilta pizza on jopa jäänyt syömättä. Koiranmakkarasämpylät ovat olleet lounasvieraiden suosiossa. Koiria lounailla ei ole juurikaan näkynyt. Pikakierros kaupunginosapubeihin kertoo, että kiinnostusta on ollut. Multisillan Yölinnussa on nähty muutamia schäferiporukoita iltakaljalla ja jokunen labbiskin on käynyt viinillä, muuta mitään ryntäystä ei ole vielä parin viikon aikana tapahtunut. Peltolammin saluunassa odotetaan ryntäystä keväälle. "Kyllä täällä varmaan alkaa porukkaa pyöriä juoksuaikaan", toteaa Tesoman paikallinen ravintoloitsija. "Ja viimeistään terassiaikaan kesäkuussa".

Saksansnauzeri Bobi on innoissaan ravintolaan pääsytä "Pitkään tehtiin hommia, että saatiin tämä lakiuudistus aikaan. Käyn harvase ilta oman kotikulman baarissa tyttökaverin kanssa"

Ravintoloitsijat ovat myös aikeissa muuttaa nimiään uusien asiakkaiden toivomaan suuntaa. Pioneerina rautatieaseman kyljessä oleva
nuorisopubi "Dog's Home". Myöskin tarjoiluastiastoa ja tuoppimalleja on uudistettu. Myöskin hintapolitiikkaa ja kortilla maksamista on helpotetttu. Korttia voi näppärästi höylätä pöydän alla jo alkuillasta.

Kennelissä on varustauduttu uuden lain haittatekijöihin avaamalla isoimmille paikakunnille koirien A-klinikoita. Tarkoitus on iskeä heti akuuttiin ongelmaan, kun sitä alkaa ilmentyä. "On turhaa odotella ja painaa asia villaisella", toteaa hankkeen puuhanainen Irmeli O.

Kiinnostuneena uudistusta on seurattu suurissa koiramaissa Saksassa ja Ruotsissa. Jälkimmäisessähän on ollut jo vuosia koirahotelleja ja koiraautokouluja, muuta ravintolat ovat puuttuneet. Saksan ravitoloitsijaliitto on aikeissa tehdä suuren saksalaisen halpamyyntiketjun kanssa koiratavaratalo, jonka yhteydessä nähtäneen myös ensimmäinen KoiraLidl.

Maikkari ärsyttää

Maikkari on ryhtynyt kovaan kisaan maksullisten kanaviensa puolesta. Jälleen siirrettiin makikisa kymmenen viimeisen hyppääjän kohdalla maksulliselle Max kanavalle. Jos Suomella olisi kovia hyppääjiä, se saisi katsoja polttamaan sulakkeensa. Mutta kun ei ole ! Kääntäkööt ohjelmansa, who cares. En silti aio ostaa maksulista kanavapakettia jeiltä. En ainakaan vielä. Katsellaan vähän muiden kanavien jutskia ennen kuin ostan jotain. Kas kun eivät laita Idolsejaan ja Talenttejaan maksullisiksi. Tai Salkkareitaan. Eivät taida uskaltaa ottaa sitä riskiä.

Folklandia 2012

Folklandia seilattiin taas kerran. Laiva oli täynnä kansanmusiikin ja -tanssin harrastajia ja faneja. Erilaista musiikkia tarjoiltiin roppakaupalla kymmenellä lavalla, käytävillä, hississä ja hyteissä. Folkin pohjalle maustettuna erilaisilla perinteisillä ja uuden aallon tyyleillä. Mutta pikimmittä puheitta antiin. Tämänvuotisen Folklandia ykköstykki oli selkeästi Tsuumi Sound System. Vauhtia, osaamista, väriä ja potkua joka suuntaan. Esko Järvelän viulun johdolla paahdettiin leppymättömällä tempolla alusta loppuun. (Esko näytti soittavan noin puolessa kymmenessä bändissä). Toiselle sijalle kipusi Timo Rautiainen Folk Band. Vaikka bändi toimikin johtajansa avustajana, meno oli rentoa ja varmaa. Maestro itse oli selvästi iloinen saamastaan huomiosta, vaikka treenimäärä taisi olla melko vähäinen. " Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan" Rautiaisen väännöksenä "Vaikka Frediksi kaikki muuttuu, silti Dannyksi ei milloinkaan". Hauskaa ja yleisö mylvi mukana ! Pronssille ylsi karjalainen reggae bändi Liljan Loisto. Haskoja sovituksia karjalaisesta musasta reggaerytmein. Kunniamainintaa seuraaville Gaia, Pirulainen, Baltic Crossing, D'Airot ja Haka. Kaikista löytyy talenttia ja musiikin himoa. Kaikkien näiden parissa viihtyi oikein hyvin. Gaian viulisti, Pirulaisen, D'Airojen ja Hakan vokalistit. Baltic Crossingin yhteissoitto. Vähän ahdasta oli Top clubissa kun Rautiainen ja Tsuumi keräsivät valtaisian yleisön. Mutta tämä on Folklandiaa.

Ja yllärinä Tsuumi tanssiteatterin pikashow laivan käytävällä. Basson ja Rummun kompilla tanssittiin kuuden tassijan voimin moderni ihmissuhdedraama. Tämä jengi esiintyy Aleksanterin teatterissa myöhemmin kevättalvella, muistaakseni.

Pressan vaalit

Kävin äänestämässä. Äänestän yleensä heti, kun se vain on mahdollista. Silloin on joutavaa katsella tai kuunnella vaalien loppupelien kisaamista. Pääsee helpommalla ja voi ohittaa tienvierimainokset.

Ai, ketä äänestin ? Äänestin Urho Kekkosta. Hän on oikean presidentin oloinen ja hänellä on pitkä kokemus. Hänellä on hyvät suhteet itään ja itään, myös länteen. Hän on urheilullinen, kultturelli ja innostunut syömään ja juomaan. Pressalla on paljon valtaa, mutta Kekkonen ei ole pelkästään pressa vaan myös kuningas. Vanhemmiten hänestä on tullut despootti, mutta valistunut sellainen. Despoottia tarvitaan ankarina aikoina. Valistunutta despoottia myös parempina aikoina. Hyöty on siinä, että joku muu ajattelee puolestamme. Ei tarvitse miettiä miten yhteiskunnan pulmia tai muutakaan. Isä aurinkoinen miettii ne puolestamme ja meille jää omaksi rooliksemme oman pikku elämän eläminen.

Kävin siis äänestämässä. Vuosi taisi olla 1970 ja 1976. Ja Kekkonen valittiin suurella äänten enemmistöllä. Olisin äänestänyt Kekkosta myös vuosina 1956, 1962, ja 1968, muttei ollut äänioikeutta. Kekkonen valittiin silloinkin selvin numeroin. Tosin 1956 vain yhden äänen enemmistöllä. Ja jos oikein tahdon muistaa, en ole oikeasti koskaan äänestänyt Kekkosta vaan hänen valtsijamiehiään. Näin se demokratia meni silloin. Eli unohtakaa koko juttu. Paitsi, että kävin tänään äänestämässä.

Joe Satriani: Is there love in space ?

Imurimusana kitaran kingin Joe Satriani. Heavy on hieman hioutunut (tylsynyt), mutta omaperäisyys on tallella. Taiteilija ei voi sielulleen mitään. Tykkään tästä 2004 vuonna tehdystä levystä. Tykkäätkö sää ? No, kuuntele !

Bändien nimet

Kuvittelen, että bändin nimen keksiminen on hauskaa puuhaa. Kun kuitenkin katselee bändien nimiä, saa aika tylsän vaikutelman. Johtuukio sitten siitä, että nimi on hyväksyttävä kaikkien jäsenten voimalla. Biisien sanoituksesta vastaa yleensä joku bändin jäsen, jolloin hän saa olla rauhassa, koska riimittely on aikas vaativaa puuhaa. Mutta bändien nimet ovat ilmeisesti jonkinlainen kompromissi.

Elämäni alkupuolella laulukuoro Aikamiehet palelluttivat lähes musiikkikorvani. Tai radio, koska se soitti Iltatuulen viestiä vuosikymmenen. Loppumattomasti! Tässä nimi on ollut enne, ainakin tosikkomainen. En halunnut koskaan tulla aikamieheksi.

Tanssiorkesterit ovat oiva esimerkki tylsistä nimistä: Amulett, Hurma, Helminauha, Syke, Siipimiehet, Korona tai Martti Metsäkedon tanssiorkesteri. Tarkoituksella nimi ei jää mieleen. Ehdotan tanssiorkestereille nimeksi esimerkiksi Syvällinen taivutus, Tanssilavan nakkisormet tai Hoitoaineeton takatukka.

Rokkipuolella on ollut hieman eloa vai mitä sanotte enkun käännöksistä: Vierivät kivet, Kuoriaiset, Sähköinen Valo Orkesteri, Eläimet, Kuka, Poliisi, Vaihtovirta. Hieman pirteämpää edustavat Äänipuutarha, Yhdeksän tuuman kynnet ja Punaiset kuumat chili paprikat. Nykyiset kotimaiset Eppu Normaali, Ne Luumäet, Popeda, Kotiteollisuus, Apulanta, Lehtivihreät jne ovat nekin samaa tasoa mutta, mutta... Nimi voisi olla vielä räväkämpi ja ainutlaatuinen. Miten olis : Ja se soi, ja se..., Poikamiehen lihapiirakka, Tykkäätkö ?, Nuorennusleikkaus, Ahneena apajille, Anna Virtaa.

Itselläni on pari vanhaa suosikkia. Johan Lewis ja Korjaa pois. Siinä on tyyliä ja huumoria. James Puhto-Ren. Se on myös hauska ja yllätyksellinen. Odotan uusilta bändeiltä hieman vaivannäköä, ja pliis, ei sisäpiirinjuttuja, bändi on fanien omaisuutta.

Mätiä

Helppo herkutteluohje esimerkiksi viikonlopuksi. Mätiä !

Ostetaan mätiä, katkarapuja,sipulia, tilliä, majoneesia ja smetanaa. Valuta mäti ja katkaravut kuiviksi. Silppua sipuli ja tilli. Sekoita majoneesi smetanaan. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna hieman maustua jääkaapissa. Voit lisätä hieman pustaapippuria.

Paahda muutama valkea leipä tai leikkaa patonkia tai keitä muutama peruna. Tämä on namia.

Älykkyys hiipuu 45-vuotiaana

Nyt iltapäivälehdet revittelevät tutkimuksella, jossa väitetään älykkyyden hiipuvan jo 45-vuotiaana. Ei ole perää ! Jos katselee eri maiden valtionpäämiehiä (ja naisia), tulee päinvastaiseen johtopäärökseen. Mitä vaativampi tehtävä, sen vanhempi pomo. Ajatellaan nyt vaikka Paasikiveä tai Kekkosta. Hehän ovat olleet vanhoja jo syntyessään. Päämiehinä tosi vanhoja. Voiko silloin olla älyllisesti taantunut ? Kenties voi, mutta ehkä vanhempana on ovelampi. Eikös sekin ole älykkyyttä ! Koivisto ja Ahtisaarikin olivat "vanhoja" pressana. Kyllä nyt tutkijat ovat haukanneet väärästä palasta. No, huomiota on ainakin tullut. Sitä paitsi, kun ihmisen keski-ikä kasvaa, voidaan neljävitosia pitää kohta nuorina. Silloinhan päätetään opinnot ja aletaan suunnittelemaan vakiintumosta. Siis tulevaisuudessa.

Joten kokemuksen rintaäänellä ja ikätovereita observoimalla voin sanoa seuraavaa: tutkimustulokset ovat oikeassa, mutta meitä on niin paljon, ettemme myönnä mitään. Julkisesti olemme täysin eri mieltä. Suuret ikäluokat hallitsevat maailmaa vielä vuosia. Sen jälkeen voidaan puhua mitä vaan, mutta siihen asti suut suppuun, koska valta on meillä. Ja aiomme piinata vielä vuosia - älykkäästi.

Päivä pitenee

Kun seuraa päivän verkkaista pitenemistä, tulee mileen, että se pitenee vain iltapäivästä. Aamulla on kovin pimeää yhdeksän kieppeillä. Eikös sen pitäisi kaiken järjen mukaan pidentyä molemmista päistä ? Tai sitten minulla on alkanut habaintokyky heiketä.

Pyykinpesukone

Jokainen pyykkiä pesevä tietää tämän pikku pulman. Pyykinpesukoneet syövät sukkia. Jostain syystä niille kelpaa vain toinen sukka. Toinen sukka jää todistuskappaleeksi. Kone vaatii veronsa, se on selvä. En vaan millään ymmärrä, miksi kaikki pyykinpesukoneet pitävät juuri sukista. Toki se tulee pesijälle halvemmaksi kuin esimerkiksi alushousut, paita puhumattakaan farkuista tai villapuserosta. Itse asiassa en tiedäkään, jos pesukone syö näitä jälkimmäisiä, kun niillä ei ole paria.

Selkeä pyyntö pesukonetehtaille. Tehkää pesukone, joka ei vie sukkia ! Herätys AEGt, Wihrlpoolit, Rosenlewit ja Upot ! Jos se maksaa muutaman kympin enemmän, anti mennä. Olen valmis maksamaan sen. Maksavathan ne sukatkin jonkin verran. Olen alkanut ostamaan samanlaisia sukkia useita pareja. Siinä ei heti tunnu katoavat parit, mutta kyllä nekin vähenevät uhkaavasti. Koneenvalmistaja voisi laittaa myös koneen ohjeisiin tai pesutietoihin, kuinka paljon kone syö sukkia. Sanotaan vaikka vuodessa. Siitä saa jonkinlaisen osviitan ja sehän voisi olla kilpailuvalttikin. Tämä kone syö vain pari sukkaa vuodessa !

Joskus olen miettinyt, mihin se kone syö niitä sukkia. Mutta voi olla, että se antaa niitä lahjaksi ystävälleen tai rakkaimmalleen. Onko se sitten astianpesukone ? Mene ja tiedä ! Kenties sillä on sisällään kymmeniä parittomia sukkia ja se kiljaisena hetkinään ihailee kokoelmaansa. En kyllä ole sitä päässyt seuraamaan, mutta voisin joskus yrittää yöllä yllätyshyökkäystä. Tai vaikka videokamera tallentamaan yön hiljaisia tunteja tai päivällä, kun olen töissä. No, oli miten oli. Se on toki koneen yksityiselämää, enkä halua suututtaa sitä. Hyvin se on pessyt pyykkini ja puhdasta on tullut. Siinä ei ole moitteen sanaa.

Pedro Almodovar: Iho jossa elän

Almodovarin uutuusleffa on hämmentävä. Olen sanaton. En viitsi kertoa juonta, etten pilaa elokuvanautintoa. Jos nimittäin joku menee katsomaan. En osaa suositella tai olla suosittelematta. Elokuva on hyvin tehty, mutta aihe ja tapahtumat vetävät sanattomaksi. Sen verran humanismin rajoilla liikutaan. Katsotaan sitten, josko muutaman päivän kulittua tulee joku mielipide. Nyt olen hämmästyksestä sanaton.

Uuden vuoden lupaukset

Nyt kävi paha moka. En muostanut tehdä perinteisiä Uuden vuoden lupauksia. onkohan jossakin taho, jonne voisi lähettää myöhästyneitä lupauksia. jotenkin Uusi vuosi pääsi lakamaan ja unohdin tämän kaiken. Lupaisten tekeminen on tärkeää ja erityisesti niiden seuraaminen. On totta, että myös niistä luocutaan lähes aina, mutta se kuuluu proseduuriin. Mitä minä nyt teen, ellen voi kilvoitella itseni kanssa ? Olen aivan hukassa ja pois raiteiltani. Perinteiset lupaukset laiduttamisesta, lenkkeilystä, tupakanpolton ja viinajuonnin lopettamisesta, enemmän aikaa läheisimmille, nurkat on siivottava, repsahtanut asunto korjattava, hammaslääkärin aika varattava, verenpainetta pitää tarkkailla säännöllisesti, rahaa säästetään ja aletaan muutenkin uusi ja parempi elämä. Nyt se ei ole minulle mahdollista ! Olen menettänyt mahdollisuuden tulla paremmaksi ihmiseksi, ainakin tänä vuonna. Joudun odottamaan kokonaisen vuode.

Tietysti, jos asiaa tarkastelee toisesta näkökulmasta, voi löytää hyviäkin puolia. Nyt voin jättää turhan masokismin ja antaa palaa. Minun ei tarvitse säätää ja säästellä. Voin nautiskella elämästä samalla, kun kanssaeläjät vaikeroivat punttisaleilla ja välttelevät nautintoja. Taidankin olla lucky looseri. Mitä tässä murehtia turhista lupauksista. Ne olisivat jääneet muutenkin toteuttamatta niinkuin aina. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja otan tilanteeata vaarin. Jes! Mihinkäs se kissa meni ? Ai, mutta se onkin toinen juttu.

Ion B

Teemalta tuli dokumenttiohjelma kollaasitaiteilija Ion Barladeanusta alias Ion B. Hän on hieman yli kuusikymppinen "vapaa mies", joka majaili yli 20 vuotta kerrostalon takapihalla. Hän on syntyperältään moldovalainen. Vapaa siinä mielessä, ettei hän tehnyt säännöllisesti töitä. Tyhjensi roskiksia ja teki satunnaisia hommia. Asui kesät talvet ulkosalla talonomistajan luvalla ja harrasti juomista.

Hän oli nuorempqna piirrellyt kuvia ja sen jälkeen alkanut liimaamaan lehdistä leikattuja kuvia. Kollaaseja oli kertynyt 900. Bukarestilaisen galleristin käsiin kuvia kertui kiertotien kautta. Hän innostui kollaasitöistä ja etsi Ion Barleanun käsiinsä. Kuvista kehystettiin näyttely ja miehelle hommattiin asunto. Näyttely oli mestys. Hänestä puhuttiin pop-taiteilijana, vaikkei itse tiennyt mitä termi tarkoitti. Työt ovat mielikuvituksellisia ja aikansa elämää ja Romaniaa kriittisesti kuvaavia. Galleristin mielestä ne ovat varsinainen aarre.

Tämä tarina jäi mieleen kaivelemaan. Jokainen kuvataiteilija ajattelee joskus, että kerran minunkin työni löydetään ja töitäni ymmärretään. Näinhän käy vain aniharvoin. Useimmalle riittää itse luova tekeminen ja itsensä toteuttaminen. Tässä dokumentissa äärimmäisyydet kohtasivat vielä rankemmalla tavalla. Itseäni kosketti myös samanikäisyys. Hän oli minua vain himan vanhempi, mutta näytti aika elämän kuluttamalta. Menestys ei saanut Ion B:tä mitenkään haltioitumaan mutta tyytyväinen hän toki oli omalla vaatimattomalla tavallaan. Välillä galleristi meinasi hermostua verkkaiseen passailuun.

Dokkari on saanut palkintoja ja sen myötä Ion Bstä on tullut myös entistä kuuluisanpi ja suurwn yleisön tuntema taiteilija. Tässä on siis kyse todellisesta "ryysyistä rikkauteen"-tarinasta.