Vihdoin sain kirjastosta lainaan tämän levyn. Olen odotellut puoli vuotta, enkä ole viitsinyt varata. Ajattelin, että kyllä se tupsahtaa minun syliini, koska hyvillä asioilla on sellainen tapa. No, nyt se sitten tupsahti ja vielä jouluksi. Ajelen aattona Lahteen ja kuuntelen sitä pari tuntia.
Kuuntelin levyn kahdesti. Se on puhdasveristä jazzlaulantaa. Kähärä hallitsee estradin ja bändi vetää maukkaasti taustalla. Viulisti Pekka Kuusisto saa vetää muutaman soolon ja tekeekin sen hienosti. Muu bändi eli Zarkus Poussa, lyömäsoittimet, Jarmo Saari, kitara ja Marzi Nyman, kitara vetävät hallitusti. Välillä lauletaan koko köörin voimalla, ei mitään manhattantranferia, mutta uljasta laulua kumminkin.
Tämä levy on mannermaista tasoa. Valitettavasti naisjazzlaulu ei ole kovassa mannermaisessa iskussa tänä päivänä. No, ehkä joku Duffy, mutta alue on kapea. Siksi kiitos tästä. Anna-Mari kumppaneineen osoittaa suomijazzin tason maailman mittakaavassa. Sehän on tunnetust korkealla.
Kaikki seitsemän biisiä ovat melko lailla samalla viivalla. Ykkönen Requiem on väkevä. Mieleen jäi myös seiska So this is love. Mutta kuuntelen tätä levyä vielä aktiivisesti ja kommentoin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti