Monet kanssaeläjät elävät akuutissa tekstiviestiaddiktiossa. So. riippuvuutta puhelimesta, jatkuvaa pälyilyä puhelimeen, korvien suunta käännettynä mobiiliasentoon. Pahimpia riippuvuuksia hoidetaan jo maamme keskeisissä riippuvuusklinikoissa. Työpaikoilla tämä vitsaus tunnetaan ja tunnustetaan. Lukemattomat palaverit ja kokoukset venyvät ja asiat jäävät hämäriksi tekstiviestien takia. Enää ei puhuta tupakkataukojen vaikutuksista, koska tekstarit vievät yhä enemmän aikaa. Netissä lymyily vie noin kaksi tuntia normaalista työajasta, mutta tekstarien syynääminen ja vastaaminen joskus jopa neljä tuntia. Yliopistojen luennoitsijat ovat yksinäisiä puhujia tekstareita näpyttelevien opiskelijoiden keskellä. Opettajat valittavat tekstiviestimaailman ilmiöistä ja päiväkodeissa tavataan jo nuorimpia eli kolmivuotiaita tekstaririippuvaisia lapsia.
Hallitus on runnannut hallitusohjelman mukaan tekstariaddikkiota pohgtivan työryhmän. Se odotetaan antavan lausuntonsa vuosikymmenen puolivälissä. Ongelmana on tiedon puute. Siis tutkitun tiedon puute. Kaikkihan me tiedämme mitä on tekstareiden lähettämistä ja vastaanottamista, mutta menee aikakin yksi sukupolvi aikaa ennenkuin saadaan todellista tietoa asiasta. sinä aikana on näpytelty 3.7 miljardia tekstaria pelkästään Suomessa. Vaurioiden pelätään olevan kolminkertaiset nykyisiin verrattuna. Nokia on asettamassa tekstarilaitetta, joka pystyy korkeasta verenpaineesta katkaisemaan tekstareiden käytön.
Urheiluseurat ovat kaaoksessa, koska juniorit ovat puhelimensa kimpussa kesken treenien. Äskeisessä Hifkin ja pelicansien pelissä riita syntyi yhdestä tekstarista, joka löytyi vastustajan hanskasta. Mitä tekstarissa luki, se kuullaan kenties jonkun pelaajan muistelmissa. Katsomoissa ei enää katsota peliä vaan raportoidaan illan tapahtumia.
Monet luulevat, että tekstarit ovat historiaa, mutta toisin on. Operaattorit tekevät suurimmat tulot juuri lähetetyillä sanoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti