Tarkoin harkittuja palveluja rauhallisessa ympäristössä. Ei sisällä yllätyksiä, lisäaineita tai huumoria. 14 päivän palautusoikeus kaikissa jutuissa.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Tampere Biennale
Kolme kiinnostvaa esiintyjää lauantain Biennalessa. Kuvissa kaksi jälkimmäistä.
UMO oli kohdistanut katseensa nykymusiikin suuntaan. Kari Heinilän komentama orkesteri soi hienosti ja osoitti, että big band-musiikki saa hyvää elinvoimaa uuden musiikin säveltäjistä. Parooni Paakkunaisen Ingria oli kiintoisa, väliin kansanlaulumainen teos. VokalistinA Aili Ikonen. Helmenä oli kuitenkin Einojuhani Rautavaaran Hypyt. Siinä loistava tansseja kuvaava nopea ja terävä musiikki oli mainio pohja Umon kaltaiselle virtuositeetille. Nautin joka sävelestä ja käänteestä, jota tämä kokonaisuus piti sisällään. Pääteoksena esitettiin Mikko Heiniön säveltämä ensiesitys Nonno pianolle ja big bandille. Hienoa musiikkia tämäkin. Erityisesti pianisti Kirmo Lintinen osoitti taitonsä tässäkin, kuten edellisessäkin esityksessä.
Pipoka oli minulle tuntematon bändi. Ei enää(kuvassa yllä). Jarmo Julkunen akustinen kitara, Veli Kujala harmonikka ja Petri Keskitalo tuuba. Vokalistina sam Huber. Voi veljet mikä kokonaisuus. Bändi esitteli tuttuja viihde- ja rock musiikin helmiä Beatleseistä CCRään ja Bondista Turneriin. Mikä mies tämä Huber onkaan ! Hänesssä on lavakarismaa ja oikeaa groovea. Koko bändi oli loistava kokonaisuus ja osoiotus musiikin sovittamisen gloriasta ja huumorista. Kujala on mainio hanuristi ja Keskitalon tuuba hoiteli bassopuolen. Rytmiosastolla oli kitaristi Julkunen.
The Northern Governors on nimenä esiintynyt nousevana tähtenä. Nyt livenä Klubilla. Parasta suomalaista musiikkia vuosiin. Hieman nykkiläinen sekoitus tiukkaa riffitystä, salsaa ja yhteislaulua. Seitsenhenkisen bändin kuusi jäsentä lauloi stemmoja. Ei paha. Tuttu Osmo Ikonen oli bassossa ja päävokalistina. Trumpetsiti Kalevi Louhivuori esiintyi jonkinlaisen showmiehenä ja terävä ja tarkka trumpettisaundi oli nautinnollista. Tuomo Prättälä koskettimissa ja Petteri Sariola kitarassa saivat väristyksiä selkäpiihin hienoilla vedoillaa. En osaa enempää kehua tätä bändia. Menkää, kuunnelkaa ja katsokaa ! En ole nähnyt vuosiin yhtään näin kovaa suomalaista bändiä . Eikä ihme. Bändi vetää kesällä sunnuntaisella Kirjurilla samassa konsertissa Norah Jonesin kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti