YK:n tekemän selvityksen mukaan suomalaiset ovat maailman toiseksi onnellisempia. Edelle menevät vain tanskalaiset. Myös ruotsalaiset ovat jääneet meille onnellisuudessa. Jippii !
Onnellisuutta mitataan yleisillä yhteiskunnallisilla ilmiöillä. Ei siis kyselemällä asteikolla 4-10 kuinka onnelliseksi tunnet itsesi. Ehei sinnepäinkään. Onnellisuuskriteeristössä on ihan muita asioita. Onnellinen on maa, jossa ei ole korruptiota ja jossa on toimiva sosiaalinen verkko. Kun ihmiset voivat olla poliittisesti riippumattomia, heillä on työpaikka ja vakaa perhe-elämä, hyvä terveys ja mielenterveys ja kun ihmisten yleinen käytös on miellyttävää, silloin maassa on onnellisia ihmisiä.
Pohdiskelin itseäni näiden asioiden suhteen. Vienkö maatamme onnellisuuteen vai päinvastoin ? En ole kovin korruptoitunut (mitä sillä sitten tarkoitetaan), sosiaalista verkkoakin on jonkin verran. Muutamia tosiystäviä on ja paljon enemmän kavereita tai tuttuja. Ja sukuakin löytyy. Perhe-elämä on aika vakaata, vaikkei minulla olekaan perheessä itseni lisäksi ketään. Kun olen onnistunut avioelämässä kahdesti kehnosti, se vie pisteitä tässä asiassa koko maalta alemmas. Työtä on tehty jo lähemmäs neljäkymmentä vuotta. Terveys on kyllä väliin reistaillut mutta mielenterveys on kohtuullisella tasolla. Osaan käyttäytyä ainakin julkisilla paikoilla. Yksikseni kyllä olen huonokäytöksinen, mutta jääköön se meidän väliseksi tiedoksi. Kokonaisuutena olen hyvää keskitasoa oman maan pisteytyksessä. Ei mitään ihmeeellistä, muttei ihan huonoakaan.
Joka tapauksessa tunnen itseni kohtuudella onnelliseksi ainakin pari kertaa viikossa, josku viidestikin. Mutta se on tietysti vähän henk. koht. asia eikä YK piittaa tuntemuksista. Faktaa pöytään ja onnellisuus tulee esiin.
Summa Summarum: mikä meidän on virpoessa, kun munaa pukkaa pääsiäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti