Rankka näytelmä ajankohtaisesta aiheesta. TV- ja elokuvaväkivalta suhteessa todelliseen väkivaltaan. Ben Eltonin kirjoittamassa näytelmässä pyöritään Hollywood ja Oscar maailmassa. Kuitenkin näytelmä päätyy kysymykseen: kuka on vastuussa, kun kukaan ei ole mistään vastuussa. Tappaja on tehnyt teot, muttei ole vastuussa. Leffantekijä on tehnyt verisiä elokuvia, muttei ole niistä vastuussa, jne. Näytelmän heikkoutena on etäinen amerikka- ja hollywoodtaso. Olisko ollut mahdollista kääntää aihetta Suomeen ? Väkivaltaa ja tappamista on täälläkin. Tosin täällä tuotetaan vähemmän väkivalta viihdettä. Meillä ei ole kuin väkivaltateollisuuden tuotantopää eli kuluttaminen.
Puutteista huolimatta eka palkinto kirjoittaja Ben Eltonille. Hieno huipentuma lopussa (en kuitenkaan kerro yksityiskohtia, ettei mene fiilikset, jos joku käy katsomassa).
Toinen palkinto menee ohjaaja Snoopi Sireenille. Ennakkoluulotonta toimintaa näyttämöllä. Oikeaa actiontunnelmaa, veri lentää ja pyssyt paukkuvat. Näyttelijöissä on paljon hauskaa huumoria, joka tuo kepeyttä sinänsä vakavaan aiheeseen.
Kolmas palkinto menee Esa Latva-Äijölle. Hän on kovin todellinen ostaritappajana. Hänellä oli paloa, äkkiarvaamattomuutta ja kiiluvat silmät koko ajan. Hän pitää todellista pelkoa yllä läpi näytelmän.
Myös Risto Korhosen, Niina Koposen ja Hilla Ruoppilan mainiosti yliampuvat roolit ovat mannaa, ainakin minulle (neljäs palkinto heille). Niina Koposen sukkahousustrippi on upea yksilösuoritus. "Eikö muka sukkahousujen riisuminen ole seksikästä". Kenellekään ei jää epäselväksi, että se on seksikästä Niina suorituksena.
Rohkea veto Tampereen teatterilta. Frenckelin näyttämö on sopivan intiimi suorituspaikka. En suosittele herkille ihmisille, enkä perinteisen teatterin katsojille. Monet nuoret varmaan tykkää tästä. Minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti