Silkki

Italialainen kirjailija Alessandro Baricco on kirjoittanut pienoisromaanin Silkki. Tarina sijouttuu 1800-luvun puoliväliin. Mies salakuljettaa Japanista silkkiperhosen toukkia ranskalaisiin kehräämöihin. Matka on pitkä ja vaivalloinen, kestää monta kuukautta yhteen suuntaan. Vaimo odottaa kotona. Mies näkee japanilaisen salakuljetuspohatan luona nuoren naisen katseen. Ja mitä sitten tapahtuu, pitää lukea itse.

Olen lukenut tämän kirjan kolme kertaa. Aina se osuu yhtä mojovasti. Eleetöntä, mutta samalla suuria kätkettyjä latauksia. Hyvin pienimuotoinen kirja, mutta liikutaan tunteiden ja rakkauden sanattomalla alueella.

Kuten arvata saattaa, pidän tästä kirjasta hyvin paljon. Nostaisin sen jopa lukemieni kirjojen parhaaseen kymmenikköön. Siellä oleilevat Karamazovin veljekset, Rikos ja rangaistus, Oriana Fallasin Mies, Nerudan Tunnusta eläneeni ja muita herkkuja.

Silkki on myös tuotu valkokankaalle. En ole nähnyt, mutta tarina on kuin luotu elokuvakässäriksi. Pelkään, että elokuva ei pysty haastamaan tämän kirjan minimalismia ja kätkettyä kauneutta.