Nyt se on sitten tehty. Eka näyttely. Vaikka esille ripustettiin vain viistoista työtä, oli siinäkin oma säätämisensä. Mukana oli kuitenkin näyttelykuraattori Pihlajan vankka tuki. Aamu säädettiin ja pala palalta taulut loksahtelivat paikoilleen.
Avauksessa meitä oli seitsemän henkilöä. Kiitos siitä. Pieni porukka, mutta tärkeä tuki ja kokemus. Sain harjoitella uutta asiaa ja laittaa itseäni esille. Ensi kerralla (toivon ainakin, että tulee seuraava näyttely) olen kokeneempi ja varmempi.
Katsotaan sitten tuleeko katsojia ja kommentteja. Sanoin paikan päällä, että olen saanut paljon oppia ihmisten kommenteista. Ei pelkästään myönteisistä vaan myös kielteisistä kommenteista. Maalaaminen on oppimista. Usein yksinäistä hommaa, joskus hitaasti etenevää puurtamista. Mutta pääosin maalaaminen on uuden, ennalta arvaamattoman luomista. Se tekee siitä niin kiehtovan. Jep.
Onnea.
VastaaPoista