Ystävänpäivän ystävät

Meilläkin on alettu viettämään amerikkalasperäistä Valentinuksen päivää eli ystävänpäivää. Tapana on muistaa ystäviä joillakin mukavalla tavalla. Se voi olla puhelu, tekstari, kukkia, suklaata, pehmolelu tai vaikka suukko. Koska kyse on aika naismaisesta festarista, miehet ovat suhtautuneet asiaan myhäilevaästi tai puolipakolla. Vaimo tai tyttöystävä pitää huomioida jollakin pienellä eleellä. Mieskaverille voi lähettää ystävänpäivän tervehdyksen, mutta se täytyy tehdä "pilke" silmäkulmassa ilman suurempaa tunnetta. Miesten maailmaan ystävänpäivän hempeily ja pehmotavat eivät istu millään.

Ystävät voidaan jakaa kahteen kategoriaan: ystävät ja ystävänpäivän ystävät.

Ystävänpäivän ystävät ovat kivoja kamuja. Heidän kanssa on mukava jutskailla, mennä leffaan, bisselle, konserttiin, näyttelyyn, pilkille, lounaalle, lätkämatsiin tai lenkille. Ystävänpäivän ystävälle ei tarvitse soitella kovin usein, mutta kuitenkin niin usein, ettei ystävä luule ystävyyden loppuneen. Ystävälle puhutaan päivän juttuja työelämästä, perheestä, harrastuksista tai yleisistä maailman asioista. Ystävänpäisän ystävän kanssa kauhistellaan sotia, veronkorotuksia, politiikan vilpillisyyttä, elämän kohtaloiden epätasa-arvoa ja tulojen pienuutta. Ystävään ollan yhteydessä silloin kun ei ole muuta tekemistä. Ystävänpäivän ystävät ovat kivoja kavereita, joiden kanssa elämä on hauskaa.

Ystävät ovat erilaisia kuin ystävänpäivän ystävät. Ystävälle kerrotaan se salainen asia, jota ei voi kertoa kenellekään muulle. Se todellinen, häpeällinen salaisuus, josta punastuu itsekin. Ystävä kuuntelee ja uskaltaa sanoa kommentit suoraan ilman, että ystävyys joutuu koetukselle. Ystävään voi luottaa, sillä ystävyys on oma arvo sinänsä, jota ei voi verrata mihinkään muuhun asiaan. Ystävä auttaa ja kuuntelee, koska häntäkin kuunnellaan. Ystävyys on kahdensuuntaista. Ystäväksi vihkiydytään molemminpuoleisella sitoumuksella, ihäänkuin sanattomalla valalla. Ystävä antaa toisen olla ja elää omaa elämäänsä, koska se on ainoa tapa säilyttää ystävyys. Hyväksyntä. Ystävä on erilainen kuin minä, mutta se onkin ystävässä niin hienoa. En missään nimessä haluaisi olla ystävieni kaltainen, mutten luovu myöskään mistään hinnasta tästä erilaisesta ihmisestä. En ainakaan vapaaehtoisesti. Ystävä on osa elämääni.