Tämänvuotisen Tampereen Jazz Happeningin parhaista hetkistä vastasivat trumpetistit. Ja kaiken lisäksi jokaisena kolmena päivänä. Perjantaina hurmasi japanilainen Takuyo Kuroda, lauantaina norjalainen Mathias Eick ja potin räjäytti sunnuntaina Terence Blanchard. En itse ole mikään suuri trumpettifani, vaikka muistissa ovat mm. legendaariset Miles Davies ja Dizzie Gillespie, mutta tykkäsi kovasti tästä trumpettikattauksesta.
Japanilainen Takuyo Kuroda osoitti olevansa maineensa veroinen mies. Reipas, funkymainen beat pohjusti trumpetisti hienoihin sooloihin. Nautin kovasti tästä musiikista, jota ryyditti pasunisti Corey Kingin hienot soolot ja muun bändin soitto.
Norja voi olla onnellinen, kun heillä on Mathias Eickin kaltainen maailmantason trumpetisti. Yllätys oli suuri, kun kuulin lauantaina kvintetin soittoa. Kahdella rumpalilla vahvistettu bändi oli upea yllätys ja erityiskiitos tulee lahjakkaalle Eickille.
Mutta sitten tämä Terence Blanchard. Enpä ole kuullut kolmeen vuoteen mitään tällaista. Koko E-Collective bändi pursusi lahjakkuutta ja soittotaitoa. Blanchardia voi onnitella mainion soittajakaartin löytämisestä. Itse trumpetisti Blanchard päällepäsmärinä. Rummuissa veitsenterävä ja nopea Oscar Seaton, bassossa munaskuita koetellut taituri Donald Ramsey, pianossa ja koskettimissa nuori kuubalainen Fabian Almazan, kitarassa taitava ja notkea Charles Altura. Painakaa nämä nimet mieleen heissä on jazzin tulevaisuus ! Hyvin funky ja r&b vaikutteisessa musiikin ruuditäminä mentiin läpi puolitoistatuntisen setti. Vasta viikon yhdessä esiintynyt kokoonpano on varmasti kiinnostavimpia yhtyeitä tämän talven jazzmarkkinoilla. Paitsi taitavaa soitantaa, hyvä bändi tarvitsee kiinnostavia sävellyksiä. Niitä kuultiin koko ajan. Välillä hieman epäilytti kappaleiden väliset/sisäiset tauot, mutta jälleen uusi tunnelma kohosi ilmoille ja rumpali-basisti akselin beat löi jalat alta kolmen solistin toinen toistaan upeampien soolojen keskellä.
Hiljaisen tyynenä nautin jokaisesta hetkestä tämän bändin parissa. On upeaa saada kuulla todellista huippumusiikkia. Nykyisin itselleni tahtoo tulla epätoivo ja epäilys omaan tyytymättömyyteen, kun kuulee lähes pelkästään puolivillaista menoa. E-Collective puhalsi uskoa todelliseen huippuosaamiseen ja musiikin voimia antavaan lumoon.
Kuvassa alhaalla Kuroda, keskellä, Eick ja ylhäällä Blanchard.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti