Hector esiintyi laajalla Hauras-kiertueellaan Tampere-talossa. Jättiläisen konserttia siivittivät yhdeksänmiehinen Power Band ja neljän naisen jousikvartetti. Hector on oikea suomalaisen folkin, balladien ja rockin jättiläinen. Hän on esiintynyt, säveltänyt, sanoittanut ja tehnyt käännöstekstejä kuudella vuosikymmenellä. Nyt oli esillä tuotantoa kaikilta vuosikymmeniltä Palkkasoturista (Universal soldier) uunituoreeseen Hauras-albumiin. Uutuutta esitettiinkin viiden kappaleen voimin. Mutta konsertin aikana kuultiin myös paljon muuta. Esillä oli hieno kattaus herkkää ja rajua, omia ja muiden tunnetuksi tekemiä kappaleita. Itselleni jäivät mieleen lähes liikutukseen asti koskettaneet Vanhan kirkon puisto (MacArthur Park), Kissojen yö (Night of cats), Eurooppa, Kun vapaa maailma bailaa (Rockin in the free world ja Olen nielaissut kuun. Palkkasoturin lisäksi esillä olivat tunnetuimmat klassikot Mandoliinimies, Ake, Make Pera ja mä sekä encorena kuultu Lumi teki Enkelin eteiseen. Odotetusti. Ja paljon muuta.
Bändi soitanta oli tukevaa konkareiden Jarmo Nikun ja Esa Kotilaisen johdolla. Itse maestro oli leppeän hyväntuulinen. Hectorin laulutaito ei ole ruostunut mihinkään vaan päivastoin. Nyt 6t-vuotias konkari revitteli vähintäänkin vanhaan malliin. Jousikvartetti siivitti orkesterin taustalle sinfonista pehmeyttä. Itselleni avautui Harman valtaisa sanoitus- ja käännöstyö ja taitavat sanataiteilijan lahjat. Hector on ollut mukana lukemattomien muiden esittämillä levyilla sanoittajan roolissa. Tästä esimerkkinä vedettiin Nikun säveltämä ja Hectorin sanoittama Samuli Edelman-hitti Peggy. Myös lukuisat onnistuneet käännösanoitukset ovat syntyneet Hectorin käsistä. Tästä kategoriasta kuultiin Harman ja Leskisen käännös Seisovaa ilmaa Lou Reedin klassikosta Walk on the wild side. Pientä kriittistä sanaakin on sanottava. Äänentoiston ja sovitusten painopiste ajautui usein runsaasti diskanttipuolelle. Kitarat, fonit ja viulut soivat ajoittain paksuna yhteisenä puurona, johon miksaajilta ei löytynyt lääkkeitä. Välillä esitettiin myös kohtuullisen unettavaa ja viihtellistä materiaalia, joka ei ainakaan minuun osunut. Laajasta tuotannosta lienee vaikea löytää kaikille konserttikuuntelijoille ja soittajille mieleistä musiikkia, kuten maestro itsekin totesi. Kaikenkaikkiaan Hectorin konsertista jäi oikein hyvä jälkimaku. Vaikken itse suostu putoamaan tähän entisten nuorten 50-65 vuotiaiden nostalgiseen joukkoon, oli konsertti nautinto. Hector on jaksanut pitää oman tyylinsä ja taiteensa menemättä mukaan kyynelehtimään Vain elämää-parodioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti