Niin siinä sitten kävi, että joku ei pitänyt autostani. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tuulilasiin oli paiskattu niin voimakkaasti, että kartturin puolen tuulilasi oli mosaiikkia. Asian harmillisempi puoli oli se, että tämä tapahtui Lahdessa.
Ensin poliisilaitokselle. Siten varovaisesti kotiin Manseen tiheässä sateessa. Varauduin pakkausteipillä, pahvilla ja muovikassilla. Mitään uusia onnettomuuksia ei kuitenkaan ilmennyt. Pääsin kotipihalle säälliseen aikaan eli valoisana aikana ja tuulilasi pysyi kasassa. Vettä viuhtoi runsaasti koko matkan ja radioohjelmat varoittelivat tulevasta myrskystä. Ikäänkuin tunnelmaa korostaen.
Nyt edessä on vakuutusyhtiö ja tuulilasin korjauspaja. Mitään korvaustahan ei saa mielipahasta, menetetystä ajasta tai asioiden hoitamisesta. Ottaisin mielelläni tämän henkilön hommiin tänne kotiin. Paitsi häpeää, teettäisin mukavia kotihommia ja siivoista, tarkan kontrollin alla. Minusta se olisi oikea rangaistus. Siis tehdä korvaavaa hommaa vahonkoa aiheutetulle.
Entuudestaan tiedän, ettei tekijää koskaan saada kiinni. Omat kokemukseni auton luvattomast käyttöönotos kiinnijääneiatä on toisenlainen. Naureskelua ja olankohauttelua. Vakuutusyhtiö maksaa. Niinhän se maksaakin, muttei aiheutettua vaivaa maksa kukaan. Siihen ottaisin tekijän rengin hommiin. En kidutukseen vaan aivan rehellisiin kotihommiin. Lattianpesua, imurointia ja pölyjenpyyhintää. Se olisi oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti