Odensen kaupunki on saanut ensimmæiset historian merkkinsæ yli tuhat vuotta sitten. Kuningas Knut murhattiin Odensessa ja paavi julisti pyhimykseksi. sen jælkeen tænne alkoi virrata munkkeja ja siitæ se læhti. Sen jælkeen jaksi isoa poikaa on nostanut kaupunkia maineeseen: H.C.Andersen ja Carl Nielsen. Jælkimmæinen on sæveltæjæ. Nyt kaupungin johdossa mietitææn Andersenin hyødyntæmistæ. Nielsenin syntymæstæ tlulee sata viisikymmentæ vuotta vuonna -15.
Kun kævelee satumaisia nupulakatuja Andersenin maisemissa, tuntee olevansa itsekin satuolento. Pienet talot, joissa asuu ihka oikeita ihmisiæ avautuvat kulkijalle avoimina. Pieniæ putiikkeja ja ravintoloita løytyy useita. Voisin hyvin kuvitella Odensen keksivæn Andersenin satukaupungin. Lapsiperheiden tulvalle ei løytyisi loppua. Kævely keskustan kævelykaduilla mtekee vakutuksen. Tæællæ halutaan pitææ keskusta ihmisten, ei autojen, hallinnassa. Se rauhoittaa. Keskustan kævelykaduilla on paljon uudenaikaisia patsaita. Ne elævøittævæt ja hauskuuttavat vierailijaa. Ravintoloitakin løytyy aina 1600-luvulta læhtien. Huomasin mmyøs mongolialaisen ravintolan.
Paikalliset harmittelevat ohikulkuliikennettæ. Pitæisi saada ihmiset pysæhtymææn tæællæ. Vaikka Andersenin tarinoita kuuntelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti