H&M ja Versace

Uutiset maailmalta kertovat, että H&M ketjun luotsaama Versace mallisto on revitty käsistä, loppuunmyyty jne eri puolilla maailmaa. Lontoossa joku on jonottanut 22tuntia ovien avaamista ja tuotteita on myyty nettihuutokaupassa vakka tavaraa on ollut tiskilläkin myymättä. Tämä Versace halpisvaatteiden myynti on ollut miljoonabisnes.

Mitä isot edellä sitä Suomi perässä. Nyt Seppälä voisi ottaa omaan mallistoonsa jotain perisuomalaista (huom. Oikeinkirjoitus, ei perussuomalaista). Sehän voisi olla joko glamoiria tai ryysyrantaa. Edellinen voisi olla Jukka Rintalaa tai Marimekkoa. Se tuskin herättää maailmalla edes pienintä uutiskynnystä. Parempi idea on ryysyranta. Siis Jaakko Teppo ja Uuno Turhapuuro kehiin ja hinnat päinvastoin pilviin. Ei mitään halpiskamaa vaan kunnon hinnat. Rikkailla on varaa maksaa pari sataa rikkinäisestä aluspaidasta. Karvareuhka parilla tonnilla samoin saappaat. Henkselihousut irtoavat donalla ja henselit viidellä sadalla. On siinä muotimaailmalla ihmettelemistä, kun Pariisin catwalkeja rullaavat pöhöttyneet suomalaismachot (juntit). Menestys on taattu ja muotimaailma repeää. Sitäpaitsi repaleista rekvisiittaa löytyy mummonmökeistä kasapäin moniksi vuosiksi eteenpäin.

Tuulilasi

Jälkiepisodina kerrottakoon, että vakuutusyhtiö ei korvaa tuulilasia, koska ilkivalta ei kuulu osakaskoon. Näin ollen maksan kiltisti 320 ekeä 150 eken sijaan. Eli Kiitti vaan kaikille !

Tuulilasi rikki

Niin siinä sitten kävi, että joku ei pitänyt autostani. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tuulilasiin oli paiskattu niin voimakkaasti, että kartturin puolen tuulilasi oli mosaiikkia. Asian harmillisempi puoli oli se, että tämä tapahtui Lahdessa.

Ensin poliisilaitokselle. Siten varovaisesti kotiin Manseen tiheässä sateessa. Varauduin pakkausteipillä, pahvilla ja muovikassilla. Mitään uusia onnettomuuksia ei kuitenkaan ilmennyt. Pääsin kotipihalle säälliseen aikaan eli valoisana aikana ja tuulilasi pysyi kasassa. Vettä viuhtoi runsaasti koko matkan ja radioohjelmat varoittelivat tulevasta myrskystä. Ikäänkuin tunnelmaa korostaen.

Nyt edessä on vakuutusyhtiö ja tuulilasin korjauspaja. Mitään korvaustahan ei saa mielipahasta, menetetystä ajasta tai asioiden hoitamisesta. Ottaisin mielelläni tämän henkilön hommiin tänne kotiin. Paitsi häpeää, teettäisin mukavia kotihommia ja siivoista, tarkan kontrollin alla. Minusta se olisi oikea rangaistus. Siis tehdä korvaavaa hommaa vahonkoa aiheutetulle.

Entuudestaan tiedän, ettei tekijää koskaan saada kiinni. Omat kokemukseni auton luvattomast käyttöönotos kiinnijääneiatä on toisenlainen. Naureskelua ja olankohauttelua. Vakuutusyhtiö maksaa. Niinhän se maksaakin, muttei aiheutettua vaivaa maksa kukaan. Siihen ottaisin tekijän rengin hommiin. En kidutukseen vaan aivan rehellisiin kotihommiin. Lattianpesua, imurointia ja pölyjenpyyhintää. Se olisi oikein.

Ravintolakulttuuria

Eilen syøtiin jouluateria, siis tanskalainen, ravintolassa nimeltææn the Ugly Duckling. Siis Ruma ankanpoikanen. Andersenin hengessæ. Ruoka oli kohtalaista, buffetpøytæ ja siinæ uusi tuttvuus makear, sokeroidut perunat. Possua tarjoiltiin eri tavoin ja jælkkærinæ riisvanukasta kirsikkakiisselin kera. Toisena jælkkærni jæætelølautanen.

Tænææn pæivællinen oli edelleen Andersenin hengessæ, hænen kotikadullaan ja paikan nimi Under the Linden Tree. Nyt ruoka ja viinit osuivat hyvin. Viinit olivat luomua ja ruoka viimeisen pæælle huolitelktua ja maukasta. Neljænkymmenen henkiløn ruokkininen sujui hienoisti. Alkuruokana possua, sitten kalaa ja pææruokana taas possua. Mutta maut olivat væhintæænkin mainioita. Kaikki aterian osat tarkasti mietittyjæ ja maut oikein osuvia. Tuulikæstæ ja viimeisteltyæ.

Mielenkiintoinen ilmiø on ravintoloiden hygieniaraportti. Se on næhtævillæ, usein menun vieressæ. Kuukausittain tehtævæ raportti on yksityiskohtainen ja vaativa. Se on kova puristus, mutta mielestæni tulee hieman paniikki mieleen. Enpæ toivo tællaisen asian rantautuvan kotiSuomeen.

Satusetæ Anderssen

Odensen kaupunki on saanut ensimmæiset historian merkkinsæ yli tuhat vuotta sitten. Kuningas Knut murhattiin Odensessa ja paavi julisti pyhimykseksi. sen jælkeen tænne alkoi virrata munkkeja ja siitæ se læhti. Sen jælkeen jaksi isoa poikaa on nostanut kaupunkia maineeseen: H.C.Andersen ja Carl Nielsen. Jælkimmæinen on sæveltæjæ. Nyt kaupungin johdossa mietitææn Andersenin hyødyntæmistæ. Nielsenin syntymæstæ tlulee sata viisikymmentæ vuotta vuonna -15.

Kun kævelee satumaisia nupulakatuja Andersenin maisemissa, tuntee olevansa itsekin satuolento. Pienet talot, joissa asuu ihka oikeita ihmisiæ avautuvat kulkijalle avoimina. Pieniæ putiikkeja ja ravintoloita løytyy useita. Voisin hyvin kuvitella Odensen keksivæn Andersenin satukaupungin. Lapsiperheiden tulvalle ei løytyisi loppua. Kævely keskustan kævelykaduilla mtekee vakutuksen. Tæællæ halutaan pitææ keskusta ihmisten, ei autojen, hallinnassa. Se rauhoittaa. Keskustan kævelykaduilla on paljon uudenaikaisia patsaita. Ne elævøittævæt ja hauskuuttavat vierailijaa. Ravintoloitakin løytyy aina 1600-luvulta læhtien. Huomasin mmyøs mongolialaisen ravintolan.

Paikalliset harmittelevat ohikulkuliikennettæ. Pitæisi saada ihmiset pysæhtymææn tæællæ. Vaikka Andersenin tarinoita kuuntelemaan.

Eurooppa

Vanhaan hyvææn aikaan sanottiin, ettæ Eurooppa on alueiden yhdistelmæ. Viime vuosina olen kulkenut eri puolilla Eurooppaa ja todennut, ettæ Eurooppa on kaupunkien Eurooppa. Kaupungit hallitsevat ja luovat omaa nahkaansa. Nyt næyttææ syntyneen uudenlainen Eurooppa: se on jakautumut velkaisiin ja ylivelkaisiin maihin. Erilaiset luottoluokitustahot mæærittelevæt jaon. Kuulumme joko AAA-luokkaan tai ei mihinkææn luokkaan. On se niin outo tæmæ Eurooppa. Tæmæ Tanskakin tuntuu ihan kotimaalta.

Sumu

En muista næhneeni niin tiheææ sumua kuin illalla. Katuvaalot valaisivat kyllæ hæmyisæsti teitæ. Liikennevalot maalasivat væliin vihreæksi vælillæ punaiseksi. Kævelin kaupungintalon panimosta kohti hotellia. Yht´ækkiæ tørmøsin pariskuntaan. Vaikutti æænistæ (kiroilusta) pæætellen eri sukupuolilta. Hetkessæ jatkoin taas matkaa. Tilanne oli kuitenkin toinen. Tællæ kertaa kævelin kæsikynkkææ naisihmisen kanssa (pæættelin korkojen kopinasta, koska sumu oli niin tiheæ, etten erottanut kasvoja). Hæn oli iloisella tuulella ja puristeli minua eri paikoista. Koska olen seikkailunhaluinen ihminen pæætin pitææ pokkani ja puhuin epæselvææ Suomea. Menimme sisælle taloon ja kolme alaikæistæ lasta hyøkkæsi kimppuuni. Iltasuukkoja vaihdettiin ja "vaimollani" tuntui olevan kiire saada pienokaiset unten maille. Sitten suunnistettiin olkkariin ja maisteltiin vielæ lasillinen punkkua. Hyvææ oli, mutten sumun takia erottanut etiketistæ mitææn. Kumppanini kævi jo kuumana ja oli riisumut minulta puolet pæællysvaatteista. Pian oltiin leveæssæ parisængyssæ, emkæ kehtaa sanoa yksityiskohdisata mitææn. Aamulla sain ruhtinaalliset suukot læhtiessæni tøihin. Tyæpaikka oli muutaman kilometrin pææssæ "kodista". Sain kyydin perille ja odottamassa oli kymmenkunta tyøntekijææ, valmiina kuuntelemaan pæivæn epistolaa. Pæivæ menikin noipeasti muutamassa neuvottelussa ja pitkællæ lounaalla. Iltapæivællæ olin aivan valmis tutulle "kotimatkalle". Nyt kuitenkin sumu alkoi hellittææ ja seisoskelin kadulla paikallisen pankin edessæ. Eræs auto odotteli kadulla ja kaunis nainen katseli minua. Pæætin kuiten kin suunnistaa hotelliin. Huoneeni ovi oli raollaan ja sængyllæ kuorsasi vieras mies. Ystævællisesti taputtelin kaverin kæytævææn ja hyppæsin itse sænkyyn. Siinæ vaiheessa sumu oli kokonaan hølventynyt ja painoin silmæni kiinni. Olipahan sumu.

Tanskalainen aamiainen

Tætæ odotin innolla, koska muistissa on vielækin 80-luvun aamiainen Århusin hotellissa. Se oli silkkaa wiineri-ilotulitusta.

Nyt olin hieman pettynyt. Vain neljææ eri wiinerilaatua leipien ja pannarin lisæksi. Parasta antia oli maalaismaksapatee ja jonkinlainen kasvismakkara. Jælkimmæinen oli kyllæ aika mauton, mutta hieman kiinnostavia paprikan ja muiden kasvisten sævyjæ løytyi.

Bryggeriet

Odensen kaupungintalon siivessæ on Bryggeriet niminen panimoravintola. Se on osa neljæssæ kaupungissa toimivaa ketjua. Ravintolan alakerrassa on kuparisæiliøitæ ja eri kokoisia muita sæiliøitæ. Nyt kun joulu on tulossa, on tehty kahta sesonkiolutta. Jouluolutta ja kahdeksikkoa. Molempia tarjoillaan kahden litran pulloista ja prosenttejakin on kuuden molemmin puolin. Tykkæsin jouluoluesta. Kasi muistutti paksua Guinnesiæ. Jouluoluessa oli Alen-tyyppistæ karvautta ja væriæ.

Odense

Heti aamusta lounaalle læhi snagarille. Hodari kaikilla mausteilla eli raaka ja paahdettu sipuli, sinappi, ketsuppi, majoneesi ja kurkkuviipaleet. Kolme ekeæ. Ei paha vaikkei røda polse ollutkaan nakkina.

Sitten leipomoon. Mestari væænteli wiinereitæ, pullia ja leipiæ kahvilan keskellæ. Otin suklaacrosantin, paiallisen pulla-kakkutortun ja ison kahvin. Seitsemæn ekeæ. Taivaallisen tuoretta.

Odotan jo kærsimættømæsti aamiaisen wiinereitæ. Tuleekohan niitæ ?

Demi Mooren avioero

Demi Moore ei ole näyttelijäsupsikkini. Hänen elämänsä ei muutenkaan kiinnosta minua. Mutta huomio kiinnityi pikku uutisiin. Jostain syystä. Päivälehti kertoi, että Demi on aikeissa erota, koska nuoriaviomies on käynyt "aidan toisella puolella". Siis vieraissa. Maikkari tietää samasta uutisesta, että Demi on eroamassa koska ennustaja on kehoittanut häntä eroamaa. Hieno juttu. Kerrankin meitä ennustajia arvostetaan ja kuunnellaan. Mikään ei ole hauskempaa, mutta myös vaikeampaa kuin ennustaminen. Erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Mutta Demin ennustaja on nostanut kissan pöydälle ja Demi on kuuliaisena tyttönä halunnut totella. Niin sitä pitää. Aina itse ei huomaa kähellä olevia totuuksia. Siihen tarvitaan ennustajaa. Haluan kiittää meidän ennustajien puolesta näyttelijä Demi Moorea rohkeasta ratkaisusta ja ennustajan kuuntelemisesta. Iso Kiitos !

Virginialainen

Harri nykänen kirjoitti kirjan Virginialainenviime vuonna. Se on tarina TV-sarjan tähdestä, James Drurystä ja hänen vuoden 1971 Juhannuksena tehdystä Suomen vierailusta. Kirja on kirjoitettu Druryn kertomana tarinana. Parasta Nykäsen tekstissä on Virginialaisen ja muiden henkilöiden sitominen erilaisiin 70luvun ilmiöihin kuten CIAhan, Vietnamin sotaan jne. Kuitenkin kirjan tyyli on seiskalehden tasoa. Se pani miettimään, onko tämä tarkoituksellinen teko vai lapsus. En myöskään voi sanoa kenelle suositelisin tätä teosta. Joka tapauksessa tästä kirjasta ei koskaan tule Finlandia ehdokasta.

Porotilalla

Tämä porofarmi oli suunnattu turisteille. Ensin mentiin kotaan, jossa tarjoiltiin lakkaboolia. Pieni shamaanimainen saamelainen noitui meidät poroiksi ja lähetti maalliselle vaellukselle sarventyngät päässä. Sitten ihmeteltiin poroja aitauksessa. Porot eivät olleet suuremmin kiinnostuneita meistä lantalaisista vaan ruokkijasta, joka tarjoili spelttijauhoa. Sen jälkeen mentiin hirsitupaan kahville. Paikalle ilmaantui entinen kansakoulun opettaja. Hän piti puheen nuorisosta. Nimenomaan nykynuorista, jotka mopoautijen ja nettien kautta elelevät uudenlaista elämää. Välillä opettaja intoutui rienaamaan nykymenoa ja sanoi asiat halki. Kaikilla oli hauskaa ja siihen myös ilta päättyi. Bussilla huristeltiin takaisin Rovaniemen markkinoille.

Joka tapauksessa Rovaniemi on saanut joulupukin kotipaikan statuksen EU:lta, USA:lta, Kanadalta, Japanilta jne. Rovaniemellä on heti Helsingin jälkeen eniten ulkomaalaisia hotellivieraita. Turismi on tulevaisuutta täällä ja potentiaalia riittää Joulupukin, luonnon, saamelaisuuden myötä. Mahdollisia matkailijoita pitäisi saada ympärivuotisesti tänne Rovaniemen markkinoille, ja mikä ettei. Tuotteita on kehitelty ja homma pelaa.

Tyhjät kadut

Ihmettelen, miksi Rovaniemen kadut ovat aina tyhjät ? Ainakin, kun kävelen siellä. Johtuuko sitten minun aikatauluistani ? Aamulla ja illalla keskustan kadut ammottavat tyhjinä. Asuuko täällä ketään ? Missä kaikki ovat ? Ho, hoi !! !

Ensilumi

Nyt se tuli. Valkoiset hahtuvat alkoivat leijailla kohti maaperää. Pian valkoinen vaippa peitti ohuella harsolla katuja ja toreja. Hädin tuskin vähäisestä lumimäärästä onnistuin tekemään lumipallon. Valkeus tuli mustaan kaamokseen. Kyllä valkeassa lumessa on myös puolensa. Sysimusta maisema valkeni. Toivottavasti myös päässäni tapahtuu kirkastumista.

Ravintola Kauppayhtiö

Paikallinen ravintola-kahvila Kauppayhtiö Rovaniemellä on opiskelijoiden ja vaihtoehtoihmisten paikka. Rekvisiitta tulee meikäläisen lapsuudesta eli viiskytluvulta ja kuuskytluvulta. Vanhoja ompelukoneita, hiustenkuivaaja, peltitötsiä, lasitavaraa, kylttejä , jne.
Hinnat ovat kohtuulliset. Tarjolla on alkoholijuomia, mutta runsaasti kahvvilatuotteita ja myös salaattia ja pientä purtavaa. Alakerrassa on baaritila, sivuhuoneessa pieni näyttämö bändivierailuihin tai teatteriesityksiin.
Aidon tuntuinen paikka. Illan aikana oli musavisa. Osanottajat olivat pieniä porukoita ja tehtävät kovin vaikeita, yhdeksänkymmentäluvun ja sitä uudempaa rockmusiikkigenreä koskevaa.
Tutkiva journalisti suosittelee.

Ravintola Nili

Nili tarkoittaa ruokasuojaa tai varastoa, joka on kepin päässä. Petoeläimet eivät pääse ruokiin käsiksi.

Ravintola Nili on lappilaishenkinen ravintola Rovaniemellä. Söin ruiskuorrutettua siikaa. Lisäkkeenä lanttumuusia ruiskuoressa ja sienikastiketta. Erityisesti sienikastike sävähdytti. Myös siika oli tuoretta ja mehukasta (jos nyt kalasta voi käyttää tätä ilmaisua). Suosittelen. Kumppanit maistelivat erilaisia poronlihavalmisteita ja kehuivat. Jälkkärinä sorbettia ja suklaakakkua. Nam.

Markkinoilla

Laulu Rovaniemen markkinoilla merkitsee Rovaniemeä kauppakeskuksena. Lapin kansan hallinto ja kauppakeskus on Rovaniemen markkinat. Se ei ole perjantai-tori vaan kaupunki. Kaupunki sykkii eri tavoin eri vuorokauden aikoina. Aamulla puoli kymmeneltä kaupunki nukkui eikä kaduilla ollut juuri ketään. Pakkanen oli yöllä paukkunut miinuspuolella. Lumi puuttui.

Rovaniemi city voisi hyvin muuttaa nimekseen Rovaniemen markkinat. Rovaniemi on Euroopan suurin (pinta-alaltaan) kaupunki. Kuitenkin Rovaniemen keskusta eli rovaniemen markkinat on sen ydin kauppa- ja hallintokeskus. Rovaniemen ydintä voidaan katsoa myös muista näkökulmista. Perinteiden, kulttuurin, taiteiden, eläinten, kasvien, kalojen, vuodenajan vaihtelujen, ruokien, kansanluonteen näkökulmasta ytimessä voi olla myös Rovaniemen markkinat, mutta luultavasti myös muut asiat ja paikat.

Kuitenkaan en ole vielä onnistunut porautumaan pintaa syvemmälle. Mitä se voisi olla ? Haluan löytää toisen Suomen tai ainakin toisenlaisen Suomen.

Rovaniemen markkinoilla

Laulusssa kerrotaan rovaniemen markkinoista. Olen menossa Rovaniemelle lähiaikoina. Saas nähdä onko siellä markkinat ja minkälaiset ? Siitä aion ottaa selvää. Asia on nimittäin niin, ennen ole ennen ollut Rovaniemellä.

Olen tietävinäni, että Rovaniemellä asuu Joulupukki ja paljon poroja (esim. Hullu Poro ?) ja että siellä on kylmä. Mutta pelkään pahoin, että Rovaniemi on tavallinen suomalainen kaupunki.

Aion toimia itse tutkivana journalistina ja paljastaa kaikki havaintoni tästä Lapin pääkaupungista. Kuitenkin paikallinen fiilis on parhainta paikan päällä. En kuitenkaan kerro, koska matkustan ja missä liikun.

Päätän ensimmäisen raporttini tutkimusmatkasta Rovaniemelle.

Hörönauraja teatterissa

Jokainenhan tietää elokuvista tämän tyypin. Hän nauraa kaikissa käänteissä. Oli tilanne hauska tai vakava, tyyppi päästää naurunpyrskähdyksen kovaäänisesti.

Teatterissa on myös saman tyypin sukulainen. Tämä toinen tyyppi on ihminen, joka ei saa nauruaan pysähtymään. Sitä vaan pyrskähtelee uudestaan ja uudestaan. Kaikki on hauskaa ja erityisen hauskaa, kun tietty näyttelijä avaa suunsa. Silloin höröttäjä räjähtää nauramaan. Nauru on pakonomaista ja kaveri vaikuttaa ikäänkuin sille ei voi mitään. Tässäkin tapauksessa höröttäjä nauraa aivan jokaiseen repliikkiin, jonka näyttelijä päästää suustaan.

Kanssakatsojat yrittävä aluksi olla cooleja. Taas täällä on joku teatteri-illan pilaaja. Teatterissa ei oikein ilkeä tehdä samaa minkä voi tehdä leffaasa. Eli alka heittelemään paperisilpulla ja muilla roskilla naurajaa. Teatterin imagoon ja käyttäytymisetikettiin kuuluu arvokkuus.
Arvokkuus on kuitenkin kaukana kun tyyppi hörähtää kymmenennen kerran.

Lähellä istuva hymyilee väkinäisesti ja alkaa puhdistamaan silmälasejaan. Naureskelun jatkuessa hän koputtaa olalle ja pyytää vaikenemaan. Seuraavaksi nenäliina tungetaan suuvärkkiin. Kylmää vettä kaadetaan ämpärikaupalla päälkle. Sitten rotevat naapurit kantavat lämpiöön. Naurun jatkuessa piipaa-auto hakee teatterin edestä ja vie Niemeen. Lopulta nauraja tungetaan kuurakettiin ja ammutaan maata kiertävälle radalle.

No ehkei, mutta sellaisia ajatuksia itselleni tuli naurajasta. Hän onnistui melkein pilaamaan esityksen. Vahinko vain, että esitys päättyi ennenkuin höröttäjä pääsi kunnolla vauhtiin.

Pieni raha

TTT:n kellariteatterissa esitetään Sirkku Peltolan ohjaama näytelmä Pieni Raha. Pääosissa Aimo Räsänen. Kyse on vammaisesta aikuispojasta, joka elelee äidin kanssa. Ksokettava näytelmä, mutta jotain jää puuttumaan. Kellariteatterin katso on puolillaan. Liekö syynä se ? Aimo Räsänen on Sirkku Peltolan suosikkinäyttelijä. Kuten Lämminverisisäkin, Aimo tekee inhimillisen, hauskan ja uskottavan roolin. Se on tämän näytelmän herkkua.

Godzilla

Onko tämä vuoden 1998 amerikkalainen versio kulttileffasta maailman huonoin leffa. No, ellei ole, niin rankkaan sen ainakin listalle. Ylivoimainen liskoeläin piehtaroi nykkiä sekaisin ja siinä on vitsit vähissä. Kässärin kirjoittajalla ja ohjaajalla on aika lailla helpot oltavat, koska tehosteet vievät elokuvaa. Tai oikeastaan ylivoimaisen kaverin vertaaminen kaikkeen asutukseen on ainoa helmi. Sitä hetkeä odotellessa coi puuhailla jotain muuta kuten lukea kirjaa, laittaa iltapalaa, seurustella puhelimessa tai vaikka tehdä kotitöitä. Silloin ainakin lefan jälkeen on hyvä mieli. Kasoistornit ovat vielä pystyssä ja ennakoivat pahan askellista. Pientä romantiikantynkääkin on luvassa, mutta kaikista tärkein. Häiriö saadaan hoidettua hyvin ihmisten avulla. Elokuvassa.

Pressanvaalit etenevät

Ensi vuoden pressanvaalit etenevät vaisusti. Puolueista Vasemmistoliitto miettii vielä. Aikaa on kuitenkin vähän. Arhinmäki miettii. Toisaalta pitäisi lähteä mukaan, vaikka vaali onkin selvä. Ilman kunnon ehdokasta äänestäjät voivat kaikota myös kunnallis- ja eduskuntavaaleissa. Toisaalta merkityksetön vaalikamppailu syö miestä. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Tässä ei taida olla kuitenkaan kuin yksi vaihtoehto, puheenjohtajalla. Siis hypätä kehiin mukaan ja pitää puolueensa kartalla. Ei tarvitse sitten jossitella.

Arhinmäki on kyllä nuori ja ärhäkkä kaveri, mutta ministeriys on pieni hidaste räväkälle esiintymiselle. Sekö jarruttaa ?

Valelääkärillä

Kävin juuri nyt niin muodissa olevalla valelääkärillä. Minulla ei ollut mitää vikaa joten tekeydyin valesairaksi. Läärikäynti oli myöskin selväst huokeampi kuin tavallisella lääkärillä. Soinin ajanvaraukseen ja pyysin valeaikaa. Ihan vaan siltä varalta, ettei kukaan saisi tietää. Nythän ei oikein tiedä onko valelääkärissä käynti luvallista vai rikollista toimintaa. En tietenkään halunnut jäädä kiinni, puhumattakaan, että joutuisin käräjille. Ajanvaraus sujui helposti ja sanoin nimekseni ulkomaalaisperäisen nimen. Päätin hankkia myös kunnon valepuvun, jotta minua ei tunnistettaisi. Olin edesmenneen amerikkalaisen laulajan näköinen. Iso E kirjain koristi rinnuksiani ja tumma tukka ynnä tummat silmälasit korsivat kasvojani. Varmuuden vuoksi kannoin kitaraa kainalossani.

Saavuin myöhäiseen aikaan valelääkärille. Eteisessä eikä odotushuoneessa näyttänyt olevan muita. Kuitenkin pian saapui pälyilevä kuolleelta blondinäyttelijältä näyttävä naisihminen odotushuoneeseen. Meille kehkeytyi nopeasti vieraskielinen keskustelu identiteetistä ja sen tunnistamisesta. Olimme molemmat samaa mieltä, että on aika kiusallista tulla lääkäriin näin sairaana.

Pian kuitenkin nimeäni kuiskittiin ovenraosta. Marssin valelääkärin pakeille ja kerroin huoleni. Kerroin olevani syvästi stressaantunut, unihäiriöinen ja käyttäväni liikaa lääkkeitä ja alkoholia. Valelääkäri katseli minun kurkkuuni, kuunteli keuhkojani ja koputteli rintaani. Lopulta hän kirjoitti reseptin. Reseptilääkkeillä ja liikunnalla paranisin muutaman kuukauden kuluessa. Saikkuakin tuli toista kuukautta.

Moikkasin keskustelukumppaniani hyväntahtoisesti ja toivotin onne, vieraalla kielellä. Marssin kohti apteekkia, mutta kiusaus lukea reseptiä kasvoi suureksi. Tankkasin tekstin ja san juuri ja juuri räpellyksestä selvää. Tavallista Buranaa ja väkeviä salmiakkipastilleja.

Otin reseptissä määrätyn annoksen ja tunsin heti huumaavan voiman kohoavan vartalooni. Heilautin kitaran lanteiltani ja annoin palaa. Vedin ostarin aukiolla Jailhouserocin ja Talahassie Lassien. Yleisö tykkäsi, antoi reilut aplodit ja pyysi nimmareita. Olin parantunut valesairaudestani.

Avaimet hukassa

Viime aikoina auton avaimet ovat jääneet auton sisälle. Kerran avaimet jäivät auton peräluukkuun vuorokaudeksi. Koska moinen temppuilu on tullut minulle melkoisena yllätyksen ja aiheuttanut myös jonkinverran kuluja, otin asian puheeksi avaimien kanssa.

Ensimmäisellä kerralla olin käymässä lähikaupassa. Kun tulin autolle, ovet olivat lukossa ja avaimet sisällä. Avainten mukaan syynä oli kylmä ja sateinen ilma, autoradion hieno musa ja autossa syntynyt tiivis suhde starttimoottorin välillä. No, olipa selitys, ajattelin, mutten puuttunut asiaan enempi.

Toisella kerralla avaimet jäivät takaluukkuun ulkopulelle. Syynä oli kuulemma hikinen tunnelma taskussa. Avainten mukaan taskussa olevat kitiavaimet olivat alkaneet kehuskelemaan hienoilla muodoillaan ja kätevyydellään. No, olipa taas selitys. En kuitenkaan puuttunut asiaan sen enempää.

Kolmannella kerralla käydessäni Kangasalla avaimet olivat jälleen jääneet lukkopesään ja ovet kiinni. Nyt selitys oli huono liksa ja raskaat työolot. Kysyin, että paljonko sitten pitäisi saada lisää. Vastaus oli tylysti vähintään 10prossaa. Koska olemme kohtuullisen syvän laman edessä, kuittasin vaatimuksen hymynhäiveellä ja tarjosin kahta. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovittiin 2,5prosentin palkankorotuksesta ja vara-avainten viikottaisesta käytöstä.

Neljännellä kerralla jazzien yhteydessä avaimet olivat taas sisällä ja ovet kiinni. Taksimatka kotiin ja aamulla autoa hakemaan. Olin joltisenkin kireä, kun kyselin tämänkertaista syytä. " vanha kärry ja liika kilometrejä mittarissa" kuului vastaus. Silloin hermoni petti. Vai uusi auto ! Tässä on vain 50 tuhatta mittarissa ja vuosittain tulee vajaat viisitoista lisää. Takuukin päättyi juuri pari kuukautta sitten. Määräajoin on huollettu ja niin poispäin. Olin aivan poissa tolaltani. Sano nyt missä viiraa ? Avaimet silmäilivät kasvojani ja sitten kuului hiljainen kommentti: Isännän ajatukset ovat olleet viime kuukausina kovin kaukana. Taitaa olla jotain kiinnostavampaa ilmassa.

Keskustelimme asiasta luottamuksellisesti näin meidän kesken ja sovittiin asia. Taas voin haaveilla omiani ihan niin paljon kun tykkään ja avaimet pysyvät taskussa. Mitä sovittiin ? Se onkin sitten aivan toinen tarina, mutta kerrottakoon, että tietystä huomiosta oli kyse.

Asteroidi kävi kylässä

Tarkkaa tietoa asteroidin matkan tarkoituksesta ei ole saatu. Itse asiassa tähtitieteilijät, sosiologit ja tilastotieteilijät ovat asiasta kovin erimielisiä..

Tilastotieteilijät ovat todenneet, että asteroidi teki pienen pysähdyksen maan kohdalla ja maahan astui lukuisa joukko ufoja. Missä ufot tällä hetkellä ovat, sitä ei tiedetä ? Luultavasti ne ovat niinsanottuja mutanttiufoja, jotka pystyvät muuttamaan ulkonäköä tarpeen mukaan ja myös muuttumaan näkymättömiksi. Tämä olisi siis jälleen kerran uusi tutkimusmatka ja havaintojenkeruu maasta. Vahva oletus on, että ufot matkaavat piakkoin kohti kaukaista kotia, mikä se sitten lieneekin. Tilastollisesti on täysin todennäköistä, että ufot vierailevat maassa noin kerran vuosikymmenessä, joillakin seuduilla jopa kerran viikossa ja joiden ihmisten luona päivittäin.

Sosiologien mukaan asia on juuri päinvastoin. Asteroidi parkkeerasi maan tuntumaan ja kävi noutamassa maasta joukon ihmisiä. Muutaman sadan ihmisen vajaus ei tunnu missään. Ihmisasutuksen leviäminen ulkoavaruuteen on perusteltua, koska se luo helpomman tutkimusmahdollisuuden ihmisten toilailuista. Oletuksena kerrotaan, että parhaimmassa tapauksessa maan kaltainen yhteisö täyttää kohta jonkin pienemmän taivaankappaleen. Koska ihmislaji on kohtuullisen nopeasti sikiävää, yksi taivaankappale saadaan muutamassa tuhannessa vuodessa kasvamaan seitsemään miljardiin. Hieman aliravitsemusta ja köyhyttä, niin eiköhän se siitä kasva. Elintasohan on tunnetusti kasvulle myrkkyä. Eriarvoistamisessa ihmiset ovat tunnetusti taitavia.

Tähtitieteilijät ovat tietävinään totuuden. Joka sadasseitsemäskymmeneskolmas vuosi Asteroidi kierää maan ohi ja vilkututtaa maalle. Kyse on lähinnä taivaankappaleen välisestä flirtistä. Koska tähdet ovat aika yksinäisiä omilla kiertoradoillaan, niillä on taipumuksena kosiskella toisiaan. Mitään vakavampaa suhdetta ei tästä synny, mutta pientä jarruttelua ja pahimmillaan hieman kuumia lähteitä. Sehän on sitä tuttua vulkaanista purkausta, joka maastakin lähtee silloin tällöin. Tulivuorenpurkauksista onkin nyt saatu uusinta tietoa ja kaikki näyttää viittaavan pikemminkin tunteisiin kuin mannerlaattojen puristukseen. Voimakas tunnereaktio taivaankappaleiden välillä saattaa synnyttää uusia pienokaisia, josta kasvaa ajan myötä jättiläisiä ja sen jälkeen vanhoja sammuneta tähtiä. Nimetkin ovat lystikkäitä: Elvis, James Dean ja Beatles. Suomalaiset ovat ehdottaneet kyllä Dannyä ja Kirkaa, mutta Charles Aznavour ja Abba ovat menneet edelle. Tiedä häntä pitäisiko eaittää Sibeliusta ja Kekkosta ?

Humalassa kyntäminen

Tiedoksi:

Mies kynsi peltoa traktorilla 2,6 promillen humalassa. Poliisi otti kortin kuivumaan. Julkisilla teillä ei saa enää ajella. Kyntäminen jatkuu. Traktorilla saa ajella edelleen yksityisillä pelloilla. Lain mukaan liikennevälineitä ei saa kuljettaa humalassa missään paikassa.

Että tämmönen tapaus ! (ja selvennyksenä kerrottakoon, etten ole kyseinen kyntäjä eikä varsinaista kyntötraktoriakaan ole tallissa)

Tampereen sunnuntaijazzit

Brittiläis-usalainen the Impossible Gentleman oli viimeisen päälle ammattilaisnelikko. Pehmeät , tarkat soundit sointuivat tasokkaasti. Bändi nautti soottamisesta ja se kuului ja näkyi. Pianisti Gwilym Simrock veteli makoisasti, samoin juhkeä kitaristi Mike Walker. Sävyisä bändi ja hieno avaaja sunnuntaille.

Tomasz Stanko (kuva) oli taas takaisin. Mukana kuvioissa basisti ja kitaristi Tanskasta sekä rumpali ja pianisti Suomesta. Stankomaisella tyylillä edettiin. Se on viipyilevää (norjalaista) yhden soinnun musaa. Mutta tinkimätön Stanko osaa asiansa. Musiikkiin on tullut lämpöä ja tunnelmaa. Hieno löytö on myös kitaristi Jakob Bro, hän veti upean, herkän näppäilysoolon, joka sai ainakin minun sydämen tykyttämään. Ehkä parasta mitä näissä geimeissä nähtiin. Pianossa Alexi Tuomarila ja rumpali Olavi Louhivuori istuivat hyvin Stankon musaan, samoin hieman kolkko, mutta osaava basisti Anders Christensen.

Sunnuntain viimeisenä vetona nähtiin ranskalainen Andy Emlerin Megaoctet. Siis yhdeksän soittajaa. Tykkäsin kovin paljon tästä vauhtimusasta. Kunnon svengiä ja tiukko riffejä. Musiikki oli pääosin Emlerin tuotantoa, mutta upea Zawinulin biisikin kuultiin. Loistavia soittajia kaikki, mutta erityisesti fonistit Laurent Dehors, Thomas de Pourguery ja Philippe Sellam vetivät setin aikana hiukset nostattavia sooloja. Musiikki oli siinä määrin kulkevaa ja moniulotteista, että ehkä parhaan bändin titteli kuuluu heille. Hyväntuulinen ja selvästi yleisönsuosiosta tyytyväinen bändi oli mainio päätös 30 vuotiaalle Happeningille.

Tampere Jazz Happeningin ohjelmisto oli tasaisesti hyvää jokaiselle kolmelle päivälle, mutta sunnuntai oli kuitenkin nautinnollisin. Kun ei odota mitään ihmeellistä, kaikki hyvä on extraa. Näin kävi tänä vuonna. Ensi vuonna Tampereen jazzit ovat Finland Festivalsin nimikkofestarit. Ei paha sekään. Työtä on tehty laadukkaasti ja tinkimättömästi ja siitä hieno huomionosoitus.

Tampreen lauantaijazzit

Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen Uniko eli kaksikon tukena Proton kvartetti. Hienovaraista sähköistä ötökkäujellusta tukena sinfoninen harmonia. Alkuvaiheiden jälkeen tunnelma tukevoitui ja Pohjosen ja Kosmisen shamaaninen avaruusmusiikki alkoi toimia. Nautittavaa, loputonta kosmiikkaa.

Abdullah Ibrahin veti hiljaista, lyyristä tunnelmointia. Paikka taisi olla kuitenkin väärä. Rumpali ja basisti olivat myös hiljentyneet (vaimennettu) maestron epistolaan. Kohtuullinen pettymys modernin pianon isonta pojelta. Aikoinaan Dollar Brand nimellä esiintynyt Ibrahin olisi kyllä Alzheimer jazzin ykkäsnimi.

David Murray on armoton voimafonisti. Nyt hän oli kaivautunut Kuuban ja Nat King Colen musiikkiin. mukana viimeisen päälle nuoret kuubalaiset ammattilaiset. Murrauyn vaimafonista kuultiin kuitenkin vain häivähdyksiä. Välillä tunnelmat olivat peruskuubalaisia, joskus jopa viihteellisiä. Skarppi ja tarkka bändi vei kuitenkin hommaa tyylilleen uskollisena.

Asteroidi ohittaa maan

Iso asteroidi ohittaa maan tiistaina. Se on läpimitaltaa 400 metriä leveä. Etäisyys maasta on kolmesataa tuhatta kilometria. Ennustajat ovat ennustaneet merkittäviä sivuvaikutuksia maan asukkaille. Asteroidin vetovoima saa ihmiset raiteiltaan. Ainakin jotkut ihmiset reakoivat voimakkaasti asteroidin vaikutuksesta. Seuraavia vaikutuksia on helposti havaittavissa.

Asteroidihulluus iskee. Joillakin kanssaeläjillä tulee sanomaton halu vastakkaista sukupuolta kohtaan. Käyttäytyminen muistuttaa arolla yksinäistä suden ulvontaa. Paikkana saattaa vain olla liikennelaitoksen nysse, uimahallin allas tai Siwan kassa. Tällaiselle henkilölle voi todeta, että päätä särkee tai odota nyt iltaan tai juurihan me viime kuussa. Olo menee tästä kyllä nopeasti ohi.

Pakkoliikkeet lisääntyvät. Ohikiitävä asteroidi saa hiussuonet suuntautumaan kuivaa asteroidia kohti ja jäsenet ojentuvat määrättyyn suuntaan kuin aerobic tunnilla. Ratinan stadionille suunnitellaankin kuntopiiriä ja Koukkuniemen kaikki kuntopiirit on siirretty maanantailta tiistaille.

Unohtelu lisääntyy. Asteroidin aivoja virkistävä magneettikenttä antaa aivoille lomaa ja vapautta. Ajatulset karkaavat käsistä ja monet rutiiniasiat unohtuvat. Avaimet voivat unohtua autoon ja ovat paukahtavat kiinni. Lapset jäävät päivähoitoon ja vanhukset tavarataloihin. Jotkut unohtavat itsensä, mutta sillä ei uskota olevan pysyviä vaikutuksia. Kansanteveyslaitos onkin julistamassa tiistain unohdetuksi päiväksi. Siis päiväksi, jota ei muistella. Siis sitä tikulla silmään, joka vanhoja... jne.

VR:n junavuoroja hidastetaan yhtenä päivänä kakai tuntia. Vaihteet reagoivat voimakkaasti asteroidin imussa ja liikenteen odotetaan myöhästelevän myös uusista viivästetyistä talviajoista. No, ei hätää. Nehän ovat myöhässä joka tapauksessa pari tuntia jonkun muunkin syyn takia.

Kolikot lähtevät lentoon. Suomen rahapajan käyttämissä kolikoissa on avaruusromua, joka aktivoituu ja lähtee kohoamaan kohti asteroidin kulkusuuntaa. Samalla voi kuulla hienoista parkua " Mama, mama, home, home ! " . Avaruusromun odotetaan rauhoittuvan ja palaavan lompakoihin ja säästöpossuihon heti keskiviikkona lepäämään. "Kansalaisille ei pitäisi olla vaaraa menettää lainojaan tai säästöjään", Suomen Pankista vakuutetaan.

Tiistaina voi katsella outoa valoilmiötä pohjoisella.....eteläisellä... Läntisellä, no joka tapauksessa taivaalla. Kannattaa pitää jostakin paalusta tai talonnurkasta kiinni. On hyvä myös upottaa jalat esimerkiksi betoniin, jottei vetovoima kiskaise mukaan. Erityisesti lapset ja kotieläimet kannattaa pitää sisätiloissa koko tiistain. Asteroidi saattaa hurahtaa minä hetkenä hyvänsä ohi ja imaista perheen pienimmät mukaansa. Yleensä eläimet aistivat tämänkaltaiset ilmiöt jo muutamaa päivää ennen ja katoavat kotikoloihin, aamutossuihin ja sänkyjen alle hyvissä ajoin. Lasten kanssa on niin ja näin. Leikkari kannatta jättää väliin, samoin ulkoilu. Vanhempien kannattaa suunnatan lasten huomio esimerkiksi tietokonepeleihin, niin lapsi ei huomaa suurempaa muutosta eikä päivästä tule psyykkisiä vammoja. Tai vammat ovat normaalia luokkaa.

Jazzit alkoivat

Tampereen 30. Jazz Happening soitettiin käyntiin regina cartermin viululla. Ensi heikkopäistä hieman hirvitti peripreeriamainen kanapolska, mutta lopulta kiitos alkoi seisoa. Afrikkalaiset rytmit ja herkkä viulu nostivat tunnelmaa. Malin ja Madagaskarin musiikki soi
Ntui hycin Cartelin Viululla ja Will Holshauserin haitarista. Mutta bändin rumpaliAlvester Garnett ja basisti Chris Lightcap varastivat shown tyylikkäällä ja hienovaraisella vuoropuhelulla.

Brasilialaisen åerkussionistin Cyro Baptistan bändi Banquet of Spirits oli eri maata. Rytmeillä ei ollut rajoja. Toinen toistaan erikoisempia rytmisoittimia kaiveltiin esiIn ja johtajan kipparoima kvartetti irroitteli hymyssä suin pääosin brasilialaisia rytmejä. Pidot paranivat biisien myötä ja nautinto kasvoi. Kun bändi nauttii tekemisestään yleisö viihtyy. Paljon erilaista. Erityismaininta nuorelle rumpalille ja lyömäsoittaja Tim Kelperille. Hän soitti erikoista pallukkakielisoitinta ja maestro sootteli pienemmällä kielipalloinstrumentilla komppia. Hyvää ja nautinnollista.

Dave Holland toi mukanaan flamencoquintetin. Pepe Habichuela on flamencon kingi. Toimen kitaristi ja kaksi lyömäsoittajaa säestivät. Pehmeästi Hollandin basso ja Habichuelan kitara soivat pehmeästi yhteen. Kaksi oman alansa mestaria on jotain enemmän. Välillä soiteltiin myös yksin ja duetoissa. Mutta parasta antia oli Hollandin oma biisi the Whilring Dervish.

Seitsemäs miljardis ihminen

Meitä on paljon. Väkimäärä kasvaa eikä mikään näytä muuttavan kasvua. Koska väestönlasku on kehittynyt maailmassa myös kohinalla, on mahdollisya antaa kaikille lapsille oma järjestysnumero. Aiemmin väenstönlaskenta on ollut hidasta henkilölaskentaa ja kylissä myöryämistä. Nyt kaikki on helppoa, koska satelliitilla voidaan laskea ja luetteloida kaikki synytyvät lapset. Istukan nestekokoonpanosta saadaan aineyhdistelmän kautta kemiallinen koodi, joka syötettynä satelliitin etsijään, antaa sekunnin murto-osassa maapallon väestömäärän.

Nyt ihmisten nimet ovat myös jäämässä historiaan ja tästä setsemännestämiljadinnestä ihmisestä lähtien kaikkien nimet lasten vanhemmat velvoitetaan painamaan mieleensä lapsensa numeron, jotta sekaannuksilta vältytään. Siis esimerkiksi äsken Helsingin lastenklinikalla syntynyt uusi ihminen on nimeltään 7000 000 000 758 554. Tarkoituksena on, että maailman väestökeskuksesta lähetetään myös kirjallisesti numerosarja, jota voi pitää pankin tallelokerossa, piironginlaatikossa tai vaikka tyynyn alla. Nimien käyttäminen jää myös passeilla, ajokorteissa ja pankkitoiminnassa pian historiaan. Kehittyneet maat, kuten me esimerkiksi, merkkaamme lapset digitaalisesti. Bussin astuessa ei tarvitse muuta kuon näyttää sirua korvallisestaan, niin kuski näkee saldon. Myös kirjastossa voi helposti katsoa kirjojen palautuspäivän tai maksamattomat maksut. Tulevaisuus on helppoa. Verotiedot, harrastukset ja kanta-asiakaskortit saadaan siruun. Palkkatiedot saadaan helposti selville ja kaupan tiskillä ei tarvitse kuin kääntää korvallista.

Heräsin hiestä pidellen märkää tyynyä kaksin käsin kiinni. Olinko nähnyt painajaista ? Ehkä ?

801

Tämä outo luku kuvaa blogikirjoituksien lukumäärän. Aikaa on kulunut vuosi ja viisi kuukautta. Viime aikoina kirjailijansuoneni on ollut vaisumpi tietystä syystä. Aion kuitenkin jatkaa valitsemallani uralla ja parantaa tapani. Ainakin mitä tulee kirjoitusteni hauskuuteen. Luulen nimittäin, että jossakin vaiheessa (ehkä seuraavassa elämässä) perustan oman yrityksen ja alan elämään tällä puuhalla. Saan kolmesataatuhatta ekeä liikevaihtoa vuodessa ja kaikki haluavat lukea blogejani. Kadulla ihmiset puhuvat jutuistani ja nauravat vitseilleni. Itse nauran partaani, kun katselen pankkitilille piirtyviä kuusinumeroisia saldotietoja.

Toinen vaihtoehto on jatkaa harvoin ilmestyviä ja melko totisia kirjoituksia. Samalla voin jatkaa tuntemattomana, mutta onnellisena ihmisenä elämääni. Siinäkin on puolensa.

Nyt tehdään niin, että kansa saa ratkaista. Ne jotka kannattavat edellistä menestyksekästä loppuelämää minulle , äänestävät ykköstä. Ne jotka kannattvat onnellista loppuelämää, äänestävät kakkosta. Katsotaan miten tulevaisuus muovautuu. Tämähän on todellista demokratiaa.

Veron päivä

Tänään julkaistaan kaiken kansan nähtäville veroluettelot. Kuka maksaa ja kuka maksaa vielä enemmän. Näin vakiintuneen kaulusköyhällistön edustajalle päivä on tirkistelypäivä. Lehdet alkavat pullistelemaan verotietoja ja jokainen lehti yrittää revitellä suurilla otsikoilla. Pääosin revitellään suurilla tuloilla. Verojen maksu jää vähemmälle.

Jo viikonloppuna Stand up-koomikkojen verotietoja vilauteltiin. Siis tulotietoja. Vitsi kannattaa ja veistely tuo rahaa. Kolmensadan tuhannen euron liikevaihdon huumorimiehet (ja naiset) osaavat olla tosi hauskoja. Ihan naurattaa. Ensi kerran kun katson puolen tunnin vitsipyrähdystä, saatan olla totinen. Ei enää naurata. Tässä ovat vitsit leivottu huumorin sisään. Tosi koomikko nauraa tilipäivänä.

Me tavalliset taatelintallaajat katselemme rikkaiden suuria pääomatuloja ja pieniä palkkatuloja. Siinä Hyvä hallitus olisi saanut tehdä vähän enemmän. Porsaanreikä on matala pääomaveroprosentti. Hullu on se rikas, joka ei suuntaa tulojaan pääomaveron piiriin. Meikälainen ei voi sitä tehdä. Kuitenkin rikkaillakin on murheensa. Osinkotuotot pienenevät ja liksaa sataa laariin ennenäkemättömän vähän. No, rikas ei jää miettimään. Laman aikana ostetaan halpoja osakkeita ja korkeasuhdanteen aikana netotaan tuottoa. On siis edessä välivuosi. Ja tulossa lihavat tuotot.

Haluaisian ehdottaa tätä marraskuista päivää Veron päiväksi. Se olisi veronmaksun päivä, jolloin liputettaisiin kaikille meille. Presidentti myöntäisi muutamille sadoille verottoman vuoden kiitokseksi pitkästä ja nuhteettomasta veronmaksusta. Toreilla ja turuilla näyteltäisiin klassikkonäytelmiä verojenkeräämisestä Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Julkisten palvelujen laitokset pitäisivät avointen ovien päivää, jotta kansa näkisi mihin verovarat menevät.

Ja rusinana pohjalla ehdotan verouudistusta. Veroilmoituksessa saisi esittää pari kohdetta joihin minun verovarani on suunnattava. Vaikka vain 20 % verosta. Se olisi todellista suoraa demokratiaa. Veikkaan, ettei hallintoon tipahtaisi juurikaan yhtään äyrejä.