Popcorn

Rankka näytelmä ajankohtaisesta aiheesta. TV- ja elokuvaväkivalta suhteessa todelliseen väkivaltaan. Ben Eltonin kirjoittamassa näytelmässä pyöritään Hollywood ja Oscar maailmassa. Kuitenkin näytelmä päätyy kysymykseen: kuka on vastuussa, kun kukaan ei ole mistään vastuussa. Tappaja on tehnyt teot, muttei ole vastuussa. Leffantekijä on tehnyt verisiä elokuvia, muttei ole niistä vastuussa, jne. Näytelmän heikkoutena on etäinen amerikka- ja hollywoodtaso. Olisko ollut mahdollista kääntää aihetta Suomeen ? Väkivaltaa ja tappamista on täälläkin. Tosin täällä tuotetaan vähemmän väkivalta viihdettä. Meillä ei ole kuin väkivaltateollisuuden tuotantopää eli kuluttaminen.

Puutteista huolimatta eka palkinto kirjoittaja Ben Eltonille. Hieno huipentuma lopussa (en kuitenkaan kerro yksityiskohtia, ettei mene fiilikset, jos joku käy katsomassa).

Toinen palkinto menee ohjaaja Snoopi Sireenille. Ennakkoluulotonta toimintaa näyttämöllä. Oikeaa actiontunnelmaa, veri lentää ja pyssyt paukkuvat. Näyttelijöissä on paljon hauskaa huumoria, joka tuo kepeyttä sinänsä vakavaan aiheeseen.

Kolmas palkinto menee Esa Latva-Äijölle. Hän on kovin todellinen ostaritappajana. Hänellä oli paloa, äkkiarvaamattomuutta ja kiiluvat silmät koko ajan. Hän pitää todellista pelkoa yllä läpi näytelmän.

Myös Risto Korhosen, Niina Koposen ja Hilla Ruoppilan mainiosti yliampuvat roolit ovat mannaa, ainakin minulle (neljäs palkinto heille). Niina Koposen sukkahousustrippi on upea yksilösuoritus. "Eikö muka sukkahousujen riisuminen ole seksikästä". Kenellekään ei jää epäselväksi, että se on seksikästä Niina suorituksena.

Rohkea veto Tampereen teatterilta. Frenckelin näyttämö on sopivan intiimi suorituspaikka. En suosittele herkille ihmisille, enkä perinteisen teatterin katsojille. Monet nuoret varmaan tykkää tästä. Minäkin.

Myrsky myllersi

Näin jälkikäteen myrskykommentti, joka tuli hieman jälkijättöisesti mieleen. Olin elokuussa itäsuomessa. Ajelin autolla ohi vanhempieni vanhan kesämökkipaikan. Se oli Rautjärven kunnan Nurmijärvellä. Puita oli kaatunut, metsää oli kaatunut tien molemmin puolin. Myrsky oli tehnyt tehtävänsä.

Lapsuus muistui mieleen. Karmea kokemus.Viisikymmentä vuotta sitten oltiin mökillä. Tuli hirmuinen myrsky. Puut kaatuivat. Tie muuttuin mutavelliksi. Rakeet piinasivat. Paettiin mökiltä autoon ja yritettiin ajaa kotiin Imatralle. Tie meni liian pehmeäksi. Pääsimme toista kautta, osin metsää pitkin ajamaan pois. Puut kallistelivat ja uhkasivat kaatua. Myrsky mylvi. Salamat katkoivat puita. Salamat olivat räjähdyksiä. Näky oli kamala. Kokonaisia metsiä oli kaatunut. Selvittiin ehjin nahoin kotiin. Pienen pojan mieli oli kokenut uskomattoman näytelmän.

Rauha maassa. Iloisia uutisia. Maire oli viisikymmentävuotta sitten asialla ja nyt uusi myrsky. Johtopäätös: Rautjärvi saa olla rauhassa seuraavat viisikymmentä vuotta.

Jalkapalloa

Olin eilen Ratinassa. Ilmassa oli kylmyyttä ja vaikka oli lähes tyyni, kylmyys pakkasi kaivautua luihin ja ytimiin. Siksi olin sonnustautunut pitkiin kalsareihin, toppahousuihin ja istuinalustaan.
Stadion oli komea. Oli pimeää ja valopylväät kirkastivat koko maiseman. Punaiset istuinvuoret loivat väriä ja musta taivas komean kontrastin.

Kello oli puoli yhdeksän maanantai-iltana. TV-yhtiön iltapeli oli kyseessä. Vaivaiset 1200 katsojaa oli paikalla. Eli pieniä ryppäitä ihmisiä oli ripoteltuna pitkin valtavia katsomoja. Aurinkokatsomossa oli ehkä hieman enemmän väkeä, koska kympin liput ovat puolet halvempia kuin pääkatsomon liput. Tosin Anjalankoskella oli samaan aikaan vain tuhat katsojaa.
Tunnelma oli välillä niin hiljainen, että pelaajien huudot ja neuvot toisilleen kuuluivat hyvin katsomoon. Välillä yleisö innostui huutamaan tuomarin "väärää" tuomiota. Kuvittelin, että maksullisen kanavan katsojat istuskelivat kotisohvalla ja naukkailivat juustopalleroita ja meetwursti leikkeleitä kuuman teen kera.

Vastakkain olivat pienen Pietarsaaren (as. 20.000) ja suuren Tampereen (as 210.000) joukkueet. Vastustajalla oli kolmen hengen huutosakki, kotijoukkueella 30 hengen porukka.
Joskus he intoutuivat lausumaan matraansa. Peli oli vauhdikas ja runsasmaalinen. Viisi maalia. Vieraat voittivat neljä - yksi.

Miksi olin paikalla ? Olin ulkona haukkaamassa raitista ilmaa. Menin tyytyväisenä kodin lämpöön puoli yhdeltätoista. Kaupunki nukkui tai katseli BB:tä. Olin ollut todistamassa suurta urheilutapahtumaa.

Vihavuosi

Otsikko saattaa johtaa harhaan. Kyseessä on Vihavuoden kylä ja koski Hämeessä. Paikka on 15 kilometriä Hauholta lähellä Sappeen kylää (ei se Sappee, jossa on laskettelurinne ja golfkenttä).

Kylän nimi juontaa juurensa vihaiseen vuolteeseen, eli koskeen. Ihmiset tuntuivat leppoisilta, eikä suurempaa vihaa esiintynyt.

Vihavuodessa on vanha mylly kosken rannalla. Siellä on kahvila ja näyttelytila ja iso terassi. Kyläyhteisö järjestää erilaisia tapahtumia ja taidenäyttelyjä. Melkoinen ponnistus pitää kylää elinvoimaisena. Viime vuonna kävijöitä oli kesän aikana 15.000.

Paikalla on ollut myllyjen lisäksi myös saha. Siellä on ollut parhaimmillaan parisataa työntekijää viime vuosisadan alkupuolella. Saha purettiin -85.

Koskimiljöö on kiinnostanut myös monia taiteilijoita. Ja myös kalastajia. Eikä ihme. Lisätietoja kylästä, sen historiasta ja kesätapahtumista löytyy googlettamalla sanan Vihavuosi.

Tuntui mukavalta eksyä maaseudun sisälle. Tyhmästi sanottu, mutta näin tapahtui. Yllätyin, miten monissa kylissä oli tehty erilaisia näyttelynavettoja ja muita vierailukohteita. Paljon kiinnostavan näköisiä paikkoja löytyi matkalla Tuulokseen.

Peltipoliisit

Ajoin Imatralle ja Savonlinnaan. Peltipoliisit vahtivat nopeutta. En ollut yksin.

Voin heti tunnustautua peltipoliisien vastustajaksi. Syitä on useampia. Ajo muuttuu laakista poukkoilevaksi peltipoliisien seuraamiseksi. Kun pitää seurata liikennettä, nopeusrajoituksia ja peltitolppia, ajo menee levottomaksi. Toiseksi noudatan nopeusrajoituksia peltipoliisien kohdalla. Aivan kuten on tarkoitus. Muualla ajan muun liikenteen mukaan ja omaa tahtiani. Kolmanneksi peltipoliisit ovat robotteja. Jos ajan yksin ilman, että tiellä on muuta liikennettä, en välttämättä vaaranna liikennettä. Jos ajan runsaan liikenteen joukossa, se on eri asia. Peltipoliisi ei erota vaarannanko liikennettä oikeasti vai en. Se pitää ylinopeutta aina liikenteen vaarantamisena. Liian yksinkertaistettu näkökulma. Säännöt ovat selvät, mutta "leikki" ei ole uskottavaa.

Väitän, että hyvä tarkoitus johtaa epätasaiseen liikenteeseen. Väitän myös, ettei tarkoitus toteudu. Siis, jos sen tarkoitus on alentaa autojen matkanopeutta. Haluan tietää ovatko peltipoliisiteiden onnettomuustilastot pienempiä kuin muiden teiden ? Voisiko joku kertoa näitä tilastotietoja ? Jos onnettomuudet ovat vähentyneet, lupaan muuttaa kantani.

Kontrollia tarvitaan, mutten usko tähän. Kannatan liikenteen vaarantamisen välttämistä. Se on eniten kiinni pään sisäisestä toiminnasta. Uskon ainakin niin. Siihen peltipoliisi ei pysty vaikuttamaan. Enemmän siihen vaikuttaisivat kyltit" Huomioi yhteistä liikennettä, pääset itsekin turvallisesti perille"

Uudet ajoaikaa mittaavat seurannat ovat eri juttu. Sellaista kokeillaa Heinola-Mikkeli tiellä. En ota siihen vielä kantaa. Se laskee takuulla nopeuksia, mutta aiheuttaako se myös jotain muuta ? se nähdään pian.

Palasin Rantasalmen, Varkauden, Pieksämäen ja Jyväskylän kautta. Peltilaatikoiden takia. Ajan levollisemmin ja tasaisemmin ilman niitä. Liikennettäkin oli kieltämättä vähemmän. Nautin tästä ajomatkasta.

Muutto

Tyttäreni muutti. Uskomaton määrä tavaraa mahtuu pieneen yksiöön. Kaksi pakettiautollista.
Muutto meni hyvin. Aikaa kului kohtuullisen vähän.

Onnistuneessa muutossa on selvästi muutama avainkohta.

Ensinnäkin tavarat pitää pakata ennen muuttoa (mahdollisesti vielä helposti kannettaviin laatikoihin). Aina parempi, jos pakkauksissa on vielä kirjoitettu jonkinlainen kohde tai sisältö. Kannattaa aina käyttää tilaisuutta hyväkseen ja heittää joutava roina roskiin tai kirppariin. Se vaatii kyllä luonnetta (pakatessa alkaa helposti muistella menneitä tai pihtailemaan "jos sattuisin joskus tarvitsemaan") Roina roskiin, kierrätettävä kirpparille tai UFFille, sanoo osuuskaupan väki.

Toiseksi sopiva määrä ahkeria muuttohenkilöitä. Yleensä on eduksi, että joukossa on myös pari "atleettia", mutta tällainen heikompi, punttisalin läheltä nähnyt kaverikin sinnittelee hyvin mukana.

Kolmanneksi tarvitaan riittävän kokoinen auto, pakettiauto, kuorma-auto, rekka, traktori tai muu sellainen.

Neljänneksi autokuski saisi olla geometrinen tyyppi. Siis henkilö, joka osaa sijoitella tavarat autoon oikeassa järjestyksessä ja hyödyntää jokaisen neliösentin. Saa olla samalla myös jonkinlainen pomo lastausasioissa.

Näillä pääsee jo aika pitkälle. Aina voi tulla ylläreitä, mutta sellaista on elämä.

Tässä muutossa keneltäkään ei revähtänyt lihaksia, eikä tavaraa tiettävästi myöskään hajonnut. Voisi sanoa, että eihän se ole muutto eikä mikään, jossa ei muutama lasimaljakko mene pistaleiksi ja vähintää pari verinaarmua ja venähtänyttä jäsentä. Tässä ei hajonnut tällä tietoa paikkoja. Lihaksia särkee, mutta ilman niitä muuton hoitaa muuttofirma tai urheiluseuran talkooväki.

Palkitsen itseäni saunalla, parilla oluella ja makkarapalalla. Olenhan vielä lomalla. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Suomessa ei asu ketään

Viiden päivän mökkilomalla Ikaalisten Kyrösjärvellä oli aivan mahtavaa. Yksityisyys oli kunniassa ja aurinko paistoi joka päivä. Iho sai punertua. Vesi oli lämmintä ja kaura kasvoi pientareella.

Jollakin tavoin oli kuitenkin outoa, että maisemissa ei ollut ketään ihmistä. Omassa lapsuudessa maatalon arki oli jatkuvaa puurtamista aamu kuudesta ilta kymmeneen, mukaanlukien puolen päivän ruokalepo. Täällä ei näkynyt ketään. Neljäntenä päivänä iso leikkuupuimuri ( mies konehuoneessa) saapui koko päiväksi naapuriin. Mutta muuten oli hiljaista. Onhan se hienoa.

Kun kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle, ajattelen aina lähes samaa. Täällä ei asu ketään. On maamme karu ja harvaan asuttu, Paluumatkalla kotiin ei näe juuri ketään. Kadut ovat tyhjiä, tiet hiljaisia ja autioita, Kansa katsoo telkkaria.

Pitäisikö olla iloinen vai onneton ? Selittääkö tämä jotain meidän luonteestamme ? Missä kaikki ovat ? Me olemme maailman onnellisin kansa, tutkimusten mukaan. Tässäkö sen salaisuus ?

Marketissa on ruuhkaa, kassoilla jonotetaan. Keskustassa autot ovat solmussa. Kaikki meikäläiset ovat samassa sumpussa. Muualla ei asu ketään.

Silkki

Italialainen kirjailija Alessandro Baricco on kirjoittanut pienoisromaanin Silkki. Tarina sijouttuu 1800-luvun puoliväliin. Mies salakuljettaa Japanista silkkiperhosen toukkia ranskalaisiin kehräämöihin. Matka on pitkä ja vaivalloinen, kestää monta kuukautta yhteen suuntaan. Vaimo odottaa kotona. Mies näkee japanilaisen salakuljetuspohatan luona nuoren naisen katseen. Ja mitä sitten tapahtuu, pitää lukea itse.

Olen lukenut tämän kirjan kolme kertaa. Aina se osuu yhtä mojovasti. Eleetöntä, mutta samalla suuria kätkettyjä latauksia. Hyvin pienimuotoinen kirja, mutta liikutaan tunteiden ja rakkauden sanattomalla alueella.

Kuten arvata saattaa, pidän tästä kirjasta hyvin paljon. Nostaisin sen jopa lukemieni kirjojen parhaaseen kymmenikköön. Siellä oleilevat Karamazovin veljekset, Rikos ja rangaistus, Oriana Fallasin Mies, Nerudan Tunnusta eläneeni ja muita herkkuja.

Silkki on myös tuotu valkokankaalle. En ole nähnyt, mutta tarina on kuin luotu elokuvakässäriksi. Pelkään, että elokuva ei pysty haastamaan tämän kirjan minimalismia ja kätkettyä kauneutta.

Kuut ja Ympyrät 2

Nyt se on sitten tehty. Eka näyttely. Vaikka esille ripustettiin vain viistoista työtä, oli siinäkin oma säätämisensä. Mukana oli kuitenkin näyttelykuraattori Pihlajan vankka tuki. Aamu säädettiin ja pala palalta taulut loksahtelivat paikoilleen.

Avauksessa meitä oli seitsemän henkilöä. Kiitos siitä. Pieni porukka, mutta tärkeä tuki ja kokemus. Sain harjoitella uutta asiaa ja laittaa itseäni esille. Ensi kerralla (toivon ainakin, että tulee seuraava näyttely) olen kokeneempi ja varmempi.

Katsotaan sitten tuleeko katsojia ja kommentteja. Sanoin paikan päällä, että olen saanut paljon oppia ihmisten kommenteista. Ei pelkästään myönteisistä vaan myös kielteisistä kommenteista. Maalaaminen on oppimista. Usein yksinäistä hommaa, joskus hitaasti etenevää puurtamista. Mutta pääosin maalaaminen on uuden, ennalta arvaamattoman luomista. Se tekee siitä niin kiehtovan. Jep.

Kuut ja Ympyrät

"Kuut ja Ympyrät, heijastuksia Kosmoksesta"-niminen ensimmäinen näyttelyni avautuu keskiviikkona 11.8. 2010 klo 12 Peltolammin kirjastossa.

Esillä on viisitoista akryylimaalausta viime talven ja kevään ajalta. Taulut ovat teeman mukaisesti erilaisia kuita ja ympyröitä. Oheinen maalaus on saanut nimen Sitruuna.

Pienimuotoinen avaus keskiviikkona 11.8. 2010 klo 12. Kerron silloin maalaamisestani ja tauluistani.

Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina 11.8 - 30.9. 2010. Peltolammin kirjasto on Peltolammin koulun yhteydessä osoitteessa Säästäjänkatu 16.

Tervetuloa.

Ajan rannalla

Henning Mankell tunnetaan dekkareistaan. Hän meni Afrikkaan ja kirjoitti kirjan "Berettelse på tidens strand", joka on suomeksi saanut nimen Ajan rannalla. Ruotsalainen nimi puolustaa kirjan rakennetta, suomalainen nimi kirjan sisältöä. Se on tarina erilaisista toisiinsa sidoksissa olevista ihmiskohtaloista. Se on myös kertomus erilaisista arvoista, elämästä ja kuolemasta, köyhyydestä ja rikkaudesta, kolonialismista jne.

Oikein nautin Henkellin filosofisista pohdinnoista. Ihminen kuolee, kun on valmis kuolemaan. Köyhät ovat onnellisia. Kurjuudessa elävä ihminen voi olla tyytyväinen. Perinteen kerääjä ei saa kahtakymppiä kenkiin keruumatkalle, mutta saisi kyllä sata tuhatta.

Kirja herättää monia mielenkiintoisia ajatuksia ja saa miettimään meidän länsimaisen kulttuurin yksityisyyttä ja yksinäisyyttä. Arvot voivat olla erilaiset ja sen myötä elämä rikasta.

Hieno kirja.Mainio lukukokemus.

Saunakilpailukuolema

Venäläisen saunakilpailijan kuolema järkytti. Herätti myös melkoisen määrän kysymyksiä. Toivottavasti tapahtumien kulku saadaan selvitettyä. En ole kovien lämpöjen saunoja, mutta 110 astetta ei ole mielestäni hirmuinen lämpö.

Onko kuusi minuuttia pitkä aika sellaisessa lämmössä ? Miksi suomalainen kilpailija sai palovammoja ? Voivatko aivot hämärtyä niin, ettei pysty lähtemään pois ? Eikö mikään hälyytä aivoissa, jos on menettämässä tajuntansa ? Eikö ulkopuolinen huomaa mitään muutoksia ihmisessä, joka on kuolemassa kuumuuteen tai hapenpuutteeseen ? Meneekö kilpailussa jotain pieleen, kun vastakkain osuu kaksi luupäistä kilpailijaa

En ole saunakilpailun puolustaja, päinvastoin. Mutten myöskään usko, että kukaan osasi odottaa mitään yhtä järkyttävää. Itselleni sauna on kaikkea muuta kuin kilpailupaikka. Se on rentoutta, ajattomuutta, puhtautta. Mutta uskon, että kilpailun järjestelyissä on pyritty löytämään turvallinen kilpailutapa.

En pelkää suomalaisen saunan maineen menetystä tai huonoa imagoa. Se on tässä pieni murhe. Saunan teveysvaikutukset ovat kiistattomat. Siinä luotan omiin kokemuksiini. Aineenvaihdunta saa tärkeää vauhtia. Lämmöllä hautominen ja kylmä/lämmin vaihtelu on rentouttavaa. Puhtaus on myös kehon sisäistä. Saunassa on oma rauha ja kulttuuri.

Aurinkoa puistossa 2

Kaverini kanssa otettiin aurinkoa viimeisenä päivänä. Tai miten sen nyt sanoisin. Kaveri oli päättänyt lähteä ja minä olin yksin aurinkoa ottamassa. Siis kaverini oli kyllä mukana.... ?

Kaverini naakka päätti ottaa viimeisen kerran aurinkoa. Hän sanoi, että nyt on aika lähteä. Hyvillä mielin. Hän on kaiken tehnyt. Hän meni selälleen rannalle ja nosti jalat kohti aurinkoa ja "lensi" viimeisen lentonsa.

Istuimme siinä viimeistä kertaa yhdessä. Hän koko elämässä ja minä Bukarestissa. Aurinko paistoi ja lämpöä oli +43. Hyvä päivä lähteä. Niin me teimme. Naakka ja minä

Huomenna kotiin

Jotenkin tanaan tuntui jo kotoisalta kavella ulkona. Olen jo tullut vahan sinuiksi taman suurkaupungin kanssa. Mutta palan kylla myos mielellani.

Odotan matkaa aika erikoisella fiiliksella. Puen pitkat housut, kauluspaidan ja pikkutakin paalle. Raahaan 20 kg:n laukun bussipysakille (pari kilsaa). Viimeiset hiet. Sitten illalla puikahdan Helsinki-Vantaan raikkaaseen 20 asteen (?) lampoon. Reilun viikon aikana alhaisin lampo on ollut makkarin 24 astetta. Se tuntuu tosi kylmalta.

Voi, kun en ottanut pitkia kalsareita mukaan. Vilustun luodinvarmasti kotona.

Vita De Vie

Olin A-klubilla katsomassa Vita de vie-bandia. Paikka on opiskelijaklubi ja liput olivat kympin (2,5euroa). Porukkaa oli varmaan neljasataa ja pieni paikka tupaten taysi. Eka kertaa muuten. Syykin selvisi. Bandi oli mahtava. Nyt soitettiin omaa musaa. Tyyli oli jonkinlaista Metallicaa ja hard rockia. Yleisoa ei tarvinnut viritella. Bandi hoiti hommansa suoraan ja eleettomasti (taitaa olla myos ammattitaidon merkki, kun bandi soittaa putkeen eika lurittele tai seurustele valilla).
Mainio bandi ja ostaisin levynkin, mutten ole viela loytanyt.

Kadulla huomasin mainoksia jossa kyseinen porukka on syyskyyssa Guns and Rosesin lampparina ja aiemmin Gary Moorella vastaavassa hommassa. Esityskieli taitaa tehda sen, ettei tulevaisuudessa kay toisinpain. Toivon kylla sita.

Treffasin muuten taitelijakaverin Fire-klubilla. Han antoi minulle Phoenixin DVD:n. Hieno mies. Uskoni parani koko Romaniaan sen jalkeen.

Aurinkoa puistossa

Asunnon lahella on oikein kaunis puisto. Siella voi myos soudella ja vuokrata polkuveneita. Ajattelin menna ottamaan aurinkoa. Pulma on se, ettei puistoissakaan miehet ole ilman paitaa. Menin kuin varkain venevuokraamon lahelle ja riisuin paitani. Odotus oli kuin jannitysnaytelmasta. Kuka tulee huomauttamaan ? Ei tullut kukaan. Tunsin oloni poikkeavaksi, mutta vahaisen ohikulkijajoukon takia pidin pintani. Aurinkoa piti saada. UV oli varmaan kasi.

Eilen Daimon clubin portsari kaski panna paidan kun menin altaan ulkopuolelle. Ei saa herattaa pahennusta.

Tein sen kuitenkin ja ajattelin, etta olen turistin nakoinen ja hieman vanha ja hoppana. Se onnistui. Jaksoin istuskella penkilla auringossa yli puoli tuntia. Sitten tauko ja sitten uudestaan.
Kaikki meni hyvin. Aurinko ei aivan paahtanut pilvettomalta taivaalta, mutta mittari naytti neljaakymmenta. Ihan riittavasti minulle. Paata huimasi valilla.

Katselin samalla kun isanta uitti isoa koiraa. Koira ui puoli tuntia. Yritti valilla tulla pois, mutta isanta ohjaili sita uimaan lammikon eri kolkkiin. En ole sellaistakaan ennen nahnyt.

Sahkotyot on tarkeita

Suomalainen turvallisuussuunniteman valvoja saisi varmaan satkyn. Sahkojohtoja on roikkumassa joka toisella kadulla. Joka toisella on joku sahkojohdon paa roikkumassa yksin.
Loistava sahkoturvallisuusguru Valkeakoskelta opetti, etta jos juku nayttaa vaaralliselta se on sita kohta todella. Pitaa korjata viat heti, koska ne muuttuvat aina suurimmiksi.

Hei, suomalainen ja ruotsalainen tietavat mika on vaarallista. Ainakin kaikki missa ei ole tarkastajaa ja asiamiesta.

Mies ja nainen

Taalla vallitsee selkea ero miesten ja naisten valilla. Mies on paitaan ja housuihin ja parransankeen pukeutunut macho. Nainen on pukeutunut vartalonmytaisiin vaatteisiin. Nainen on aina naisellinen. Siina se pieni ero. Pohjoismaiselle hemmolle heraa jonkinlainen vaivautunut olo. Olenko koodin mukainen ? En kait. Enkkua puhutaan aika hyvin, lahes joka paikassa. Mutta melko vaivautuneesti tai arasti. Hei, comon reippaasti smalltalkia. Ootte ihan jees ja osaatte hyvin enkkunne. Paremmin kuin mina.

Piscina

Loysin tanaan uima-altaalle. Eilen harhailin Tineretuluin metroaseman puistossa muutaman tunnin. Nyt katsoin paikan tarkemmin. Loytyi melkoisen etsinnan jalkeen. Kavelymatkaa metropysakilta on parisen kilsaa. Aurinko paahtoi, asteita taas reippaasti yli kolmekymmenta. Sielta kukkulan paalta loytyi Daimon sport club. Jalkapallo- ja tenniskenttia ja myos tama piscina. Maksoi 30 paikallista eli 7,5 ekea. Siten jonkinlaista harvojen huvia. Drum n Bass soi samaa tahtia pari tuntia. Sitten musiikkia alkoi hoitamaan dj. Allas oli 25 metrin allas. Lepotuoleja, aurinkovarjoja, ravintola/baari. Tarjoilija kierteliva kaiken aikaa juomia tuomassa. Hintataso oli melko kova. Kuitenkin "naapurissa" ollut nuorisoporukka joi sievoisen maaran rommikolaa, sollia ja muuta ja valilla tuotiin pizzoja. OK. Kaikki eivat ole koyhia. Mukavan viileaakin alkoi lopulta olla. Tuli pilvia ja tuulta ja paatin palata realityyn eli keskustaan. Taalla paistaa tama ikuinen aurinko ja kuumuus on aivan sama. Silti virkistava kokemus. Jossakin vaiheessa melkein palelin. Hip.

Springtime ja Fire

Springtimessa soin reissun edullisimman pizza+olut=10 leita (2,5euroa). Halpaa ja aivan runsas ja maukas. Taytteena kinkkua, paprikaa, sienia ja mustia oliiveja. Pannupizzan vahvuinen. Pizzeriassa oli kylla nelkyt astetta lamminta. Ulkona on jotain 35 astetta. Taalla nettipaikassa 25 ja meinaa jaatya.

Olin illalla Lipscanissa. Siella on noin sata ulkoterassia eri kavelykaduilla. Fire- niminen pubi on kadulla. joka on oikeastaan lankkupolku eli pitkospuut. Uteliaana menin ulkoterassilta sisaan, siita kaytavaa pitkin takasaliin. Siella mies maalasi seinaa. Meista tuli kaverit laakista, kun kerroin itsekin maalaavani. Hanen tyonsa oli maalata seinat koko ravintolassa. Esitteli minut jonkinlaiselle omistajallekin. Han taas lupasi huomenna, siis tanaan kopion Phoenix-nimisen bandin konsertti DVD:sta. He ovat olleet vastarintatyyppeja jo 80-luvun lopulla ja paenneet Saksaan. Mielenkiintoista. Ehka menen, ehka en.

Molemmissa edella kerrotuissa paikoissa on turvamies. Niita on joka paikassa. Metrossa ja leffateatterissakin. Turva-ala on taalla hyva bisnes. Se ei kylla luo turvallisuuden tunnetta, mutta ehkaisee varmaankin ryostoja.
Kaduilla on myos erilaisia paikallisia, valtiollisia ja muita poliiseja. Ei niista kylla paase karryille, enka kaipaakaan. Rauhallista kylla on ollut, ei tappelua tai sanaharkkaa edes.

Yksin

Nyt paljastan jotain itsestani.
Olen taalla yksin. 2,5 miljoonaa kaveria ja mina. Poikani ja tyttoystava palasivat Suomeen. Itseani jollakin tavoin koskettaa tama yksinaisyys. Olin nuorena 18 vuotiaana liftaamassa Saksassa ja Hollannissa . Parikymppisenba Interraililla Ranskassa ja Kreikassa. Yksin. Siskoni sanoisi jotain sielunvaelluksesta.

Jotain haen, mutten tieda mita ? Joka tapauksessa haen jotain uutta. Olen kait levoton sielu ! Maailma haastaa minut. Olen pohjimiltani arka ihminen. Haluan haastaa itseni. Kamppailen itseni kanssa. Se on kait se juttu. Lopullista maaranpaata ei ole. Jonkinlainen levottomuus sisallani. Haen sisaista tasapainoa hakemalla haasteita. Olen kai jonkinlainen kiertolainen.

Inception

Kävin leffassa . Incepti0n. Voin suositella. Tosin enkun taitoni oli sikäli puutteellista, etten ymmärtanyt kaikkea. Pitää katsoa suomennettu versio. Joka tapauksessa paljon ajattelemisen aihetta. Liput maksoivat 8 leitä (2 ekeä). Kohtuullista. En kerro juonesta muuta kuin, etta unen tasoista on kysymys. Etten paljasta mitaan. Monitasoinen ja kiinnostava juttu, kaikenkaikkiaan. Ota tästa nyt selvää. Mene ja totea itse.

Helle on sitten virallisesti avattu

Yllattaen se tuli illalla. Lampoa on siina kolmenkolmen-kolmenviiden valilla. Hiki valuu noroina. Huomiseksi on luvattu 38 astetta. Taalla on aivan sama onko pivista vai aurinkoista, lampoa piisaa. Raportoin kokemuksista lisaa myohemmin. Onneksi makuuhuoneessa on ilmastointi.

Tapasin Ceausescun

Kavin heilla kylassa. Paikka on rakennettu yhdelle seitsemasta kukkulasta ja talossa on 360.000 neliota. Maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jalkeen. Nikolaille kavi silla tavalla hassusti, etta vallakumous tuli ja han ei ehtinyt viemaan Elenaansa kotiin. Vallankumous tuli ja Heidat teloitettiin. Talo rakennettiin kuitenkin valmiiksa ja yhdentoista vuoden rakentaminen saatettiin finaaliin 1994 .Rakentajia oli 20.000 ja vuorotoina painettiin. Saleja on toinen toistaan isompia. Oikeastaan tama oli melkoinen kaupunkilegenda. Tahan asti paras. Kylpparissakin on nelioita 600. No jostain syysta nama itsevaltijaat alkavat ahnehtia ja sitten tulee loppu. Ainoa tyyppi, joka on paassyt puhumaan parvekkeelta oli muuten Mickael Jackson. Han sanoi legendaariset sanat "Hello, everybody in Budapest". Talo on taynna tarinoita ja tietysti jutut kasvavat ian myota. Paikka on kuitenkin niin mahtava, etta joskus Nikkea viela kiitetaan. Tilakustannukset ovat kylla melkoiset.

Niin Ceausescu sanoi muuten, etta kannattaa lomalla tulla humppaamaa Bucharestiin (ei Budapestiin, niinkuin Jakke). Sita yritan nyt noudattaa.

Electic Zebra

Lauantai-iltana soittei Mamoui nimisessa pikkupaikassa Electic Zebra rockbandi. Taas sama juttu .Mainiota muusikoita, hyvaa yhteissoittoa ja valtava meno. Yhta hyvia kuin KUMM, mutta tyyli oli mainsreamia eli tuiki keskityylin musaa. Pieni pubi ja aivan taynna eli alle sata henkiloa. Oli kivaa, eika maksanut muuta kuin juomat. Ihmettelen. Nautin. Muuten Lipscani oli tupaten taynna vakea.

Menen viela jonnekin, jos loydan viikolla musapaikkoja. Keskiviikkona on kylla naislaulaja Green Hoursissa, mutta ajattelin kokeilla B 52=nimista rockkuppilaa. Nimi on ainakin enteileva.

Joo siis olen internet kahvilassa ja aakkoset aalla ja oollalla eli kahta pistetta a ja o kirjaimen paalle ei loydy. Tama on kestettava