Kalevan kisat olivat ja menivät. Joensuussa kisailtiin. Muistiin jäi torstain kävelykilpailu myrskyssä. Siinä oli sitä Kalevan Kisojen henkeä. Muissa lajeissa ei ollut paljon jälkipolville kerrottavaa. Kovalla etukäteismainonnalla buffattu keihäskisa oli tylsyyden esikuvana. Joku toimittaja keksi siitäkin hienon huomion. "Suomella on Euroopan mestaruuskisojen kovin varamies." Niinpä. Ruuskanen hoiteli homman rutiinilla ja kiukulla ja Etelätalon ja Mannion kisa kolmannesta edustuspaikastä jäi senttipeliksi, Hoh, hoi. Ketä kiinnostaa ? Minna Nikkanen veteli seipäällä uudet ennätysnumerot, mutta siinähän se sitten olikin. Kun Neziri pinkoi voiton naisten aidoilla, ei siinäkään lajissa nähty kunnon kisaa. Pitkien matkojen juoksut olivat yhtä nukuttavia kuin talviset viidenkympin hiihdot väliaikalähdöllä. Hyvää aikaa vetää päiväunet. Joku naisurheilija moitti, että urheilukisoihin tullaa katselemaan naisten takapuolia. No, jos ei muuta ole katsottvana niin sitä sitten. Toinen vaihtoehto on siirtyä muiden lajien pariin.
Kalevan kisoista puuttuu varsinainen kilpailu. Useimmissa lajeissa voittajan voi julistaa ennen kilpailua. Tai sitten voittaj ei ole edes viitsinyt tulla paikalle SM-kisoihin, kun pitää valmistautua isompiin kekkereihin. Jotain tälle touhulle pitäisi tehdä. Palloilulajit vievät yleisön yleisurheilulta tai sitten se jää Sonkajärven, Noormarkun ja Someron kyläjuhliksi. Onko siellä SUL:n johdossa ketään, jota kiinnostaa oikea kilpailu ja katsojat ? Ehkä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti