Joka toinen vuosi on sopivan harvoin maalata vessa. Viimeksi kaksi vuotta sitten Maalasin viimeksi ja sävytti oli liian sininen. Nyt päätin maalata valkoisella. Vessa on siitä kinkkisempi ja mutkikas paikka, että kaikki pinnat ovat spesiaaleja. Seinien alareunojen teippaaminen ja lattian peittäminen sanomalehdissä on jo temppu sinänsä. Jokaisen kolon ja sivun joutuu vetämään pensselillä ja telalla. Lisäksi vessoissa on runsaasti korkeutta. Niin runsaasti, että tällainen keskikokoinen henkilö saa pinnistellä tuolin päällä kuin Sorin sirkuksen jonglööri (nuorallatanssija) konsanaan. Riemukas yllätys oli valkoisen maalin peittävyys. Tai siis, ettei se peittänyt ensimmäisellä vedolla. Saan siis pinnistellä myös toisen kerran. Huomenna. Voi tätä sutimisen autuutta.
Sen verran kivaa tämä maalaaminen kuitenkin on, että kunto nousee ja mies karaistuu (lue simahtaa). Ja seuraavan kerran mieluummin myyn tämän asunnon kun maalaan vessoja kolmatta kertaa. Positiivista on tietenkin hyötyliikuntaa. Pää on märkänä ja jäseniä kolottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti