Monia päiviä jatkuneet mielenosoitukset ja levottomuudet kertovat Turkin ristiriitaisesta tilanteesta. Pääministeri Erdogan on jatkanut islamistissuuntaista uudistustyötä. Toisaalta Turkkilainen älymystö ja keskiluokka ei pidä alkoholin rajoituksista ja tamksim aukion rakennushankkeista. Taustalla on poliittinen kriisi, joka voisi ratketa molempien osapåuolien vastssntulolla. Nyt sellaiseen ei näytä olevan halukkuutta. Julkisen alan lakko lisää vettä myllyyn. Pääministeri on matkustanut valtiovierailulle Välimeren eteläpuolen maihin. Hän on torjunut rinnastuksen arabimaiden kansannousuihin. Tosiasiassa Turkki on monipuoluevaltio, jossa on periaatteessa demokratia. Turkki on ollut pikemminkin muiden maiden vallankumouksen mallimaa.
Atatyrkin luomalla kansallisvaltiolla menee periaatteessa hyvin. Kuitenkin jakautuminen perinteiseen islamilaiseen maatalaisvaltioon ja kaupungistuneeseen teollisuusvaltioon luo omat jännitteensä. Suurissa kaupungeissa on paljon länsimaisia vapauksia ja kulttuuria kannattavia kansalaisia. EU:n jäsenyysneuvoittelut ovat jumissa ja pääministerin AKP puolue on ollut jo pitkään vallassa. Aitoon demokratiaan kuuluuvat myös vallanvaihdot ja vilkas oppositiopolitiikka. Nyt kritiikin kärkeä on suunnattu myös poliisin koviin otteisiin. Presidentti Gyl on yrittänyt liennytellä mielenosoittajia katsoen mielenosoitukset demokratiaan kuuluviksi. Pääministeri Erdogania pidetään jäykempänä hallitsijana. Hän tuskin antaa tuumaakaan periksi. Kriinin venyessä tästä alkaa kärsiä Turkin pääelinkeino: turisami. Taksimin aukio on myös seudun hotellien keskuspaikka. Kun nämä miljoonavirrat vähenevät, Turkki on sekä talkoudellisessa että poliittisessa kriisissä. Siitä taas ei hyödy kukaan. Vähiten 80 miljoonainen kansa. Seurauksena työntekijävirtojen suuntautminen Eurooppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti