Tapasin maestro Pendereckin. Hän ei enää säveliä avantgardea. Se oli viisikymmentäluvun juttu. Sen sijaan hän on säveltänyt vokaalimusiikkia viisikymmentäluvulta lähtien. Penderecki on Puolan toiseksi kuuluisin säveltäjä (heti Chopinin jälkeen). Hän on säveltänyt kahdeksan sinfoniaa, neljä oopperaa ja valtaisan määrän kaikenlaista muuta musiikkia. Vokaalimusiikkissa Pendereckin kieli on Latina tai Saksa. Puolan tai Englannin kieli ei taivu vokaalimusiikkiin. Pendereckin musiikkia on käytetty myös useissa elokuvissa kuten Kubrickin Hohdossa, vaikkei hän olekaan varsinaisesti säveltänyt elokuvamusiikkia. Kuuluisimpia teoksia on Lukas-passio, jota pidetään 1900-luvun parhaimpana oratoriona. Maestro on myös toiminut kapellimestarina ja professorina.
Pendereckin oli Tampereen Sävelessä pikavierailulla. Hänen 80-vuotis valokuvanäyttely avattiin Tampere talon talvipuutarhassa. Pendereckin oli jo Naantalin musiikkijuhlilla ja Turussa kantaesitetään viikonloppuna hänen tuotantoaa.
Oli hienoa tavata elävä legenda. Elävä maailman legenda. Pendereckin on sellainen. Ehkä Suomessa vähemmän tunnettu ja soitettu, mutta maailmalla legenda. Tasapainoisen oloinen säveltäjämestari jätti rauhallisen ja elinvoimaisen kuvan. Minua kiinnosti Pendereckissä hänen voimakas avantgardistinen kausi viisi ja kuusikymmntäluvulla.
Mikä sitten muutti Hänet seitsemänkymmentä luvulla romantiikan ja klassisen konserttimusiikin tiennäyttäjäksi ? Aikaisempi yhteistyö John Cagen ja mm. jazzmuusikko Don Cherryn kanssa oli kiinnostavaa. Puolaan jazzmuusiikin kulta-ajat sijoittuvat samaan aikaan. Harmooninen musiikki tuli kuitenkin Pendereckin elämään jäädäkseen. Se nyt vaan ei satu kiinnostamaan minua. Oletan, että Penderecki koki jonkinlaisen seestymisen ja yhteyden katolisen uskontoon. Sillä tiellä ollaan. Se ei tietenkään himmennä maestron aikaansaamaa musiikillista imperiumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti