Myrsky sekoittaa Etelä-Suomen

Kova tuuli ja lumisade ovat sekoittuneet arki elämää ja liikennettä. Perinteisesti Helsingin ratapihan vaihteet ovat jumissa/lumissa. Noin 30.000 kotitalouden sähköt ovat katkenneet. Antti-myrskyksi (tänään on Antin päivä) nimetty puhuri on katkonut sähkölinjoja. Suomenlahdella vyöryivät isoimmillaan 10 metrisen aallot. Turun moottoritie on stopissa ja Helsingin kehätiet ja ulosmenotiet ovat pahoisas ruuhkissa. Töiden päättyminen ja viikonlopun alkaminen lisää entisestään liikenneruuhkia.

Vaikka meillä ei olekaan hurrikaaneja, maanjäristyksiä tai rankkasateita, olemme aika herkästi haavoittuva maa. Viime vuosina tuuli on tuivertanut, vettä sadellut ja lunta pyryttänyt melko usein. Jotenkin koko pääkaupunkiseutu tai viimeksi Pohjanmaa on sekaisin tästä muutoksesta. Yksittäisten ihmisten riskejä kartoitetaan ja valvontaa tehostetaan. Kuitenkin julkisen liikenteen ja sähköntuotannon riskejä ei olla suuremmin ennakoitu. Ainakin siltä näyttää. VR:n viivästykset alkavat jo naurattaa. Tai itkettää. Tai molempia riippuen missä suhteessa VR:ään olet.

Meren myrskytuulista tulee mieleen vuosi 1985 ja merimatka Pomerania-laivalla Gdanskiin. Aallot löivät pahimmillaan laivan yli. Peti oli ainoa mahdollinen olinpaikan laivalla. Matka oli loppumattomalta tuntuvaa kallistelua ja keinuntaa. Olo oli niin paha, ettei osannut pelätä laivan uppoamista. Aallot olivat jyrkkiä mäkiä tai ammottavia kuoppia. Myrsky kesti lähes vuorokauden, mutta matka melkein kolme vuorokautta. Sen jälkeen ei ole tarvinnut käydä vapaaehtoisesti huvipuiston laitteissa.

Itse olen tänään myös liikenteessä. Matka Lahteen taittuu bussilla. Oma mopoauto on piinallisen vaikea ohjattava puuskittaisessa tuulessa. Tällaisessa myräkässä voisin uskaltaa ajaa viittäkymppiä. Muutenkaan ajaminen ei kiinnosta lumen seassa. Huomattavasti turvallisempi vaihtoehto on onnikka. Raideliikenne on niin sekaisin, etten edes harkinnut junaa. Suora bussilinja Tampere-Lahti on sitäpaitsi halvempi vaihtoehto. Itse asiassa nautin suuresti tästä valinnasta. Niin monta kertaa olen taiteillut huonossa kelissä tien päällä. Yllättävän paljon kova myräkkä heiluttaa myös isoa bussia.

Joku sisäministeri voisi kehottaa ihmisiä jäämään rokulipäiväksi kotiin. Näin pahimmista ongelmista ja ruuhkista vältyttäisiin. Tai olisiko se ulkoministerin hommia kun ulkona on huono ilma. Tai ehkä liikenneministeri ? Pääministeri päättää tietysti kaikesta mutta valtiovarainministeri voisi sopia työnantajien kanssa maksettavista korvauksista. Onhan tämä työministerinkin hommia ja Jussin mielessä puolustusministeriönnjuttuja. Tietysti presidentti voisi käyttää poikkeustilan suomaa (?) valtaa ja määrätä puolustusvoimien ylipäällikkönä myös reserviläiset kotiin. Tai ratapihalle lumitalkoisiin. Sehän olisi oikein somaa.

J.J.Lehto syytön ?

Turun hovioikeus on katsonut Jyrki Järvilehdon syyttömäksi veneonnettomuuteen, jossa kuoli yksi henkilö. Järvilehdon ei muista mitään. Alkoholilla oli runsaasti osuutta asiaan. Hovin mukaan näytöt eivät riitä Järvilehdon syyllisyyden toteamiseksi. Käräjäoikeus päätti tuomita Järvilehdon kahden vuoden (?) vankeuteen.

Olisin voinut veikata tämän tuloksen. Ihmettelen käräjäoikeuden päätöstä. Kun Järvilehto sanoo, ettei muista mitään, jää näyttö pakostkin ohueksi. Mikä merkitys on ex-formulakuski julkisuuskalla ? Se kiinnostaa varmasti yhtä hyvin oikeusoppineita kuin suurta yleisöäkin Onko Järvilehto osasyyllinen vaikkei hän olisikaan ajanut venettä. Epäilemättä on. Hän on tällöin antanut juopuneen ohjata venettä. Tuleeko siitä kakkua, sitä en tiedä, mutta hän on vahvasti osallisena traagisiin tapahtumiin. Varmasti Järvilehto on saanut jo kovan rangaistuksen koko tapahtuman suuresta julkisuudesta ja häpeästä. Eikä ammattiautoilija tiedä tai välitä laeista ja säännöksistä ? Mutta oikeusprosessit käydään loppuun ja uskon, että monta käännettä on vielä edessä.

Mitä tästä opimme ? Älä aja kännissä ! Älä aja kännissä vaikka olisit ihan tavis. Älä aja kännissä vaikka olisit julkkisammattikuski. Älä aja kännissä vaikka olisit entinen formulakuski. Jos kuitenkin päätät ajaa kännissä, saatat ajaa kovalla vauhdilla päin siltapylvästä ja joku voi kuolla. Siitä tulee pari vuotta vankeutta. Ensikertalaisena selviät vuodella.

Sorin Sirkus - Kujalla

Sorin Sirkuksen perinteinen joulunajan show vie katsoja kujalle. Kuja elää elämäänsä, musa soi ja väki bailaa. Sorin Sirkuksesta on kehittynyt räväkkä nuorisosirkus, jonka parissa viihtyy yhtä hyvin aikuinen kuin vähän nuorempikin väki. Iloitsen nuorten miesten vahvasta panoksesta. He ovat show parasta antia monipuolisella osaamisella ja iskevällä esiintymisellä. Monenlaista yksilöosaamista esitetään myös tikapuilla, renkailla, tulella ja monilla muilla välineillä. Huumoria on kosolti mukana. Erityisesti lopun tramboliinibileet on huikea ja riemukas huipentuma. Se viimeistään imaisee katsojan mukaan kujan maailmaan. Välillä jonglöörin keilat putoilevat tai tyttö putoaa köydeltä, muttei haitaa. Tärkeämpää on sykkivä kuja ja hyvä meininki. Musiikki on jälleen keskeisesti esillä. Edellisvuosien livebändi on vaihtunut Dj:ksi. Ei paha, vaikka live on aina live ja äänitemusiikki ei siihen pysty. Räppääjä olisi varmasti sopinut myös joukkoon, mutta hyvä näin. Esityksi on kaikkiaan vajaa kaksikymmentä Loppiaiseen saakka. Suosittelen.

Barbara Nitke ja Mary Jane Gregory

Alternatives- vaihtoehtoja on nimenä siskosten Barbara Nitken ja Mary Jane Gregoryn näyttelyssä Galleria Emilin studiossa Tampereen Vanhalla kirjastotalolla.

Barbara Nitke on valokuvaaja. Hän tutkii kuvissaan muodin pintakiiltoa. Isot kuvat muistuttavat muotikuvia, mutta niissä on myös jotain pysäyttävää ja kyseenalaistavaa. Kaikki kuitenkin muotikuvauksen keinoin. Hän on taustaltaan tv- sarjojen valokuvaaja ja tukinut kuvillaan naisia pornoelokuvan, fetissien ja sadomasokismin maailmassa.

Mary Jane Gregor asustaa Oulussa. Hänen töitään on ollut kahdesti esillä Tampereella. Mary Gregoryn päämateriaalina on lasi. Hän on valokuvannut suomalaista maisemaa ja maalaa sitä lasipinnalle. Gregoryn teokset ovat suomalaista tai pitäisikö sano pohjoisen väriskaalaa. Pelkistetty maisema, pelkistetyt värit. Teoksissa on vahvasti jotain syvempää suomalaisuutta. Ehkä hiljaisuus ja tasaisuus.

Jollakin tapaa näiden kahden taiteilijan kovin erilaisen töiden asettaminen limittäin jäi vaivaamaan. Nitken voimakkaat värikylläiset työt syövät Gregoryn rauhaa ja hiljaisuutta ja katsoja joutuu hakemaan niitä runsauden keskeltä. Kannatta käydä katsastamassa tämä pienehkö näyttely: Se on esillä joulukuun loppuun.

Parhaat ja huonoimmat autot

Vakuutusyhtiö Warrant Direct on listannut parhaimpia ja huonoimpia autoja. Heille tietysti tärkeä tieto on huonot autot, koska vakuutusyhtiö katselee ongelmia. Eikä pelkästään katsele vaan maksaa korvauksia.

Huonoimmat autot ovat Audi, BMW, Mersu, Bentley ja Porsche. Itse asiassa hyvä ja helpottava tieto meille tavallisille ihmisille. Ne, joilla on varaa ostaa tällaisia autoja, on varmasti varaa maksaa myös vakuutusmaksuja tai korjauksia. Ikävä asia on se, että ilmeisesti me,suuri tavisten lauma, maksamme vakuutusmaksuilla näiden huonojen autojen kulut.

Hyvät autot tulevat idästä: Mitsubishi, Vauxhall (mikä ? eikös tämä brittikärry ole jo naftaliinissa ?), Suzuki, Toyota, Volvo, Mazda. Köyhä kansa ajaa siis hyvillä ja luotettavilla autoilla. Me tavikset ajelemme hyvillä ja kestävillä autoilla ja maksamme kiltisti autovakuutusmaksumme. Se on myös vakuutusyhtiöiden mieleen, jotka joutuvat keräämään meiltä rahat huonojen autojen kustannuksiin.

No, mitä tästä opimme : Köyhällä ei ole varaa huonoihin autoihin. Eipä niin.
Toisaalta varakkaat ihmiset vetävät tässäkin asiassa lopulta pidemmän korren. On se niin väärin.

Herää kysymys.
Mielikuva Audeista ja Bemareista on siis väärä. Onko tämä koko juttu hämäystä ? Olisiko tässä sittenkin takana aito salaliittoteoria, jolla yksinkertaisia mattimeikäläisiä jymäytetään ?

Siitä ja monesta muusta blogimme seuraavissa numeroissa. Keep in touch !

Tylyt maat

Taas on tutkittu matkailumaita. Nyt kysyttiin ihmisiltä tylyintä kohtelua eli missä maassa saat tylyimmän vastaanoton. Kotimaamme Suomi ei ole edes listoilla. Ainakaan viidentoista kärkimaan joukosta ei löydy Suomea. Suurin osa on isoja maita. Se onkin helppo ymmärtää ja myös itse kokea. Isoissa maissa ihmiset ovat kiinnostuneita vain oman maan asioista. Vieraat ovat lähinnä häiriöksi. Pienen maan pitää olla herkkänä muiden maiden ihmisille, koska itsetunto on huonompi. Eurooppa on vahvasti esillä tällä listalla.

Kärkipäässä ovat seuraavat maat: Ranska, Venäjä, Iso.Britannia, Saksa, Kiina, Yhdysvallat, Espanja ja Italia.

Vastaavasti miellyttävät ja ystävälliset maat ovat kaukomaita. Listan kärkipää on seuraava: Brasilia, Karibian maat, Filippiinit, Thaimaa ja Portugali.

Mitä tästä voi oppia. Kannattaa seuraavaksi vältellä suosittuja eurooppalaisia lomakohteita ja matkustaa vaikka Brasiliaan tai Filippiineille. Sinne maksaa toki aika paljon, mutta siellä ollaan vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ystävällisyyttä ei voi mitata rahassa. Köyhät voivat mennä Portugaliin. Vastaavasti seikkailunhaluiset suunnistakoot Ranskaan Venäjälle tai Britanniaan.

Tästä muistuukin mieleen tapaus viime keväänänä Bolognassa. Olimme syömässä ravintolassa, jonka tavaramerkkinä oli kiukkuinen tarjoilija. Isäntämme huudahti meille iloissaan: "Nyt saimme sen pahansisuisen tarjoilijan". Joten tyly palvelu voi olla myös myyntivaltti. tarjoilija oli kyllä paha suustaan, vaikka myöskin naureskeli meille hyvätahtoisesti.

Pitkäikäinen torttu

Iltapäivälehti kertoi Mänttä-Vilppulan kääretortusta. Henkilö oli ostanut kääretortun vuonna 2007 ja torttu on edelleen hyvännäköinen avaamattomassa paketissa. Miten tämä on mahdollista ? Otimme asiasta selvää eri asiantuntijoilta. Tässä kommentit:

A. Ruokatalouden tutkimuslaitokselta vakuutetaan, että kaikki muukin ruoka säilyy vähintään viisi vuotta. Pakkausta ei saa avata. Mikäli paketissa on pienikin reikä, tuote haettu ja homehtuminen alkaa. Asiaa ei ole haluttu julkistaa, koska se romuttamiseen koko ruokateollisuuden.

B. Elintarviketeollisuuden tutkija vakuuttaa, että kääretorttu on muovia. Se ei säily edes kahta tuntia, vaikka sitä pidettäisiin pakkasessa. Kääretorttu on tuoretuote, joten se kannattaa syödä heti seuraavan tunnin aikana. Näin vältytään ikäviltä vatsakivuilta. Ainakin, jos aikoo syödä koko tortun kerralla.

C. En tiedä mitään ! K-ja S-ketjuista vakuutetaan, ettei heillä ole kyseistä torttua myynnissä. Heidän mukaansa torttu on myynnissä vain kilpailijalla. Molemmat tahot tietävät varmana tietona, että kyseinen torttu sisältää yli 50 % lisäaineita. Loppu on halpiskamaa halpismaasta.

D. Torttutehtaan tutkimusosastolta pahoiteltiin, että torttu oli vahingossa myyty tavalliseen pohjois-pirkanmaalaiseen kauppaan. Kyseiset tortut ovat tarkoitettu palvelutaloihin ja muihin laitoksiin, jossa tarkkaa syöntiaikaa on mahdotonta määritellä edes vuoden tarkkuudella. Torttuja on myyty satoja tuhansia nimeltä mainitsemattomiin kaupunkeihin ja itä-Euroopan maihin hyvällä profitilla.

E. Patentti-ja rekisterihallitukselta todetaan, että kyse on uuden ajan pullopostista. Se on rekisteröity Caymansaarilla ja kestää kaikenlaisia ilmanaloja tropiikin rankkasateista pakkasiin ja maanjäristyksistä pyörremyrskyihin. Kääretorttu tulee myyntiin ensi jouluna ja sitä voi syödä koko 2000-luvun. Hintakin on kohtuullinen 40,95 €/kg ja tarjouksessa 2,95. Kyseessä on kadonnut koetorttu, joka nyt on osoittanut sitkeytensä.

Tampereen alttoviulukilpailu

Kaksikymmentä alttoviulistia kisasi Tampereen konservatoriossa järjestetyssä alttoviulukilpailussa. Ensin karsittiin kaksitoista kiusaajaa ja sitten louppukisaan selvisi kuusi altistia. Lauantaina ja sunnuntaina vedettiin kaksiosainen loppukilpailu: konsertto ja kamariorkesteri. Kamarimusiikkiosuus oli Jukka Tiensuun säveltämä Armotta. Orkesterin kanssa oli vaihtoehtoina Hoffmeisterin tai Stamitzin romanttiset konsertot. Joukosta erottui neljän kärki Tina Brännkärr, Hanna Pakkala, Lauri Savolainen ja Pia Kukkonen. Lopullinen kolmen kärki sijoittui tähän järjestykseen, mutta Kukkonen jäi kuudenneksi. Voittaja sai 3.500 € palkintorahaa ja seuraavat saivat hieman pienemmät siivut. Lisäksi Lauri Savolainen pokkasi Ylen palkinnon parhaasta Tiensuun tulkinnasta. Lisänä tuli Ylen äänitys kyseisestä kappaleesta. Loppukilpailun huipentumia olivat mielestäni lauantaina Tina Bränkärin Stamitz konsertto ja sunnuntaina Lauri Savolaisen Tiensuu tulkinta. Vaativa kilpailu oli loppuun asti tasainen ja kiinnostava. Tuomarit saivat piinallisen tehtävän, mutta lopputulos oli koko lailla oikeaan osunut.

Voisiko tästä tulla iso tamperelainen musiikkikilpailu vai haluaako alttoviuluseura pitää kisan enemmän nuorten kykyjen esiinmarssina ? Tärkeä pointti on toki turvallisella, kotoisella kisalla, jossa pääosa kilpailijoista tuntee toisensa ja jokainen soittaja iloitsee toistensa saavutuksista. Mutta suuri yleisö ei tähän kilpailuun oikein löytänyt, jos oli tarkoitukskaan. Löytyisikö tällaiseen kisaan kunnon sponsori, jossa voisi olla sekä nuorten kykyjen kilpailu että kansainvälinen kilpailu ? Kysyn vain !

Kaamos Utsjoelle

Taas se alkoi. Nimittäin kaamos Utsjoella. Pimeyttä kestää kaksi kuukautta. En osaa kuvitella tätä muuten kuin pitkänä talviunena. Seitsemän tunnin valoisuus tuntuu jo riittävältä kidutukselta. Ikääntymisen myötä häiritsee erityisen paljon. En muista nuorempana juurikaan ajatelleen koko asiaa. Nyt tuntuu kohmeiselta ja kankealta. Kaikki sympatia utsjokisille ihmisille. Parin kuukauden kuluttua alkaa valo pilkottaa. Tastapainona on yötön yö kesällä, mutta se tuskin nyt lohduttaa. Kirkasvaloja saa työntää joka paikkaan, jotta pimeydestä selviää.

Tallipihan joulutori

Tallipihan joulutori avattiin lauantaina. Pysyvien työpajojen lisäksi ulkona oli muutamia kojuja. Paikkaa oli myös joulukoristeltu. Sanomattakin on selvää, että pian aukeava Keskustorin joulutori on useita askelia Talipihaa edellä. Tallipihan syrjäinen sijainti ja vaatimattomampi tarjonta pidentävät merkittävästi kävijämäärää. Kuitenkin lapsiperheiden näkökulmasta Tallipihan on parempi. Hevosen, aasi ja lampaat. Rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Ne saavat varsinkin pienten lasten vanhemmat suuntaamaan askeleessa (autonsa) Tallipihalle. Tätäkin tarvitaan.

Wigrenin tehtaanmyymälä

Wigrenin tehtaanmyymälä on avattu. Entisen lounaspaikan lisäksi on myymälä, jossa myydään lihajalosteiden lisäksi myös tuoretta lihaa. Näin joulun alla tarjolla on tietysti myös kinkkuja. Tuttuja Wigrenin nakkeja, lenkkimakkaroita, metwursteja ja sinappia on myynnissä. Ostettiin meiramimaustetta, nakkeja ja palvattua kylkeä. Palviliha oli erittäin maukasta. Wigren tavoittelee Suomen parhaan tehtaanmyymälän titteliä. Siinä on tavoitetta yllin kyllin. Tuoretuotteilla ja yllätystarjouksilla se saattaisi onnistuakin, mutta, mutta... Wigren on myös jääkiekko Ilveksen sponsori. Nimmareita jaettiin ja puolustaja Niko Peltolan paita oli arvottavana. Kannattaa käydä Patamäenkadulla Rukkamäen juurella maistelemassa herkkuja.

Saari kateissa ?

Eteläisellä Tyynellä merellä on kadonnut saari. Google Earthin mukaan saari on nimeltään Sandy Island, kun taas Atlas of the Worldin nimi on Sable Island. Oli nyt nimi mikä tahansa, saarta ei ole enää olemassa. Kuka vei saaren ? Tai pitäisikö kysyä: Minne saari on piilotettu ? Asiaa on tutkinut myös tutkivan journalistiikan osastomme. Vaihtoehtoja on monia. Tässä muutamia.

1. Ilmaston lämpeneminen on nyt todistettu. Vesimassat ovat tulvineet saaren yli ja saari on uponnut merten syvyyksiin. Greenpeacen aikoo löytää uponneen saaren ja pystyttää saarelle muistomerkin (riittävän korkean, että sen näkee merellä), jossa lukee teksti: "Mitä me sanoimme, olisitte kuunnelleet meitä, terkuin Greenpeace".

2. Joku miljonääri, Soros tai Abramovits, on vienyt sen kotirantaansa, kesämökkinsä eteen ja saunoo nyt saarella makkaraa paistellen ja keppanaa juoden. Miljonäärit kaipaavat rauhaa ja kadonnut saari tarjoaa turvallisen suojan. Saarella saa olla rauhasta, koska sitä ei ole olemassa. Kyllä rikkaat ovat myös nokkelia. Kun raha ei ole ongelma, miljonääri on ostanut löysällä rahalla saaren itselleen.

3. Maailman suurin valas, sanotaan vaikka Henry tai Moby Dick, on syönyt nälkäänsä saaren. Tyynen meren planktonmäärä on vähentynyt, jolloin nälkäinen valas on hotkaissut saaren suuhunsa. Saaren jätöksiä putoilee sinne tänne meren pohjalle. Saari on menetetty, mutta valas on hengissä. Huonompi asia on jos nälkäinen valas älyää tulla Eurooppaan ja hotkaisee seuraavaksi Sardinian, Korsikan, Islannin tai meidän Ahvenanmaamme. Tämän varalle EU aikoo perustaa valastutkaverkoston Välimerelle, Atlantille, Pohjanmerelle ja Itämerelle. Johtajaksi tulee joku Suomen entinen Presidentti tai Pääministeri.

4. Marsilaiset ovat vieneet sen mukanaan. Kuten tiedetään Marsissa ei ole meriä eikä siten myöskään saaria. Nyt asia haluttiin korjata. Tosiasiassa kukaan Marssissa ei uskonut maassa vierailleiden marsilaisten kertomuksia meristä ja saarista. Piti ottaa näyte mukaan ja viisaat marsilaisten nappasivat pienen vähäpätöisen saaren Tyyneltä mereltä. Vastalahjaksi marsilaiset ovat tuoneet Marsin kuukiviä. Ne on pudotettu mereen ja kun seuraavan käynnin yhteydessä tuodaan vielä lasti, syntyy Tyynelle merelle uusi saari. Siitä kerrotaan sitten laajalti sekä Maan että Marsin mediassa.

5. Minä se olin ! Tunnustan kaiken ! Kas kun tykkään kivien heittelystä. Tai en tykkää vaan teen sitä tahdottomasti. Muut eivät tykkää minun harrastuksestani, vaan päinvastoin useat rantojen omistajat ovat haastanut oikeuteen rantaviivan hävittämisestä. Päätin löytää kivan pienen saaren. Se löytyi Eteläiseltä Tyyneltämereltä. Heittelin aluksi ihan leikilläni, mutta lopulta kivienheittely muuttui pakkomielteeksi. En pystynyt lopettamaan tätä addiktiota vaan viskoin koko saaren palasina mereen. Nyt olen ollut hoidossa ja todennut että syyt addiktioon johtuvat lapsuudestani ja nuoruudestani. Lapsena jouduin tulemaan kotiin jo seitsemältä ja nuorena kymmeneltä. Kaikki kaverit nauroivat minulle ja yritin viskoa heitä kivillä. Nauha jäi päälle enkä osannut lopettaa agressiivisuutta. Nyt olen saanut apua ongelmiini ja heittelen enää sanallisia kiviä blogissani.

Muitakin mahdollisuuksia on, mutta niitä ei voi kertoa. Supo (nykyinen tiedustelupalvelu) on sulkenut kansiot viideksikymmeneksi vuodeksi ja lähettänyt tutkivan journalistiikan työntekijät Guantanamoon tai ainakin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (vanhahtava ilmaus asialle, joka on todella kaukana). Näistä vaikememme kuin muuri. Kiinan muuri. Hei nytpä keksin. Taidankin lähteä heittelemään kiviä Kiinan muurilta. Niitähän riittää.

Valohoitoa mustaan talveen

Ennustajat povailevat leutoa talvea. Lumeton maaperä, sateiset ja pilvipeitteiset päivät, musta maisema, lyhyt valoisuus. Tämä kaikki tekee mustan päänsisällön. Väitän, että meillä suomalaisilla on sellainen. Toki jotkut idearikkaat kanssaeläjät ovat keksineet kirkasvalon. Lisäksi on kehitelty korvassa pidettävä kirkasvalo. Varmasti valoilla on piristävää vaikutusta näille ihmisille, mutta me suuri tavisten massa elämme mustaa maailmaa. Sen tunnusmerkkejä ovat väsymys, hiljaisuus, lisääntynyt unentarve, negatiiviset ajatukset, arvaamaton ärtymys, päänsärky ja ylensyöminen.

Pitäisi perustaa Valoa aivoille - liike. Sen tavoitteena on saada jokaiselle suomalaiselle (jokaiselle, joka haluaa) parin kuukauden etätyöpaikka päiväntasaajalta. Köyhän miehen versiossa valoisuusjakso voitaisiin toteuttaa Kreikassa. Sieltähän voisi halvalla saada joitakin pantattuja lomakohteita. Tämä jakso toteutettaisiin joka toinen vuosi. Pari miljoonaa kansalaista vuodessa maksaisi noin kuusi miljardia, jokainen saisi n. 3 tonnia matkoihin ja ylöspitoon. Tämä kuulostaa aika paljolta, mutta sehän on pikkuraha, jos ajatellaan hyötyjä. Niitä ovat työtehon parantuminen, vähentyneet sairauspäivät, positiivinen asenne työelämässä ja Finnairin johtajien bonukset. Tiukassa paikassa omakustannusosuus voisi olla tonnin, jolloin kokonaiskustannukset putoaisivat neljään miljardiin. Jos työnantaja saataisiin tonnilla mukaan, olisi valtion osuus vain kaksi miljardia. Ei muuta kun karvalakkilähetystö valtiovarainministeri Urpilaisen pakeille Brysseliin.

Jos nyt sitten kävisi kuitenkin niin, ettei tämä liike saavuta tavoitettaan, pitää kehitellä kirkasvalostrategia. Kaikkien päähän kirkasvaloa-hanke. Kirkasvalo on toki vaikutuksiltaan vaatimaton verrattuna oikeaan auringonpaisteeseen, mutta parempi kuin musta talvi. Kirkasvaloa suositellaan käytettäväksi tunnin ajan aamupäivisin. Jos lasketaan, että valon käyttö aloitetaan klo seitsemän ja päätetään klo kaksitoista, tulee käyttötunteja viisi. Viisi miljoonaa ihmistä tarvitsisi siten noin miljoona kirkasvalolamppua. Tämä edellyttää ihmisten ryhmäytymistä viiden joukkoihin. Sisäministeriö voisi antaa ryhmäytymisestä koulutusta, oppaita ja ohjekirjasia. Siihen menee varmasti muutamia miljoonia lisärahaa, mutta samalla ryhmäytyminen vähentäisi yksinäisyyttä ja umpimielisyyttä. Jos yksi lamppu maksaa satasen, olisivat kustannukset sata miljoonaa. Lamppu toimii varmasti 2-3 vuotta, joten tämä pienehkö määräraha ei ole edes jokavuotinen ilmiö. Puhumattakaan, jos lamppu toimii 4-5 vuotta. Tämän ns. karvalakkimalli ei tuota tietenkään niin paljon työtehon parantumista tai sairauspäivien pienenemistä, mutta jotain kuitenkin. Kulujakin on toki vähemmän.

Jos nyt sitte kävisi niin, että kirkasvalohomma ei jostain syystä saa tuulta purjeiden alle, pitäisi olla varasuunnitelma C. Edelliset ehdotukset ovat siis A ja B. Tässä suunnitelmassa kirkasvalolamput korvataan taskulampuilla. Niitähän on monenlaisia malleja, mutta valtion hankintakeskus (nimi muutettu) voisi kilpailuttaa taskulamput ja näin saataisiin halpoja kiinalaisia maglitejä. Lamput maksavat arviolta pari kymppiä kappale ja alkaliparistot saman verran. Miljoonan lampun hinnaksi tulisi siten noin neljäkymmentä miljoonaa euroa. Jos kuntia velvoitettaisiin maksamaan patterit, olisi valtion osuus vain parikymmentä miljoonaa. Se parikymmentä milliä löytyy varmasti vaikka Rahiksen tai Veikkauksen voitoista. Näin valtion osuus on vain päätöksen tekeminen eli selvitysmies, työryhä, lobbauskulut, kokouspalkkiot ja pullakahvit. Yhteensä alle sata tuhatta euroa. Jos lamput jaettaisiin Kelan luukulta ja paristot sossusta, kustannukset jäisivät varmasti muutamaan milliin.

Vihoviimeinen keinona on tulitikku-kynttilämalli. Se tarkoittaa, että kaikille suomalaislle hankitaan tulitikkuja ja kynttilöitä. Jokaiselle ostetaan sadan tuikun pussi ja pari askia tulitikkuja. kustannukset ovat neljä euroa. Kokonaiskustannukset ovat siten parikymmentä miljoonaa euroa. Tämän ratkaisun seurauksena saadaan kenties hiukan sympatiaa. se ei ole mitenkään merkityksetöntä, mutta vaikuttavuutta on hieman haasteellista todentaa. Ja jos sanotaan suoraan, tässä mallissa rahat menevät kyllä kankkulan kaivoon.

Näillä keinoilla harmaat suomalaiset muuttuvat kaamosaikana smalltalkia solkkaaviksi ideanikkareiksi ja maan talouskin saa piristysruiskeen. Tämä ehdotus on nyt rekisteröity patenttihallituksessa, joten se on kaupan. Eli vapaata riistaa. Hintakin on alle miljoonan. No, sanotaan vaikka muutama satatonnia, jos neuvottelut käydään palmujen alla etelän auringossa.
On se niin masentavaa tämä musta talvi.

Sikaa joulupöytään ?

Suomalainen sianlihatuotanto on kriisissä. Sianlihaa ei saada kaikille jouluksi. MTK arvioi, että joulu voi olla monessa perheessä siaton.

Ei hätää ! On kaksi mahdollisuutta: ostetaan kalkkuna tai sika säkissä. Jos ostetaan kalkkuna, hyvä on. Mutta jos ostetaan sika säkissä on jälleen kaksi vaihtoehtoa: Sika on MTK:n tai sika on Tanskan sika. Jos sika on MTK:n, hyvä on. Mutta jos sika on Tanskan sika, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika maksaa maltaita tai sika maksaa alle suomalaisten tuottajahintojen. Jos sika maksaa maltaita, hyvä on. Mutta jos sika on sikahalpaa, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sikaa on syötetty kanarehulla tai sika on puolalaista. Jos sikaa on syötetty kanarehulla, hyvä on. Mutta jos sika on puolalaista, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on korvamerkittyä tai sian korva on ilman merkintää. Jos sika on korvamerkittyä, hyvä on. Mutta jos sika on merkitsemätöntä, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika tulee Aasiasta tai sika tulee Siperiasta. Jos sika tulee Aasiasta, hyvä on. Mutta jos sika tulee Siperiasta, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on tanskalaista tai sika on suomalaista. Jos sika on Tanskasta, hyvä on. Mutta jos sika on Suomesta, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on MTK:n sika tai sikatuottajat ovat vieneet siat salaa Venäjälle. Jos sika on MTK:n, hyvä on. Mutta jos sika on viety Suomesta salaa Venäjälle, sikatalous on kriisissä. Ainakin ensi jouluna.

Jesse Kaikuranta

Kokkolan poika Jesse Kaikuranta näki, tuli ja voitti. Hänen esittämä biisinsä oli äänestäjien suosikki. Voiton hän omisti äidilleen. Tosi somaa. Saatiin uusi tähti, jonka biisejä tullaan kuulemaan, josta kirjoitellaan iltapäivälehdissä ja jota käydään tuijottamista tanssilavoilla ja baareissa. Hyvä niin, ainakin heille jotka pitävät tällaisesta härmäläisestä menosta. Aina pitää olla joku uusi anttituisku, lauritähkä tai jessekaukuranta. Silloin elämä lämän arvoinen.

Anneli Mattilan sanoin tämä oli sävelten kisa. Jostain syystä säveltäjiä ei ole Suomessa. Sen seurauksena kisa oli mahalasku ja biisit massamusiikkia. Siinä mielessä Syksynsävel jatkoi perinteitään. Kaikki biisit kertoivat -yllätys yllätys - rakkaudesta. Risto Asikaisen kertosäe Sun, sun, sun edusti kisojen parhaimmistoa. No, eipä haittaa. Tarkoitus oli kuitenkin jalo. Rahaa syöpäsairaille. Siinä kontekstissa (lukija varmaan huomasi akateemisen ilmaisuni) laulajat saavat hoilottaa mitä vain. Jos nimittäin rahaa kertyy kirstuun. Siksi kuuntelin ja katselin paremman puutteessa tätä musiikkikorvani kärsimystä. Mutta ei hätää. Aikamiehet, katrihelenat ja einogröönit ovat piinanneet korvaani kuuskytluvulta lähtien. Musiikki oli miksattu kaiken lisäksi jotenkin salin kautta, jolloin vokalistien laulu oli ajoittain puuroa tai muminaa. No, se ei nyt ollut mikään suuri menetys, vaikka esim. laulutyttönen Tuulia olisi saanut etua, mikäli ääni olisi kuulunut hieman tämäkämmin.

Kaikuranta siis voitti. Hän ansaitsee kuusi pistettä kymmenen asteikolla. Oma suosikkini oli kuitenkin esitys, jolle antaisin 6+. Muut olivat sitä heikompia. Se oli Yök-yhtye (anteeksi kirjoitusvirheeni). Tavikset saivat tavisten musaa. Mutta mitä siitä ! Rahaa tuli syöpäjärjestöille ja toivottavasti joku syöpä saadaan hoidettua hyvissä ajoin ennen vakavaa sairastumista. Siitä on itsellänikin kokemusta.

Loppuu sopii tunnettu vallankumousromanttinen lausahdus:
" Kun kiduttajat uupuivat, hän sanoi : Jatketaan ! ".
Ehkä Jesse Kaikurannastakin kasvaa joskus tinkimätön artisti, jota kriitikot eivät uskalla tilata. Loirin tapaan.

Käsille töitä

Aamun toisena avauksena pohdiskelen tekemisen merkitystä elämässä. Olisiko Suomi parempi paikka, jos tekisimme asioita enemmän käsillämme ?

Istun bussissa ja viereisellä penkillä istuu nuori tyttö, joka neuloo vaaleaa villapuseroa. Hän ei näytä mitenkään onnelliselta, mutta on hyvin keskittynyt. Se kirvoitti tähän pohdintaan. Muutenkin asia on ollut mielessä.

Nykyisin teoria ja passiivinen oleminen on vallannut yhä enemmän jalansijaa. Telkkua katsellaan yhä enemmän ja vapaa-ajan tekeminen on lyhytkestoisia ja ylitehokasta. Koneet ja laitteet helpottavat elämäämme, mutta samalla omakohtainen tekeminen on vähentynyt. Toki autolla ajaminen on tekemistä, mutta huomattavasti passiivisempaa kuin kävely tai pyöräily. Sitäpaitsi autolle ei voi tehdä enää mitään, koska se sisältää niin paljon elektroniikkaa ja tietokoneohjauttuja palikoita. Nykyisin sinne ei yksinkertaisesti saa koskea. Poissa ovat ne puuhakkaat illat, jolloin perheen isä raplasi viikkotolkulla autoa autotallissa. Uutiset kertovat, että puutarhaharrastus on kasvamassa miesten keskuudessa. Samoin kokkaaminen. Kouluissa oppilaat turhautuvat ylimääräiseen teoriaan ja tiedon pänttäämiseen. Tekeminen jää vähemmälle tai vapaaehtoiseksi.

Käsillä tekemisen sanotaan kehittävän aivotoimintaa. Itse tykkään maalaamisesta, kirjoittelusta ja ruoanlaitosta. Siinä saa jotain konkreettista aikaiseksi. Se voi olla tuloksiltaan vaatimatonta, mutta itse joutuu pinnistelmään ja lopulta kiitos seisoo. Siivoominenkin tuntuu hyvältä ainakin jälkeenpäin. Samanlaisia tuntemuksia on myös uinnin, lenkin tai punttisalin jälkeen.

Mitä sitten voitaisiin tehdä ihan valtakunnallisesti ? En ole tästä asiasta mitenkään toiveikas, koska elämä kulkee omia polkujaan ja luulen, että ihminen voi vaikuttaa pääasiassa vain omaan elämäänsä. Mutta yritetään kuvitella jotain. Perheissä tekemisen idut istutetaan. Kun vanhemmat puuhailevat jotain ja ottavat lapset mukaan, oppisiirtyy huomaamatta jälkipolville. Koulujen opetussuunnitelmien sisältöihin pitäisi lisätä käytännöllisiä menetelmiä. Ei yksin riitä, että opitaan taitoaineita. Tarvitaan myös teorien oppimiseen käytännöllisiä metodeja. Tekemisen mahdollistavia harrastuspaikkoja pitäisi lisätä. Kotiin ei mahdu kangaspuita tai kirkkovenettä, mutta tyhjiä halleja löytyy. Niihin halpoja työtiloja. Käsityöammatteihin lisää panostusta ammatillisessa koulutuksessa. Kylkeen yritäjäkoulutusta. Omaperäinen, käsillä tehty tuotanto on hyvä vaihtoehto bulkkituotannolle ja aasialaiselle halpiskamalle. Käsityöstä voisi maksaakin hieman enemmän. Toreille ja markkinoille lisää käsityöläisiä ja ite-tuottajia mymään ruokaa ja muuta omaa tuotantoa. Nykyisiltä maalaismarkkinoilta löytyy puolenkymmentä vaate- tai säilykekauppiasta, jotka kauppaavat samaa tavaraa. Ravintolapäiviä lisää vuoden ympäri. Pienyrittäjät verottomaksi. Kutojat, parturit, korjaajat, leipojat verottomaksi, kun tuloja on alle 15.000 € vuodessa.

Väitän, että Suomi olisi parempi paikka, vaikka nytkin ollaan maailman onnellisin kansa. Jos itse ajattelen oman onnellisuuden hetkiä, käsillä on suuri rooli. Onnelliseksi ihminen tulee toki muutenkin, mutta vielä onnellisemmaksi voi tulla, kun käsillä saa hyvää aikaiseksi.
M.O.T. Mikä on nyt sitten todistettu.

Julkkisten avomielisyys

Aamun avauksena analysoin, pähkäilin, mietiskelin julkkisten avointa paljastelua yksityisasioista. Mikä saa ihmisen kertoilemaan omasta yksityiselämästään julkisesti ? Samat henkilöt suorastaan tunkevat julkisuuteen avautuneet asioista, jotka ovat henkilökohtaisia ja usein aika intiimejä. Totuutta sivutaan mutta usein kerrotaan kuitenkin omia siivuja ja annetaan puolittaiseksi kuva. Arvioin tätä asiaa, koska he itse ovat aloittaneet tämän yksityiselämän julkisen käsittelyn. Katson, että tällä teolla he ovat itse myös tarjolla ihmisten arvioitavina.

Kaksi julkkua on nyt mielessä: tämä T.A.Mikkosen pariskunta ja Mikael Junger. Useita muitakin olisi tarjolla. On Jippua ja Bäckmannia, Ahdetta ja Tuksua. Analysoin kuitenkin nyt kahta ensin mainittua, koska pidän heitä älykkäinä ihmisinä. Ainakin Jungeria. Heidän kohdallaan seula on tiukempi ja oletan pääseväni asian ytimeen. Jos sellaiseen yleensä voi päästä. Mikkosen kohdalla vakava sairaus on negatiivinen asia. Jungerilla rakkaus ja ero, positiivista ja negatiivista. Useimmat ihmiset vetäytyvä surun tai uhkan tai pelon äärellä. Näissä tapauksissa on käynyt päinvastoin. Miksi ?

Niina Mikkonen voi olla paniikissa, mutta se on jatkunut jo niin pitkään, että nyt hänen pitäisi olla jo psykoosissa. Ei vaikuta olevan. Julkisuusmyllyä pyöritetään jatkuvasti ja sairas aviomies on milloin kuolemassa, milloin sokea tai jää ilman hoitoa, kuten nyt viime päivinä. Mikkonen ikäänkuin kerää sympatiaa, kertomalla sairauden vaiheista suurelle yleisölle. Onko hän kyvytön käsittelemään näitä asioita yksin, vei eikö hänellä ole lainkaan omaa yksityisyyttä ? Kaikki tuntuu olevan jaossa suodattamatta. Voisiko kyse olla siten identiteetin hakemisesta tai identiteetistä, joka on olemassa vain julkisesti ? Oma yksityinen minä on niin vaatimaton, että vain julkisuudessa tuntee olevansa olemassa.

Junger on oikea älykkö. Hänen julkisuutensa on monimuotoista ja asiasisällöt vaihtelevat. Kuitenkin yksityisyys on vahvasti esillä.. Junger rakastaa vaimoaan julkisesti. Junger eroaa vaimostaan julkisesti. Kun itse olen eronnut pari kertaa, ei se kummallakaan kertaa ole ollut mikään julkinen asia. Pikemminkin henkilökohtainen draama, jota haluaa purkaa lähimpien luotettujen kanssa. Syy on se, että avioerossa on kyse kahden ihmisen persoonista, tunteista ja usein salatuista asioista. Junger voi käänteisesti ilmoittaa olevansa vapaata riistaa, mutta varmasti avioero on hänellekin menetys ja tappio. Yksityiselämän julkinen ja useimmiten yksipuolinen elämöintiin viittaa kavereiden puutteeseen tai puutteelliseen kykyyn olla yksin. Tämä piirre tuntuu yhdistävän näitä kovin erilaisia julkkiksia.

Loppupäätelmäni onkin sama molemmissa tapauksissa. Heillä on vaatimaton kyky käsitellä omia tunteitaan. Siis niitä ihan oikeita syviä tunteita. He kaipaavat sympatiaa ja ymmärtäjää niinkuin me kaikki, mutta surun kokeminen yksinään ei luonnistu. He haluavat kaikkien tietävän, kuinka kovassa kiitoksensa he oikeastaan ovat. Mieli tekisi myös kysyä, onko kyseessä narsismi. En kuitenkaan tee sitä. Narsismissa on kyse paljolti samoista tunnekyvyttömyydestä, muttei tarvitse olla narsisti ollakseen julkisuudessa.

Kysyn lopulta itseltäni, miksi halusin pohtia tätä julkisesti. Olenko nyt parempi ihminen vai olenko avannut Gordonin solmuun ? Tämä asia vaivasi minua ja koska se käsitteli julkisuushakuisia ihmisiä, päätin prosessoida sen tällä tavoin. Lukija päättäköön oman kantansa. Minulle tuli tällainen johtopäätös.

Halosen kissa nimi

Presidentti Mevedev on luvannut Presidentti Haloselle kissan. Nyt Halonen pyytää kansalaisilta apua kissan nimeämisessä. Nimiehdotuksia on tullut kahmalokaupalla. Halosen tuleva kissa on rodultaan neva masquerade. Halosen edellisten kissojen nimet olivat Miska ja Rontti. Useat ehdotukset liittyvät Venäjään, Putiniin tai venäläisiin nimiin. Muita ehdotuksia ovat suomalaiset nimet. Jotkut ovat keksineet myös uusia nokkelia nimiä kuten "Karjala takaisin" tai "Lahja".

Minusta kissa pitäisi nimetä huomioiden lahjoittaja, lahjoittajamaa ja sen kulttuuri. Kannattaisi harkita nimeä, jossa on hieman persoonallisempi ilme.

Tässä tutkivan journalistiikan osastomme ehdotukset:
Vodka,
Ruisleipä,
Hapakaali,
Pakkasukko,
Äiti Venäjä,
Isä aurinkoinen,
Perioska,
Punainen tori,
Leninin mausoleumi,
Moskova,
Leningrad,
Stalingrad,
Gorkin torpeedo,
Maksim Gorki,
Gorkin puisto,
Molotovin coktaili,
Pietari suuri,
Pietarin kirkko,
Hiljaa virtaa Don,
Rikos ja rangaistus,
Vankileirien saaristo,
Krutov-Petrov-Larionov,
Lev Jashin,
Breznev,
Hrutshev,
Lokakuun vallankumouksen vuosipäivä,
Suuri ja mahtava Neuvostoliitto,
Trastuit tavarits,
Volga, volga, äiti armas

Lisääkin olisi tarjolla, mutta eiköhän tästä löydy sopiva.

Kotkassa

Olen pitkästä aikaa Kotkassa. Kotka on merikaupunki. Kotka on puistokaupunki. Kotka on patsaskaupunki. Kotkalaisia urheiluseurova ovat KTP, Titaanit ja KooTeePee. Kotkassa on Maretarium ja Wellamo. Kotkan poika on Junnu "Watt" Vainio. Kesällä Kotkassa järjestetään Kotkan Meripäivät. Kotkalaisten mukaan siellä juodaan alkoholia ja sen takia ollaan vahvasti humalassa. Kotkassa syödään hailia. Se on silakkaa. Kilohaili on eri kala kuin haili. Langinkoski on vapaa-ajan kalastajien suosikkokohde. Siellä on Aleksanterin kalamaja. Kotkan saaristossa voi nähdä merikotkan. Kairo on legendaarinen kotkalaisravintola. Kotkalaisilla on kaksi pientä koiraa. Kotkan kaduilla ei ole ketään iltaisin.

Kotka-aiheinen tietokilpailu.
Ketkä seuraavista ovat kuuluisia kotkalaisia ?
Urho Kekkonen
Sylvi Kekkonen
Antero Kekkonen
Martti Vainio
Juha Vainio
Veikko Sinisalo
Anu Sinisalo
Taisto Sinisalo
Oikein vastanneiden kesken arvotaan kilo hailia.

Näistä syistä Kotka on Kotka. En oikein pääse sinuiksi Kotkan kanssa. Periaatteessa Kotka on kansainvälinen kaupunki, mutta en oikein tiedä miten. Siksi lähden kotiin Tampereelle. Lahden kautta.

Kiinalainen supermarket

Käväisin Brysselinmatkalla kiinalaisessa supermarketissa. Tavaraa ja tilaa oli paljon ja aikaa vain puoli tuntia. Olisin voinut käpälöidä tuotteita koko päivän. Nostelin nopeasti erilaisia kiinnostavia tuotteita ostoskoriin. Mukaan sujahti seesamöljyä, riisinuudelia, merilevää, osterikastiketta, chilipuretta, jasmiiniteetä ja monenlaista karkilta näyttäviä erikoisuuksia. Kotona katsoin tarkemmin yhtä "karkkipussia". Se oli iskeytynyt silmääni, koska pussissa näytti olevan kolme paperiin käärittyä karkkia yhdessä kolmiossa. Siis paljon näitä kolmioita. Tänään avasin pussin ja maistelin. Sen jälkeen katsoin tarkemmin pussia. Neilikalla maustettuja oliiveja. Juuri niin. Maustettuja oliiveja. Ne olivat todella erilaisia ja oikeastaan aika hyviä. Olin löytänyt jotain aivan muuta. Nyt odotan joulusta matkaa Berliiniin ja uutta visiittiä johonkin etniseen kauppaan. Sieltä näyttää löytyvän kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.

SAS konkurssin kynnyksellä

Yksi Euroopan suurimmista lentoyhtiöistä, pohjoismainen SAS, yrittää välttää konkurssin kovalla säästöohjelmalla. Kenkää annetaan vapaalle tuhannelle työntekijälle ja töihin jääville on luvassa viidentoista prosentin palkanalennukset. Valtaosa Euroopan lentoyhtiöistä kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa. Korkeat polttoainekulut, korkeat palkat ja vajaat lennot pistävät lentoyhtiöt kriisistä kriisiin. Sama koskee meidän Finnairia. Halpalentoyhtiöiden hinnoilltelu avaa isoja yhtiöitä kuilun reunalle. Tähän yhtiöön ei näytä löytyvän mitään ratkaisua. Vaikka lentäminen jatkaakin kasvuaan, on se myös ympäristölle haitallista ja saastuttavat. Lentojen nopeus on kuitenkin ylivoimainen valtti. Uudenlaisen koneiden kehittäminen vaatisi valtaisa investointeja, mutta konkurssikypsät yhtiöt eivät pysty mihinkään. Kysymys kuuluukin, koska nähdään seuraava suuri fuusio ?

Hemingway ja Gellhorn

Elokuva kahden voimakkaan kirjailijan ja kirjeenvaihtajan suhteesta ja avioliitosta. Pariskunta oli naimisissa vuosina 1941-1946. Elokuva on kuviltaan värikäs ja sisältää paljon dokumenttimateriaalia. Pääosissa ovat Clive Owen ja Nocole Kidman. he selviytyvät rooleistaan kohtalaisesti, mutta mitään suurta tulkintaa tai vahvoja roolisuorituksia ei nähdä. Ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat jääneet ratkaisemattomaan pattitilanteeseen. Pitäisikö juoni rakentaa pariskunnan vahvaan suhteeseen vai historialliseen taustaan. Elokuvassa liikutaan ympäri maailmaa AmerIkasta ja Kuubasta Espanjaan ja Kiinaan. Gellhorn pyörähtää Suomen talvisodassakin. Leffa on pinnallisen pitkä, kaksi ja puoli tuntia. Siitä ei ole tullut mitään kassamenestystä, eikä ihme. Näyttävä elokuva jää puoliraa-aksi. Elokuva on toki kiinnostava dokumentti menneisyyteen ja myös kurkistus Hemingwayn ja Gellhornen elämään. Molemmat kuolivat oman käden kautta. Hemingway ampui itsensä 1961 ja Gellhornen teki itsemurhan vakavan syövän runtelemana 1998. Sitä ennen Martha Gellhornen toimi pitkäaikaisesta sotakirjeenvaihtajana ympäri maailmaa tapahtuneista sodissa.

Delirium Café

Brysselin keskustassa, Gallerialta lähtevällä ravintolasivukadun sivukadulla on olutravintola Delirium Café. Kolmessa kerroksessa on tarjolla erilaisia olutlaatuja. Tarjoilijoiden mukaan tällä hetkellä tarjolla on 2029 erilaista olutmerkkiä. Vuosittain tulee yksi merkki lisää. Kuten tunnettua Belgia on erilainen olutmaa. Parhaimmistoa ovat erilaiset vahvat luostarioluet, mutta myös monet hedelmäoluet ovat suosittuja. Erilaisia hanaoluitakin Deliriumissa oli nelisenkymmentä. Epäilen, että Delirium nimi liittyy Delirium Tremens (suom. Juoppohulluus) nimiseen olueen. Nimet ovat usein myös kohtalokkaita kuten Duvel (paholainen), Mort Subite (itsemurha) tai Verbodene Fruckt (kielletty hedelmä). Maistelukierroksen jälkeen standardin tusinaoluen haluaa kaataa viemäriin. Belgialainen erikoisolut on toista maata. Se on vahvaa, täyteläistä ja ruokaisaa. Pienent juusto, vihannes, metwursti ja lihapalat maistuvat kyytipoikana. Kapeilla kujilta löytyy monia pieniä ja erilaisia paikallispubeja. Kuitenkin Delirium Cafe on nähtävyys. Kannattaa käydä. Ainakin, jos pitää erilaisesta oluesta.

EU:n Parlamentin ruokala

Parlamentin ravintola on EU:n pienoismalli. Erilaisilla pöydillä on astioita, keittoa, salaattia, pääruokia, jälkiruokia. Puolipäivän ja yhden välillä paikalle kaahaa miljoonia nälkäisiä nuoria virkamiehiä, tulkkeja, avustajia ja vierailijoita. Kovan taistelun jälkeen voittajat pääsevät kassalle ja häviäjille jää luu käteen. Vierailijalle käy jälkimmäisellä tavalla. Olin ensi kertaa kyseisessä paikassa. Oppaamme selitti menettelytavat ja sitten syöksyimme hälinään. Onnistuin saamaan keittoa, leipäpalan, muutaman pitkän pavun, kasan sieniä ja pikkupullon appelsiinimehua. Se oli riittävästi, koska edellisen päivän runsas illallinen kreikkalaisessa ravintolassa ja monipuolinen hotelliaamiainen olivat täyttäneet kupuni. Annoksen hinta oli 3,50 €. Ei paha. Seuraava taktikointi liittyi pöydän valintaan. Kaukaa löytyi lopulta vapaa tuoli ja pöydänsyrjä. Ruoka oli maukasta ja sitä oli sopivasti. Hain vielä jälkkäriksi rommirusinakiisseliä hintaan 0,80 €. Osasin sentään viedä tarjottimen keräilyliukuhihnalle. Ruokailuni päätyttyä ruokasali oli typötyhjä. Koko hässäkkä kesti runsaat puoli tuntia. Kiitos ja kumarrus !

Vapaan kanan munat

Nyt pahoissa häkeissä munitettuja munia ei enää pitäisi olla. Erilaiset erikoiset munat ovat tehneet esiinmarssinsa. Kuitenkin häkkimunia myydään lähes entiseen malliin. Brittikokki Jamie Oliverkin on vapaiden kanojen ja broitsujen mannikiinina ja puolestapuhujana. Hyvä niin. Pieni vinkki asian kääntämiseksi toisinpäin. Paistäkää vapaiden kanojen munien hinta halvaksi ja häkkimunien hinnat päälle kahden euron. Kyllä se myynti siitä lähtee nousuun.

The Jazz Passangers Reunited

Tässä lauantain jazzien ykkösbändi. Hauskaa, iloista, svengaavaa laulujazzia. Puhaltajakakaikon Roy Nathansonin ja Curtis Fowlkesin vauhdittama bändi muokkaa musiikkia aika populaariailla mausteilla ja hieman Zappmaisella ilmeellä. Tulos on vauhdikasta musaa, usein laulettuna. Tykkäsin kovasti donitsin Roy Nathasonin vahvasta soitannasta. Mukana oli myös viulu ja vibrafoninikin. Maukasta puuroa. Ihan kasin arvoisesti.

Vijay Iyer Trio

Vijay Iyerin trio vetäisi sellaiset saundit, että niitä ei olekaan vuosiin nähty. Ei ainakaan Tampere Jazz Happeningin estradilla. Trio koostuu kolmesta muusikosta, Vijay Iyer piano, Stephan Crump basso, Tyshawn Sorey rummut, jotka kaikki ovat loistavia muusikoita itsessään. Trion lumo on kuitenkin saumattomassa yhteissoitossa. Se on väliin henkeäsalpaava kokonaisuus, väliin vahvoja solistisia sieluja. Soitettiin pääosin Iyerin musiikkia, mutta mukaan mahtui myös Michael Jacksonin ja Henry Threadgillin biisit. Trion tyyli on kirkas ja omintakeinen. Hienoja yksityiskohtia löytyi monia: basisti Chrump käytti taajaan myös jousta, joka toi matalaa urkumaista syvyyttä musiikkiin. Rumpali Sorey kumosi yleisön parilla tukevalla rumpusoololla ja karhumaisen konstailemattomalla esiintymiselle. Kingi oli kuitenkin pianisti Iyerin itse. Älykäs, läheinen, omaperäinen, sympaattinen. Siinä joitakin adjektiiveja, jotka kuvaavat hänen käyttäytymistään ja myös pianon käsittelyä. Ei ole ihme, että jazzkriitikot ovat kilvan kiitelleet hänen musiikkiaan ja trion soittoa. Nyt nähtiin Tampereella jazzia maailman tämän päivän huipulta. Elämys oli syvä ja pysyy musiikkimuistissa pitkään.
Kiitos !

Jazzit puhallettiin käyntiin

31. Tampere Jazz Happening käynnistettiin torstaina Klubilla. Ranskalainen Actuum kvartetti viritteli festariväkeä avantgardellaan. Varsinainen sytyttäjä oli kuitenkin Worldservice project. Brittiläinen viisikko puhalsi menneen vuoden lumet katolta sähäkällä freejazzeurohumpalla. Puhaltajat Tim Ower ja Raph Clarkson tööttäsivä tyylikkäästi rytmiryhmän säestyksellä. Bändin sielu, kosketinsoittaja Dave Morecroft sääteli koko elämystä. Yleisö tykkäsi. Bändi antoi kivan lämmityksen suomalaisen Big bluen esiintymiselle. Vaikka poistuinkin jo sitä ennen nukkumaan, voin vain kuvitella miten trumpettivelho Kalevi Louhuvuori ottaa tällaisessa tilanteessa estraadin haltuunsa. Kaikki kolme bändiä ovat valitut Duplinissa "12 points" festarin parhaimmistoa. He kiertävät Euroopan jazzytapahtumia ja saavat tilaisuuden lyödä itsensä suuren jazzyleisö (?) tietoisuuteen

Alexande Lembke: "Saksalainen joka keksi saunan"

Alexander Lembke ei keksinyt saunaa eikä väitäkään keksineensä sitä. Hän on vain saksalainen, joka tajusi saunan hienouden ja ainutlaatusuuden. Yksi niistä. Alexander on valokuvaaja, jonka näyttely on Galleria Emilissä Tamperella, Vanhalla kirjastotalolla. Alexander Lembke on kierrellyt saunoja ja kaivanut kuvillaan suomalaisen saunan sielua, ydintä. Ihmisten nautintoa, kärsimystä, kotoisuutta ja rentoutta. Hän on onnistunut hyvin. Saunafiilis välittyy kuvista mainiosti. Suomalaisille sauna on arkea, nautintoa ja turvallisuutta. Sauna on hyvinvoinni kehto. Sen Lembke on oivaltanut. Sen hän on varmaankin myös kokenut.