maanantai 10. lokakuuta 2011

Vitamiinit ovat turhia

Uusin amerikkalainen tutkimus kertoo, että tavallisen, normaalia ravintoa syövän ihmisen on turha syödä vitamiineja. Ravinnosta saa riittävästi vitamiineja ja lisävitamiinien nauttiminen ei tuo mitään lisäarvoa elämään. Kuolleisuuskin on suurempaa vitamiineja käyttävien keskuudessa.

Olen pohdiskellut asiaa, koska kuulun juuri tähän edellä mainittuun ihmisryhmään. Selkeästi minulla on edessä vaikea elämän risteyskohta ja ratkaisunpaikka. Ajattelen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan vitamiinien päivittäisen nauttimisen tai sitten alan syömään epäterveellisemmin tai väärään aikaan. Sen seurauksena voin jatkaa vitamiinien syöntiä ja tuntea itseni terveemmäksi.

Kuitenkin pohdittuani asiaa syvällisemmin, huomasin monia muitakin ratkaisuja vitamiinien suhteen. Voin haastaa vitamiinia mainostavat lääkefirmat oikeuteen väärästä mainonnasta. Sen seurauksena saisin kuuluisuutta vitamiinialalta ja minut ostetaan johonkin suureen lääkefirmaan tiedottajaksi tai mannekiiniksi.

Voisin myös ostaa placeboa ja myydä sitä monivitamiinina, koska vaikutus on aivan sama. Lääkeyhtiöt haastaisivat minut oikeuteen vääränlaisesta mainonnasta, mutta tutkimusten mukaan vaikutus on aivan sama. Paitsi, että placepolla elää pidempään.

Voisin haastaa oikeuteen myös kuuluisan tohtori Tolo... nimi muutettu... ja vaatia vahingonkorvauksia menetetystä yöunesta, turhista vitamiinikuluista ja kivusta ja särystä. Hän voisi tehdä diilin kanssani, koska hän on ilmaiseksi otsikoissa ja jakaisimme nettotulon puoliksi.

Voisin haastaa lääkevalvontaviraston oikeuteen ja esittää vaatimukseni valtiolle. Koska voitan oikeustaistelun, jakaisin lakimieheni kanssa vuosikausia jatkuvan oimeudenkäyntikulujen voiton fifty-sixty.

Voisin tehdä kässärin elokuvaan ihmispolosta, joka syö koko elämänsä lisävitamiinia ja on onnellinen. Kuitenkin tieto vitamiinien hyödyttömuydestä murtaa hänet ja hän joutuu pitkään sairaalakierteeseen. Tarkkavainuinen tutkiva journalisti löytää tämän henkilön ja ryhtyy toivottomalta tuntuvaan oikeustaisteluun lääkefirmoja vastaan. Pari rakastuu ja he menevät onnellisena naimisiin. Tietenkin he ovat muodinmukaisesti samaa sukupuolta. Elokuva rahoitetaan eri vitamiinimerkeillä, joita vilahtelee tuon tuosta elokuvan kaikissa käänteissä. Voitan Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta ja ostan isolla tilillä lääkefirman.

Saattaa olla, että pian julkaistaan kaksikertaa pidempi tutkimus, jossa todetaan, että vitamiinien vaikutus erityisesti 50-vuotta vitamiineja käyttäviin on kiistaton. Samalla kuitataan nyt julkistettu tutkimus ja tutkimukset haastavat toisensa loputtomalta vaikuttavaan oikeustaisteluun. Voittajina ovat seuraavien sukupolvien lapset.

Siispä teen oman ratkaisuni. Se on... enpä kerrokaan. Silloinhan kukaan ei tiedä onko sillä vaikutusta tai ei minuun. Pidän sen omana tutkimuskohteenani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti