Antwerpen on Belgian toiseksi suurin kaupunki meren rannalla. Asukkaitakin on neljä ja puolisataatuhatta henkeä. Erilaisia etnisiä ryhmiä tai kansalaisuuksia on peräti 160. Katukuvassa se huomaa hetkessä. Samoin erilaisten ravintoloiden kirjossa. Antwerpen on satamakaupunki, mutta myös timanttikaupan ja muodin keskus. Olympialaiset olivat vuonna 1920 ja maailmannäyttelyjä on ollut kolme kertaa. Menneisyys on läsnä Antwerpenissä. Myös kultturellinen ilmestys.
Erityinen kulttuurin maamerkki on uusi hieno museo Mas. Rakennuksessa on peräti 9 kerrosta ja 13 tuhatta neliötä. Pikavisiitti kahdessa kerroksessa kertoi A:n historiaa ja alkuperäiskansojen menneisyydestä. Nuoret ovat iolleet suunnittelemassa museon sisistusta. Liukuportaita pitkin pääsee näköalatasanteelle. matkan varrella on paljon kiinnostavaa ja nuorekastra taidetta. Vierailuajankohtana järjestettiin nuorisodisko alakerrassa. Viisisataa nuorta bailasi ja saman verran jonotti sisään. Hienoa esimerkkiä vaikka minkä maan museoille.
Hyvää olutta, suklaata ja ranskalaisia perunoita on tarjolla joka paikassa. Miksi kehun ranskalaisia perunoita? Ne on keksitty Belgiassa ja maistuvat perunalta (oikeilta). Olutlaatuja löytyy banaanista kirsikkaan ja mansikkaan, mutta luostarioluet ovat maukkaimpia. Suklaa ja tryffelit ovat suussasulavan hyviä ja maksavat myös kohtuullisen paljon. Mutta parempaa suklaata saa hakea. Tämä on tuoretta ja vie kielen ja mielen mennessään.
Nyt ollaan siis Flanderissa ja kivaa riittää. Pidän tästäkin citystä. Aikaa saisi menemään viikkotolkulla. Erityisen mukavaa on paistatella parinkymmenen asteen auringonpaisteessa. Eläintarha on aivan keskustsssa. Rautatieasema on mahtava nähtävyys. Samoin muutama iso ostari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti