Siivous, imurointi ja maalausmusana Unitopia. Olen aika sanaton. Tämä minulle täysin tuntematon bändi suoltaa sellaista heavy-proge-jazz-balladi-aikuisrock kamaa, että olen sanaton. Mark Tueackin ja Sean Timms kipparoima aussibändi osaa ja soittaa kaikkea. Jotkut ovat verranneet Unitopiaa Genesikseen mikä ettei. myös Yes tulee mieleen. mutta itse asiassa minulle tulee mieleen Marrillion ja Fish.
Tämä tuplalevy on hieno ilotulitus musiikkilajista laidasta laitaan. Musiikkia on peräti sata minuuttia ja aina tulee uutta. Kun hetkeksi vaivutaan balladimaiseen romantiikkaa, pian huomaa olevanra rynkyttävässä hevihetkessä. Sieltä kirmaistaan jazzilliseen sooloon ja takaisin aikuismaiseen standardiin. Tietyllä tapaa vaarallinen kävely on veisenterällä. Studiomuusikoiden kliinisyyden ja luovan musiikillisen nerouden välillä on ohut hiuksenhieno ero. Tässä ei aina tiedä kummassa lajissa mennään. Mutta koko ajan ollaan menossa jonnekin ja lujaa.
Piristävä kokonaisuus. Hienoa, että näiltä varttuneiltakin ihmisiltä irtoaa uutta, vaikka sitten nuoruuden kaihoa. Tiedä häntä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti