Taidetta

Taidetta löytyy Antwerpenistä. Museon nimi on M HKA ja se sijaitsee Maas joen rannalla. Tässä taideteoksessa kuuluu toistavaa rullausta ja rahinaa. Kuvissa afrikkalaisia ihmisiä, Michael Jacksonia ja välillä ruumiita. Hyvin voimakas teos. Nimi ei vaan jäänyt mieleen.

Valmispizza

Nyt olin niin poikki Antwerpenin matkasta, että päätin tehdä nopeaa ja tulista. Ostin K-kaupasta kaksi Grandiosa kiviuunipizzaa. Tarjoushinta 4 ekeä. Lisäksi ostin valkosipulia, paketin mietoja chilejä, Santa Maria Jalopenoja ja juustopaketin. Laitoin toiseen pizzaan kaksi mietoa chiliä pieninä viipaleina. Toiseen leikkasin kymmenkunta jalopenociipaletta ohuina paloina. Molempiin lisäsin valkosipulipaloja ja juustoraastetta.

Paistetaan 225 asteessa kymmenen minuuttia ja lisätää hieman oreganoa. Mahtavan yksinkertaista, hieman tulista ja oikein maukasta. Paksu juustokerros teke kokonaisuudesta mehevän. Eikä maksanut juuri mitään. Kahdesta pizzasta saa kaksi nälkäistä mahansa täyteen ja muutama palanen jää iltapalaksi.

Antwerpen

Antwerpen on Belgian toiseksi suurin kaupunki meren rannalla. Asukkaitakin on neljä ja puolisataatuhatta henkeä. Erilaisia etnisiä ryhmiä tai kansalaisuuksia on peräti 160. Katukuvassa se huomaa hetkessä. Samoin erilaisten ravintoloiden kirjossa. Antwerpen on satamakaupunki, mutta myös timanttikaupan ja muodin keskus. Olympialaiset olivat vuonna 1920 ja maailmannäyttelyjä on ollut kolme kertaa. Menneisyys on läsnä Antwerpenissä. Myös kultturellinen ilmestys.

Erityinen kulttuurin maamerkki on uusi hieno museo Mas. Rakennuksessa on peräti 9 kerrosta ja 13 tuhatta neliötä. Pikavisiitti kahdessa kerroksessa kertoi A:n historiaa ja alkuperäiskansojen menneisyydestä. Nuoret ovat iolleet suunnittelemassa museon sisistusta. Liukuportaita pitkin pääsee näköalatasanteelle. matkan varrella on paljon kiinnostavaa ja nuorekastra taidetta. Vierailuajankohtana järjestettiin nuorisodisko alakerrassa. Viisisataa nuorta bailasi ja saman verran jonotti sisään. Hienoa esimerkkiä vaikka minkä maan museoille.

Hyvää olutta, suklaata ja ranskalaisia perunoita on tarjolla joka paikassa. Miksi kehun ranskalaisia perunoita? Ne on keksitty Belgiassa ja maistuvat perunalta (oikeilta). Olutlaatuja löytyy banaanista kirsikkaan ja mansikkaan, mutta luostarioluet ovat maukkaimpia. Suklaa ja tryffelit ovat suussasulavan hyviä ja maksavat myös kohtuullisen paljon. Mutta parempaa suklaata saa hakea. Tämä on tuoretta ja vie kielen ja mielen mennessään.

Nyt ollaan siis Flanderissa ja kivaa riittää. Pidän tästäkin citystä. Aikaa saisi menemään viikkotolkulla. Erityisen mukavaa on paistatella parinkymmenen asteen auringonpaisteessa. Eläintarha on aivan keskustsssa. Rautatieasema on mahtava nähtävyys. Samoin muutama iso ostari.

Simpukat

Belgian kansallisruoka on simpukat. Ainakin, jos minä saisin päättää. Sinisimpukat keitetään vesi-viini liemessä ja tarjotaan kuumana. Antwerpebnissä söin viiden erilaisen keitetyn simpukan menun. Siis pieni kulhollinen eri tavoin viimeisteltyjä simpukoita. Kun simpukat ovat tuoreita, ne maistuvat hyviltä. Erilaiset lisäkastikkeet eivät juuri muuta makua. Tärkeintä on liemi. Keaällä olin myös Maas joen varrella syömässä simpukoita. Silloin ne olivat tuoreampia. Antwerpen on myös Maasin varrella, mutta myös Pohjanmeren tai Englannin kanaalin rannalla. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Simpukka-annos maksaa siinä kahdenkympin kieppeillä. Menu maksoi kakskyt viisi euroa keiton leivän, viinilasin ja jälkkärin kera. Ei paha. Kiitos.

Kotikatu lopetetaan

Kaikkien suomalaisten rakastama TV-sarja lopetetaan. Kotiladun näyttelijät ovat menneet lakkoon ja samoin katselijat. TV pysyy suljettuna ellei sarjaa jatketa. Netissä on kerätty valtaisa nimilista Ylen hallintoneuvostolle, joka on paennut Caymansaarille miettimään asiaa.
Näyttelijäliitto on päättänyt italialaisesta lakosta kaikissa Supmen teattereissa. Näyttelijät sanovat esityksissä vain joka toisen sanan. TV:n katsojaluvut ovat romantaneet. Tai siis Ylen. Viimeisessä mittauksessa Yleä seurasi enää kaksikymmentä katselijaa ja hekin olivat unessa. Kotikadun näyttelijät ovat pyytäneet presidentin apua surkeassa tilanteessa. Aake Kalliala olisi halunnut olla Kotikadulla eläkepäiviinsä asti. Moni muu näyttelijä on valmis työskentelemään kotikadulla puolella palkalla. Ylen johdosta vakuutetaan, ettei kyse ole taloudellisista syistä. Ei myöskään katsojaluvuista. Kyse on Ylen uudistamisesta. Kotikadun katsojista puolet on vanhainkodissa ja loput pitävät telkkua auki koko päivän. Jännityksellä odotetaan pystyykö kukaan ratkaisemaan tätä ristiriitaa. Eduskunnassa seitsemän kansanedestajaa kannattaa kuolemantuomiota, mutta 150 kansanesustajaa kannattaa Kotikadun jatkamista. Valtakunnansovittelija on keskeyttänyt metallin lakon sovittelun ja muuttanut Kotikadulle. VR on luvannut kulkea aikataulussa, mikäli junasuorittajat saavat nähdä ohjelmaa jatkossakin. Alkon myyjät lupaavat punkkua puoleen hintaan jos ohjelma jatkuu. Tuntuu, että koko maa on sekaisin Kotikadun lopettamisesta.

Salainen Ylen muistio paljastaa, että kaikki liikenevät voimavarat on satsattu Moska-sarjaan sitä katsoo nimittäin viisi ihmistä enemmän. Ratkaisuksi on esitetty lupamaksujen korottamista viidelläkympillä. Sillä saahaan hallintoneuvosto pysymään Suomessa ja maksamaan kaikille näyttelijöille eläkkeet.

Nuoremman väen parissa kysellään, mistä sarjasta on kysymys. Itsekin jouduin kysymään netistä suosikkisarjan ohjelma-aikaa. Sainkin pian kolme vastausta. Aikuisviihde Tulee kuulemma lauantaina puolenyönaikaan vitoselta. Seuraava tiesi kertoa ohjelman tulevan arkisin iltapäivällä kahdelta. Kolmas sanoi ohjelman tulevan sunnuntai-aamuna kymmeneltä ? Eikös silloin tule jonkinlainen muu palvelus ?

Pitänee varmaan katsoa, mistä tässä on kysymys ?

The Valiants

Huurupiilossa soittivat lauantai-iltana the Valiants. Jonkinlaista musiikillisen perinteen makua oli ilmassa, kun Valiantsit päästivät rautalanka-country-kitarointinsa valloilleen. Huurupiilo oli täynnä (siis kolmekymmentä ihmistä) kuuskytluvun porukkaa, joka nautti tutuista biiseistä ja leppoisasta meiningistä.( Ajattelin, että kuuntelenko Pearl Jamia vanhainkodissa).

Joka tapauksessa nostalgiset Carl Perkinsit, Hermans Hermitsit ja Elviket kuultiin ja tunnelma oli katossa. Tykkäsin myös lähiökapakka Huurupiilosta. Se oli kodikas ja poikkesi monista muista lähiökapakoista kivalla sisustuksella ja tunnelmalla.

Unitopia: The Garden

Siivous, imurointi ja maalausmusana Unitopia. Olen aika sanaton. Tämä minulle täysin tuntematon bändi suoltaa sellaista heavy-proge-jazz-balladi-aikuisrock kamaa, että olen sanaton. Mark Tueackin ja Sean Timms kipparoima aussibändi osaa ja soittaa kaikkea. Jotkut ovat verranneet Unitopiaa Genesikseen mikä ettei. myös Yes tulee mieleen. mutta itse asiassa minulle tulee mieleen Marrillion ja Fish.

Tämä tuplalevy on hieno ilotulitus musiikkilajista laidasta laitaan. Musiikkia on peräti sata minuuttia ja aina tulee uutta. Kun hetkeksi vaivutaan balladimaiseen romantiikkaa, pian huomaa olevanra rynkyttävässä hevihetkessä. Sieltä kirmaistaan jazzilliseen sooloon ja takaisin aikuismaiseen standardiin. Tietyllä tapaa vaarallinen kävely on veisenterällä. Studiomuusikoiden kliinisyyden ja luovan musiikillisen nerouden välillä on ohut hiuksenhieno ero. Tässä ei aina tiedä kummassa lajissa mennään. Mutta koko ajan ollaan menossa jonnekin ja lujaa.

Piristävä kokonaisuus. Hienoa, että näiltä varttuneiltakin ihmisiltä irtoaa uutta, vaikka sitten nuoruuden kaihoa. Tiedä häntä !

Talviaika

Päätin siirtyä talviaikaan. En siirtänyt kelloja tai vaihtanut autonrenkaita. Vaihdoin kotini värin vihreästä viininpunaiseksi. Siirsin vihreät matot ja verhot yläkertaan jemmaan ja otin käyttöön viininpunaiset matot ja verhot.

Samalla annoin itselleni luvan vajota talviuneen. Se tarkoittaa rauhallista mietiskelevää elämänasennetta. Hiljaisuus astui sisään ja tuli taloksi. Se potkaistaan pihalle jossain huhtikuun paikkeilla.nyt on aika kääntyä introvertiksi ja elää sisäistä elämää. Kruununa haravoin ala-ja yläpihan.

Kaikki tämä on myös merkki ilmastolle. Nyt saa alkaa satamaan lunta. Olen valmis siihen. Olen valmis myös pitkiin, synkkiin, valottomiin syysiltoihin. Valoa on sisällä siinä määrin paljon, että uskon selviytyväni. Ja ellen, menen Laturin luo ja lataan itseni täyteen elämän voimia. As simple as that.

Lost in music

Paapassa Maija Moisio ja Antti Lainas. Artturissa Vuk.

Maija Moisio on uusi, nuori tuttavuus. Hän esiintyi rockbandin solistina. Omia biisejä kuultiin ja niissä on paljon itua. Omat sanoitukset tekevät biiseistä henkilökohtaisia. Maija oli raikas. Vielä kuitenkin jokin puuttuu. Tulee mieleen Haloo Helsinki muutamia vuosia sitten.

Kemin poika Antti Lainas on tropaduurimainen poppari. Hän ei oikein istu mihonkään kategoriaan ja se onkin Antin vahvuus. Kuitenkin rento ja rehellinen esiintyminen saattaa jättää miehen kapakkalaulajan tasolle. Säestäjänä pianisti-urkuri on onnistunut, mutta vielä jotain puuttuu.

Artturissa vietettiin Viron markkinapäivää. Kun pippalot olivat ohi väki siirtyi tien toiselle puolelle yo-talolle Rockadillon 40-vuotisjuhliin. Siellä oli luvassa willeä ja Värttinää. Mutta Artturissa oli tulevaisuus. Vuk on suomalais-amerikkalainen laulajatar. Musiikki on jonkilaista nykyetnoa, mutta kovasti laulajattaren näköistä. Hänestä kuullaan vielä, erityisesti kansainvälisillä estradeilla. Tässä on taas hyvä musiikillinen vientituote. Tämä on valmista kamaa. Pankaa nomi mieleen. Kyse ei siis ole bändistä vaan laulajattaresta.

Taka Kagitomi

Taka Kagitomi on japanilainen Dusseldorfissa työskentelevä taiteilija, jonka näyttely on Galleria Emilin studiossa. Näyttelyn nimenä on "All we shine". Valosta on kysymys ja myös erilaisista esineistä. Kierrätystavaroista on loihdittu erilaisia esinekokonaisuuksia mustaan huoneeseen. Releestä lähtee katosta riippuva kitara pyörimään. Rukouskumarrus käynnistää lottopallot. Jotain suomalaista ja jotain mystistä on Kagitomin töissä.

Katso itse, mitä minä selittelen.

Gadaffi on kuollut

Taas yksi diktaattori on väistynyt. Gadaffi teki sen saappaat jalassa. Eli pommitusten uhrina. Pieni häivähtävä ajatus sanoo, että onko tämä sittenkin tarua. Yrittääkö diktaattori naamioitua ja muuttaa jonnekin tyynenmeren autiolle saarelle tai Nykin vilinään farkut jaloissa. Ei kai ! Mutta asiaan saadaan varmasti pian vahvistuksia.

Gadaffi piti sanansa ja päätti pysyä gadaffina elämänsä loppuun. Sama ilmiö näyttää toistuvan. Oikea diktaattori ei tiedä muuta elämää. On vain suuri minä ja sitten tulevat muut. Diktatuurit ovat kaatuneet vähitellen, siinä on mennyt sitten myös pääpomot. Se on hyvä ja niin pitääkin. Valistuneita diktaattoreja ei enää ole. Heitä ei enää voi olla, koska se on varsin epäkäytännöllinen hallintotapa.

Prosentin omistusosuus

Prosentti suomalaisista omistaa kaikesta varallisuudesta 20 prosenttia. Tämä vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Toinen näkökulma tulee, jos katsotaan maailman muita maita. Jenkeissä prosentti omistaa vajaa 40 prosenttia ja Intiassa prosentti väestöstä omistaa yli 40 prosenttia. Se tuntuu jo melkoisen pahalta. Vielä oudompaan valoon asia kääntyy, jos ajatellaan mitä 99 prosenttia väestöstä omistaa. Eli Suomessa omistamme 80 prossaa. Intiassa 99 prosenttia väestä omistaa reilun puolet varallisuudesta. Intiassa on väkeä 1,189 miljardia ihmistä. Heistä 1,178 miljardia omistaa vajaan puolet ja 11 miljoonaa omistaa sen toisen puolen. Näin se menee.

Pearl Jam: On two legs

Löysin tämän livealbumin levykirppikseltä. Nautin joka hetkestä. Äänitys on vuodelta 1998. Mukana kaikenlaiset siihenastiset hitit mm. ekalta Ten levyltä ja bändi on vedossa. Hyvin samantyyppistä musaa kuin bändin dokumenttielokuvassa. Nam.

Humalainen häiritsi asunnottomien yötä

Kappas kun sattui kerrankin aito tositv tilanne Ylen uutisissa. Kun toimiytaj yritti haastatella nuorta asumisaktivistia, humalaine. Herra alkoi söheltää suorassa lähetyksessä. Tokoinrannassa järtestetty telttakylä sai oikeaa säpinää ja tilanne näytti aidolta. Alkoholi ei ole aivan outo asia asunottomien keskuudessa. Mutta turvallisesti järjestymies ohjailin kaverin sivuun. Pois häiritsemästä asunnottomien yötä ja siitä kertovaa uutislähetystä ! Joskus kuva puhuu enemmän kuin toimittajat pystyvät parhaimmillaankaan junailemaan asioita. Nyt pääsi käymään näin.

Ruotsalaiset Pohjolan näpistelykunkkuja

Selvityskertoo, että ruotsalaiset näpistelevät ahkerimmin Pohjolassa. Vaatteet, parranajovälineet, liha, juusto jne ovat kysyttyä kamaa. Norskit ovat toisena ja me auomalaiset kolmantena. Perää pitävät islantilaiset ja tanskalaiset siis neljäntenä. Mitä tämä oikein kertoo ? Ruotsissa näpistellään 700 miljoonan euron edestä vuosittain.

Tutkivan journalistiikan osastomme päätti porautua asian ytimeen ja anataa koko aineisto. Siitä selviää selkeästi että,
-ruotsalaiset ovat niin köyhiä, tylsistyneitä ja jännityksenkipeitä (tässä myös selitys naapurin dekkareiden menestykseen), että näpistely on jokapäiväostä kauraa, jota ei pidetä edes rikoksena.
- totuus näpistelyn takana on vielä karumpi. Puolet lapsista ja 75% aikuisista ei pidä näpistelyä rikoksena vaan omien tarpeiden tyydyttämisenä.
- kaupoissa on erityisiä näpistelyhyllyjä, joista saa viedä kotiinsa viimeisen myyntipäivän jälkeistä juustoa
- ruokatuntien aikana näpistellään eniten. Ei tarpeeseen vaan työpaikoilla käydään kisaa kuka saa käännettyä arvokkaimmat kamat kaupasta. Palkkiona pullo Absolutia.
- eläkeläiset eivät nosta enää tileiltään eläkkeitä, koska näpistetyillä tuotteilla saa mustassa pörssissä esimerkiksi kahvikaupalla kymppitonnien tulot kuukaudessa.
-nuoriso ei halua enää pitää yllää iskän tai äiskän ostamia muotivaatteita, koska se on lällyä. Nyt pitää olla cool ja kantaa källittyjä vaatteita. Niitä pidetään tietysti hintalapun kanssa.
- Kunkku Kallelta haiskahtava kaveri jäi nalkkiin keskustan pikku putiikissa. Selitykset yökerholaulajatteren vaatettamisesta kaikuivat kuuroille korville. Joku Silvian näköinen nainen kävi lunastamassa äijän pahnoilta.
- suomalaisia jääkiekkomaajoukkueen paitoja on näpistelty ahkerasti. Taru kertoo, että jääkiekkoväki tekee surutyötä järjestämällä MM-kisojen uusintoja näpistetyt Suomi-paifat päällä. Ja protestihuudot kaikuvat lehtereiltä.
- ruotsalaisia kuninkaallisia on nähty taajaan Suomessa viime aikoina. Epäilyt ovat heränneet. Kyseessä saattaa olla sittenkin kauppavaltuuskunta. Pahat kielet kertovat muuta. Pitää kokeilla naapurin markkinoita, kun omat paikat on jo koluttu. Exremeä Suomessa.

No joo. Huumori sijansa saakoon. Rikollisia tietysti nämä näpistelijät ja erityisesti rikollisliigoja. Eihän kunnon svenssonit viitsisi nähdä moista vaivaa camembertin tähden puhumattakaan joidenkin merkkifarkkujen näpistämisestä. Eihän ?

Voista pulaa

Voista on pulaa Suomessa. Näin kertovat uutiset. Onko kyse talouslamasta ja voin hamstraamisesta ? Vai onko kyse voin massiivisesta viennistä ?

Näyttää siltä, että terveysihanteet ja voin hyvä maku ovat tehneet tehtävänsä. Voi on päässyt pois boikotista ja voita käytetään taas enemmän. Voin maku tuo ruokaan oman laadukkaan lisän. Jo huippukokkien isä Paul Bocuse sanoi hyvän ruoan siaältävän voita, viiniä ja kermaa. Mitäs siinä sitten, kun syödä suuhunsa hyvä ruoka. Ja siitä tässä onkin kyse. Suomalaiset ovat alkaneet kokkaamaan maukasta ruokaa. Terveyspelottelu on historiaa ja väki osaa nauttia hyvästä kohtuudella.

Uskomaton uusperhe

Onkohan kukaan sattunut seuraamaan telkusta ja ykköseltä ranskalaista sarjaa Uskomaton uusperhe ? Se on virkistävä poikkeus kaikenlaisten jenkkisarjojen luvatussa maassa. Siis Suomen telkussa. Tästä ohjelmasta jää hyvä mieli ja hymy huuleen. Vaikeuksia sovitellaan ja rakkaistaan huolehditaan. Toinen toistaan uskomattomia mutkia ja ryppyjä ilmaantuu erikoiseen perheeseen, mutta lopulta pudotaan jaloilleen ja kiitos seisoo. En ole oikein sarjaohjelmafani, mutta jotenkin uusperhe on puikahtanut silmiini toistuvasti. Kokkimme suosittelee, vaikkei tässä laiteta juurikaan ruokaa.

Amy Winehouse: Frank

Amy Winehousen ensimmäinen levy on nimeltään Frank. Tarkoittaako se nimeä vai hebkilöä vai kenties vilpittömyyttä ? Joka tapauksessa hienoa musiikkia. Pidän valtavasti hänen rennon viipyilevästä äänestään. Olen kuunnellut tätä viikonloppuna neljä tuntia. Amy oli aito jazzlaulajatar. Hänellä oli ikää vasta 20 vuotta tätä levyä tehtäessä. Se on hämmästyttävää. Kuuntele ellet usko !

Täysi elämä

Koin jonkinasteisen elämyksen lauantaina. Se johti myös oivallukseen. Olin nimittäin onnellinen. Minulla oli hyvä olo. Mitään ei puuttunut tai mitään ei ollut liikaa. Nautin elämästä. Sanalla sanoen olin onnellinen. Tunsin olevani onnellinen.

Tunne tai oikeastaan tuntemus oli siinä määrin hämmentävä, että se johti ajatukseen. Olen ajatellut väärinpäin onnesta. Olen ajatellut, että saamalla lisää, parempaa, laadukkaanpaa elämä on onnellista. Ei se niin mene. Kyse on päinvastaisesta. Kun ihmiseltä puuttuu jotain hän ei ole onnellinen. Vaje on sitä. Tarve on sitä. Tyytyväisellä ihmisellä on hyvä olla. Tyytymättömältä ihmiseltä puuttuu jotain. Ja nyt en tarkoita ainoastaan fyysisiä vajeita, vaan ihan kaikkea. Kyse on näkökulmasta, mutta myös ajattelutavasta.

Onnellinen ihminen ei kaipaa lisää vaan nauttii onnesta. Se on tavoite, tarkoitus ja olotila. Onni on harmoniaa.

Olkiluoto 3

Tämä voimalarakentaminen on kuin kuuluisa Iisakin kirkon rakentaminen. Nyt ilmoitettiin, että voimala valmistuu vuonna 2014. Siitä monet ovat varmasti tyytyväisiä. Näköjään uhkasakot eivät paina missään. En tiedä ovatko ne niin pienet kokonaiskustannuksiin nähden vai mikä on. Mutta valmistuminen kestää , kestää ja kestää. Varmasti ydinvoiman vastustajat nauravat partaansa. Ja mikä ettei. Työmaalla on ollut vaikeuksia vaikeuksien jälkeen. Kilpailutus on epäonnistunut, kun urakan saanut ranskalaisyhtiö kompuroi kuin tamperelainen jää.... No siis joka tapauksessa käsittämätön tapaus.

Fudge is back

Iloisena huomasin naapurikävelykadun sinipunavalkovärisen myyntitiskin. Fudgemyynti on palannut. Marssin toivorikkaaana suoraan pesään. Kaikki toffeet maksavat 3,99 Hg ? Heikkopäistä jo hirvittäää. Mikä ihmeen Hg ? Nopean päättelykykyni ansioista sain mieleeni enkun sanan huntti eli hundred. Sata grammaa maksaa neljä ekeä. OK - ei paha.

Aloin lapioidas eriväriasiä toffeepaloja pussiin. Nyt äärimmäisen tietoisena viime kerran karusta hinnasta. Valitsin kaikkein pienimpiä paloja. Vihreää ja punaista ja tietysti perinteistä vaalean ruskeaa tai okraa.

Tuli maksun hetki. Iloisena värjöttelevä britti (lämpötila n. 7 astetta plussaa) punnitsi pussin ja kertoi hinnan: Seitsemäntoista (17 !) ekeä ja kolikot päälle !!! Olin taas tehnyt sen. Arvio meni täysin metsään ja törsäsin koko loppukuun karkkirahani. Häntä koipien välissä hiipparoin kotia kohti. Kyllä fudgekauppa kannattaa (perinteinen brittiläinen sananlasku).

Ei hölmö ole se, joka tekee yhden virheen vaan se, joka tekee saman virheen kahdesti.

Ilmasto lämpenee - kylmä talvi edessä ?

Ennustajat ovat povanneet kolmatta pitkää ja kylmää talvea. Ilmaston lämpeneminen on saanut käänteisiä muotoja meillä. Toisalla jäävuoret ja ikijää sulavat. Venäläinen tähtitieteen tutkija ennustelee pientä jääkautta.

Meno on kuin Villissä Lännessä konsanaan. Ei tiedä minkä nurkan takaa saa lyijyä nahkaansa. Jokaiselle tarjotaan sopivia ennustuksia ja kaikki voivat olla varmoja mieliåpiteistään.

Vaan kun en ole. Siis varma. Tai olen kyllä epävarma, mutta pulmana on paahtavan tiedontulvan paljous ja itsevarmat mielipiteet. Myös tutkijat riitelevät ja ovat ainakin vastakkaista mieltä. Eli ei saa oikein selvää mistä on kysymys. Tavallinen taatelintallaaja, kuten minä, yrittää olla jotain perusteltua mieltä, mutta muiden ehdottomat ajatukset saavat pään sekaisin.

Haluaisin faktaa. Haluaisin tietää tutkittua tosiasiaa. Sen pohjalta muodostaisin jonkinlaisen kestävän käsityksen. Nyt se näyttää mahdottomalta.

Sitten on vielä näitä puolueita ja yhden asian liikkeitä. Ne ovat niin vahvasti itsensä sokaisemia, etteivät tiedä muuta kun oman liturgiansa (ja laulavat sitä suruttonmasti joka käänteessä).

Ensi talvi on siis kylmä. Se johtuu ilmaston lämpenemisestä ?
Niinpä !

Vitamiinit ovat turhia

Uusin amerikkalainen tutkimus kertoo, että tavallisen, normaalia ravintoa syövän ihmisen on turha syödä vitamiineja. Ravinnosta saa riittävästi vitamiineja ja lisävitamiinien nauttiminen ei tuo mitään lisäarvoa elämään. Kuolleisuuskin on suurempaa vitamiineja käyttävien keskuudessa.

Olen pohdiskellut asiaa, koska kuulun juuri tähän edellä mainittuun ihmisryhmään. Selkeästi minulla on edessä vaikea elämän risteyskohta ja ratkaisunpaikka. Ajattelen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan vitamiinien päivittäisen nauttimisen tai sitten alan syömään epäterveellisemmin tai väärään aikaan. Sen seurauksena voin jatkaa vitamiinien syöntiä ja tuntea itseni terveemmäksi.

Kuitenkin pohdittuani asiaa syvällisemmin, huomasin monia muitakin ratkaisuja vitamiinien suhteen. Voin haastaa vitamiinia mainostavat lääkefirmat oikeuteen väärästä mainonnasta. Sen seurauksena saisin kuuluisuutta vitamiinialalta ja minut ostetaan johonkin suureen lääkefirmaan tiedottajaksi tai mannekiiniksi.

Voisin myös ostaa placeboa ja myydä sitä monivitamiinina, koska vaikutus on aivan sama. Lääkeyhtiöt haastaisivat minut oikeuteen vääränlaisesta mainonnasta, mutta tutkimusten mukaan vaikutus on aivan sama. Paitsi, että placepolla elää pidempään.

Voisin haastaa oikeuteen myös kuuluisan tohtori Tolo... nimi muutettu... ja vaatia vahingonkorvauksia menetetystä yöunesta, turhista vitamiinikuluista ja kivusta ja särystä. Hän voisi tehdä diilin kanssani, koska hän on ilmaiseksi otsikoissa ja jakaisimme nettotulon puoliksi.

Voisin haastaa lääkevalvontaviraston oikeuteen ja esittää vaatimukseni valtiolle. Koska voitan oikeustaistelun, jakaisin lakimieheni kanssa vuosikausia jatkuvan oimeudenkäyntikulujen voiton fifty-sixty.

Voisin tehdä kässärin elokuvaan ihmispolosta, joka syö koko elämänsä lisävitamiinia ja on onnellinen. Kuitenkin tieto vitamiinien hyödyttömuydestä murtaa hänet ja hän joutuu pitkään sairaalakierteeseen. Tarkkavainuinen tutkiva journalisti löytää tämän henkilön ja ryhtyy toivottomalta tuntuvaan oikeustaisteluun lääkefirmoja vastaan. Pari rakastuu ja he menevät onnellisena naimisiin. Tietenkin he ovat muodinmukaisesti samaa sukupuolta. Elokuva rahoitetaan eri vitamiinimerkeillä, joita vilahtelee tuon tuosta elokuvan kaikissa käänteissä. Voitan Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta ja ostan isolla tilillä lääkefirman.

Saattaa olla, että pian julkaistaan kaksikertaa pidempi tutkimus, jossa todetaan, että vitamiinien vaikutus erityisesti 50-vuotta vitamiineja käyttäviin on kiistaton. Samalla kuitataan nyt julkistettu tutkimus ja tutkimukset haastavat toisensa loputtomalta vaikuttavaan oikeustaisteluun. Voittajina ovat seuraavien sukupolvien lapset.

Siispä teen oman ratkaisuni. Se on... enpä kerrokaan. Silloinhan kukaan ei tiedä onko sillä vaikutusta tai ei minuun. Pidän sen omana tutkimuskohteenani.

Silkki

Sain taas inpilsen lukea uudelleen Aleksandro Bariccon pienosromaanin Silkki. Ajankuva 1800-luvun raskasta ja silkkiperhosten toukkien kasvattamisesta silkiksi. Mies hakee toukkia Japanista Ranskaan. Mutta tarinan ydin on japanilaisen mahtimiehen naisen silmät, jotka silkkiperhosten osataja kohtaa kaukomaassa. Mitä sitten tapahtuu ? Enpä kerro ! Mutta joka tapauksessa upea ja herkkä tarina rakkaudesta. Lähes parasta mitä olen lukenut. Ja maistuu yhtä hyvältä kolmannellakin kerralla. Pienen kirjan lukee päivässä.

Laikun ihme

150 vuotista toimintaansa juhliva Tampereen kaupunginkirjasto esittää Ylioppilasteatterissa historiallisen näytelmän Laikun ihme. Käsikirjoitus Ritva Hokka-Ahti, ohjaus Juha Hurme ja musiikki Petra Nikkanen. Näyttelijöinä Ylioppilasteatterin ja kirjaston väkeä.

Näytelmä kertoo historiallisen katsauksen kirjaston vaiheista Tampereella. Eri aikakausista on tehty pieniä tarinoita, joita pullautetaan railakkaasti esiin monenlaisilla keinoilla. Jutun ydin on yhteisöteatterin metodi. Parisenkymmentä näyttelijää on välillä vuorollaan pääosissa ja valiin taustalla erilaisena materiana. Juha Hurme on saanut porukkaan mukavan irtonaisen tunnelman. Kaikenlaisia taustoja luodaan taustavoimista. Se onkin näytelmän raikkainta antia. Tapahtuvat saavat yhteisöstä voimaa ja monipuolisen ilmeen.

Muutama veto on vielä tulevan viikon aikana mahdollista nähdä YT:n kotiluolassa Itsenäisyydenkadulla.

Junalla Helsingissä

Matkustin junalla Helsinkiin. Siis Tampereelta. Juna tuli Oulusta ajallaan ja oli minuutilleen Helsingin asemalla.kiitos siitä.

Koska en tiennyt tarkkaa paluuaikaa, varasin paikkalipun itse. Se tapahtui soittamalla lipussa olevaan numeroon. Siellä ystävällinen miesääni kuunteli tarpeeni ja tilausnumerosarjan ja ilmoitti sitten paikkani numeron. Kaikki sujui. Hetkessä.

Palasin junalla Helsingistä kotiin Tamperelle. Juna oli minuutilleen xx.52 Tampereella. Kaikki sujui kuin rasvattu.

Eli kyllä se VR vielä tulee ja näyttää taitonsa. Toivottavasti talvellakin.

Iggy Pop : Preliminaires

Nahkahousu Iggy Pop on ollut rockin leppymätön erilainen. Nyt soittimessa pyöri Popin albumi Preliminaires. Nahkahousut ovat vaihtuneet harmaaseen palttooseen ja ääni on Cohenin ääni. Musiikki on tuttua Kosmaa ja Joabimia. Siis syksyn vihreitä lehtiä. Valtaosa biiseistä on kuitenkin Popin omia, mutta tyyli on vanha tuttu seesteinen, ranskalainen chanson. Yllättävää ! Virkistävää ! Tämä 2009 julkaistu albumi osoittaa Popin venymistä ja taitoa kaikilla mittareilla.

Itselleni tämä oli iso ylläri, koska lainasin Iggy Popin levyn tarkoituksena kuunnella hänen normaalia tyyliään. Nyt kuuntelin möreä-äänistä ranskalaista hurmuria. Mikäs siinä, mutta aion kyllä kuunnella sitä toistakin Poppia.

Syyspakkasta

Juuri kun terassikausi näytti parhaimmat puolensa, pylly jäätyi tuoliin kiinni. Pakkassää yllätti Porvoossa ja muuallakin oli hyytävää. Pääsin kuitenkin kävelylle syksyiseen lehtimetsään. Sehän on elämän tarkoitus. Oli sitten hellettä tai pakkasta. Voiko mieli levätä enempää kuin syksyisten lehtien pyörteissä ja kahinassa ? Kirjavan värinäytelmän keskellä ihminen on hiljentymässä ja kuitenkin vielä energinen. Luonto luopuu vehreydestään puristamalla kirjavan näytelmän estraadille. Ilma on raikas ja hapekas. Syksyä on rentouttavaa seurata. Pakkasaamun huurre ja kuivat, kahisevet lehtitöyräät ovat romantiikkaa parhaimmillaan. Käsi kädessä kulkeva nuoripari on piste iin päälle. Varsinkin, jos itse sattuu olemaan pariskunnan toinen osapuoli.

Backlight

TR 1 esittelee valokuvien kirjoa teemoilla globalisaatio, siirtolaisuus ja nomadien elämää. Vaikkei kyse olekaan mistään kilpailusta jurytin tämän näyttelyn pikaisesti. Kolmen kärkeen nostin peräti kaksi suomalaista.

Ida Nisonen on ottanut suuria taiteellisia kuvia maahanmuuttajista. Niissä on sekä taiteilijan omaa ulottuvuutta että myös kohteen ulottuvuutta. Teokset ovat pelkistettyjä ja kuvakerronta on vahvasti etualalla. Japani ja Kongo ovat kuvissa läsnä taiteellisella näkökulmalla.

Tamperelaisen Juha Suonpään matkailukuvat ovat voimakkaita ja laajakuvamaisia teoksia. Niissä on turistin näkökulmaa, mutta myös jotain jylhää ja tavallista arkea. Teokset ovat vahvasti puhuttelevia ja värikkäitä.

Selvästi vahvointa ilmaisua esittää brittiläinen Simon Norfolk. Hänen teoksissaa karut pakolaisleirit tai slummit ovat paitsi vaikuttavia, mutta niissä on voimakas sisäisen yhdeyden tuntu. Toisissaan kiinni olevat rakennukset, majat tai ihmiset kuuluvat yhteen ja saavat jotain turvaa toisistaan. Hienoja ja selkeitä kuvia. Vaikuttavat yksikertaisuudellaan ja ikäänkuin kudotulla kerronnalla.