Penkkarit

Nyt tänään on se päivä, jolloin abit jättävät lukion ja viettävät karnevaaleja. Oma kokemukseni penkkareista jäi laihaksi, koska matkustin kotikaupungistani Imatralta uuteen kotikaupunkiini Tampereelle. Ainut yhteys penkkareihin jäi edelliseen iltaan. Silloin kommandoryhmä teki tihutöitä koulullamme, minä siinä mukana. Työnsimme rehtorin kanslian oven lukkopesän täyteen tulitikunpäitä, solmimme luokkien verhot tiiviiseen solmuun, kasasimme pulpetit oven taakse röykkiöksi, kirjoittelimme luokkiin epäilyttävää tekstiä ja kirjoittelimme myös päiväkirjoihin samoja juttuja. Aamulla meidän valokuvaaja nappasi kuvan ällistyneestä kanslistista, joka sattui olemaan myös reksin vaimo ja koulun todellinen johtaja. Seurauksena penkkarit meinattiin peruuttaa. Abit häädettiin aamupäiväksi koululta ja penkkarilupa tuli vasta puolenpäivän aikaan. Meikä oli silloin Tampereella. Näin suuria pahiksia oltiin 41 vuotta sitten. Pitäisikö sitä hävetä vai olla ylpeä ? Mene ja tiedä.